hymyilen.
missä?
sinne päästä haluan.
Vaan kerran taas vajoan
ja suuntaa vailla Ajelehdin
yritän
vaikka rantaan pääse En
hetkeksikään pysähdy ei
Se virta kivinen
kuin mukanaan vie Elämä
Elämä on täynnä vastoinkäymisiä, ja mulla niitä on tullu vastaan jälleen kerran enemmän kun tarpeeks; ihan kuin oisin ajautunut kiviseen koskeen, josta en vaan pääse pois. En voi palata takaisin sinne, mistä lähdin. En voi rantautua, ajelehdin ilman omaa tahtoa. Kaikesta huolimatta mun pää pysyy pinnalla ja katse on eteenpäin. Mä opin edellisestä kerrasta paljon.
Vaikka kuinka tuntuisi siltä, että on joutunut virran vietäväksi ja törmäilee jokaiseen vastaantulevaan kiveen, jossain vaiheessa se reitti selkeytyy. Jossain vaiheessa ne kivet loppuu ja se virta johtaa avoimille vesille. Ja kun sinne pääsee, voi taas hymyillä. Ja niin mä aion tehdäkin :)
