Puskaselfieitä ja päällekkäisvalotusta

Kun tuuli antaa siivet selkään

On aika jättää mennyt taa

Jää yksin hiljaisuus

Ovi sulkeutuu

Pelkään

Aamu sarastaa

Jo saapuu luo ikuisuus

Poluista kun tutuin ees' avautuu 

Jokavuotiset joutsenkuvat

Tästähän alkaa tulla pikkuhiljaa perinne... :D Kumpanakin kahtena edellisenä vuotena oon päätynyt seurailemaan joutsenten soidinmenoja teleputken kanssa lähietäisyydeltä, vaikka ne kuvat vähän samanlaisia lopulta onkin. Olin jo muutama viikko sitten kuvailemassa joutsenia, mutta oikeestaan kaikki meni pieleen liian huonon valaistuksen takia. Onneks eilen oli kuitenkin onni matkassa ja joutsenperinne sai taas jatkoa!

Pilvilinnan prinsessa

Malli: Heidi

Model: Heidi

Kun aurinko nousee

Katselen rikkoutunutta jäätä ja vapaata virtaa, joka onnellisena kulkee ohitseni. Vapaana, täynnä voimaa, täynnä puhtautta. Valmiina kevääseen, valmiina uuteen alkuun. Katselen väsymätöntä vettä, joka pyyhkii edellään teräviä risuja ja soraisia penkereitä. Vettä, joka pehmeydellään kulkeutuu ajatuksiini - saaden minut unohtamaan menneet, keskittymään vain siihen hetkeen. 

Katselen pilven takaa esiin tulevaa aurinkoa, joka kirkastaa päiväni. Liian kauan olen odottanut sen näkemistä ja lämmöntunnetta kasvoillani. Jokainen säde pyyhkii mielestäni viimeisetkin murheet, poskiltani viimeisetkin kyyneleet. Olen keskellä uutta syntymää ja tietään kulkevaa elämää, jonka suunta ei olisi enää alaspäin. En pelkää. Aurinko on tullut noustakseen. 

Kuten minäkin. 

Spring is here

Kosketus tuulten

Ja kuiskaus kevätsään

Avaa nyt portit 

Avaa silmät kirkkauden

Sulattaa ikuisen jään

Kävelen pitkin halkeilevaa jäätä. Jäätä, joka kerran oli vahvempi kuin miehet, jotka jo tuhansien vuosien unta nukkuvat. Jäätä, joka tulisi pettämään askeleideni alta, joka hetkessä tiputtaisi minut syvyyksiin. 

Juoksen, hypin, huudan - mutta halkeamaakaan ei synny. Itken, kaadun, luovutan - mutta jää allani ei petä, vaikka sen pitäisi. Se kestää jokaisen askeleeni, jotka jo ajatukseksi syntyessään olivat täynnä epävarmuutta. Se ei petä, sillä en ole yksin. Se ei petä, sillä vierelläni lentää lintu - kevyt kuin höyhen, valkoisempi kuin koskematon lumi. 

Lintu, jonka siivet nostavat minutkin ilmaan. 

Ps. Kirjoitukset ohi, lukio takana. Kesäloma edessä, elämä alussa. ♥

This is why I love nature

"Don't go photographing they said

There will be nothing to shoot they said"

Nauroin äitille ja sanoin noin kun tulin takas tän päivän kuvausreissulta. Se yritti estellä mua lähtemästä ulos maha kipeenä ja vetos siihen, ettei tähän vuodenaikaan ulkona oo mitään kuvaamisen arvosta. Päätin siitä huolimatta ottaa kameran ja lähtee käppäilemään yhelle suolle tonne meidän lähelle - ja se kyl kannatti. Tän takia mää rakastan valokuvausta. Tän takia mää rakastan luontoo. Kaikki on aina niin yllätyksellistä, eikä koskaan tiiä, mitä matkan varrelta löytyy. 

Joku voi aatella, et tämmönen loskanen ruskeensävynen kevät on tylsää katottavaa ja että ulkoo ei tosiaankaan löydy mitään kiinnostavaa, mutta mun mielestä kuitenkin ulkona on kaunista ympäri vuoden. Kesä on mun lempivuodenaika, siitä ei oo epäilystäkään, mutta mitä jos täällä oliskin kesä vuoden jokasena päivänä? Oon melko varma että kyllästysin siihen. Ei sitä osais enää arvostaa sitten ja lopulta siitä tulis itsestäänselvyys. Loppukesästä mää en yleensä ees enää huomaa sitä että nyt on kesä ja nyt on vapaus, koska siihen on niin tottunu. Kesää on ihana odottaa, ja mun mielestä se odottaminen on joskus jopa parempaa kun se ite kesä. Sillon kaikki on vielä edessä, eikä tarvi miettiä että "enää 5 viikkoo lomaa jäljellä". Jokainen vuodenaika on omalla tavallaan kaunis, ja aina löytyy jotain kuvattavaa. Joskus enemmän, joskus vähemmän.

Mää kuvaan joskus myös mun kavereita ja satunnaisesti muitakin ihmisiä, mutta mun mielestä luontokuvaus on vaan se mun juttu. En vähättele muotikuvaajia tai mitään sellasta, mutta niissä kuvissa mallina on ihminen, jonka asentoihin tai ilmeisiin voi yleensä vaikuttaa. Luontoo kuvatessa se hyvän kuvan ottaminen on useimmiten kiinni vaan ajotuksesta ja tuurista, ja sillon sen kuvan arvostaminen nousee ihan uudelle tasolle. Muutenkin luonto on mun elämässä niin iso ja tärkee osa, että jos joskus onnistun ottamaan sellasen kuvan, joka ei oo ihan arkipäivänen, se hyvä mieli sen kuvan ottamisesta säilyy mulla aina kun vaan katon sitä kuvaa. 

Anyways. olin tänään kuvaamassa, ja se tunne, kun saa vangittua jotain odottamatonta, on jotain ihan uskomatonta. Kameran ansiosta se kyseinen hetki on pysähtyny. Se hetki ei elä vaan sun omissa muistoissa. Sen hetken voi nähdä aina uudestaan. 

This is why I'm a photographer. This is why I love nature.