Mä tein sen

Tää kevät oli rankin ja kamalin, mitä oon ikinä kokenu. Kaikki mahollinen tuntu menevän pieleen pienintä yksityiskohtaa myöten, jokainen päivä oli taistelu alusta alkaen - että pääsin ylös sängystä, että jaksoin pysytellä jaloillaan, jotka tuntu pettävän alta hetkellä millä hyvänsä. Kaikkein raskainta oli se, että mummu kuoli päivää ennen äikän kirjotuksia, joten olin koko kirjotushetken ihan shokissa ja itkin useita tunteja monen viikon ajan. Luulin, etten vois ees kirjottaa koko ainetta, jossa yleensä oon pärjännyt siis tosi hyvin.

Mä kuitenkin tein sen. Mä kirjotin yhteensä kuusi ainetta, joista pakolliset meni paremmin kun olisin koskaan voinu oottaa. Kirjotin pitkästä matikasta ja enkusta E:n, ja vaikka odotukset olikin äikän kohdalla olleet ihan siellä L:ssä asti, selvisin kuitenkin siitä kunnialla läpi ihan hirveestä tilanteesta huolimatta.

Eilen se kaikki taistelu päätty siihen hetkeen, kun avasin Wilman ja näin mun arvosanat. Mun matikka ja enkku oli nousseet molemmat alustavasta arviosta yhellä pykälällä, kaikki muutkin oli menneet suht hyvin. Mä tajusin, että kahden viikon päästä saisin seistä hymyillen muiden kanssa Paviljongissa ja laittaa valkosen lakin päähän.

Kun iskä tuli kotiin, se tuli halaamaan mua ja sanoi "mummu ois susta niin ylpee". Aloin itkee, koska mummu luotti muhun viimeseen asti ja tiesin lopultakin, ettei sen luottamus ollu turhaa. Mä oikeesti tein sen, mä onnistuin, niinkun mummu aina sanoi. Mä pidin mun antaman lupauksen sille ja selvisin tästä keväästä. Mä oon taas oma itteni, mä oon lopultakin onnellinen. Mä oon kevään 2014 ylioppilas.

Even the smallest creatures can reach the highest places.

... niin, ja tosiaan loppukevennyksenä .. :D Tää mun onnellisuus purkautu eilen Sakun kanssa siten, että päätettiin vielä kerran nolata ittemme lukiolaisina keskellä koulun käytävää. Kerättiin muutamia katseita ja sain tästä jo yhden kommentinkin edelliseen postaukseen, mutta halusin jakaa tän ihanan ja upeen hetken myös teidän kanssa :D

Switzerland & France - Geneva, Chamonix and Cern

Mun hiljaiselolle on tällä kertaa syy:

Vuoden ajan odotettu Sveitsin reissu on nyt sitten ohi :) Lähdettiin siis meidän ja yhden toisen lukion pitkän fysiikan opiskelijoiden kanssa Geneveen - pääasiallisena tarkotuksena tutustua Cerniin ja syventää meidän tietoja hiukkasfysiikasta. Lähdettiin matkaan viime perjantai-lauantai välisenä yönä ja tultiin viime yönä kolmen aikoihin takasin. Meitä oli yhteensä noin 20 oppilasta plus opettajat ja voin vaan sanoo, että oikeesti yks huikeimmista reissuista ikinä! Aattelin kertoo tästä tuttuun tapaan tälleen matkapäiväkirjatyylillä :) Ja varotan jo etukäteen - tästä tulee pitkä postaus.

We spent five days with our Physics group in Switzerland and France. We stayed in Geneva, spent a day in Chamonix and also visited Cern - the European organization for nuclear research. We had a group of  20 students and two teachers and I must say that I had the best time ever!

Lauantai 25.1.2014

Klo 00.30 Bussi lähti kohti Helsinkiä koulun pihasta. Oltiin kaikki ihan zombeja ja yritettiin nukkua se matka, mutta ite lähinnä lahnailin silmät kiinni. Oltiin siinä kolmen jälkeen Helsinki-Vantaalla ja lento lähti 06.15 kohti Sveitsiä - Genevessä oltiin siinä kaheksan jälkeen aamulla paikallista aikaa. Käytiin heittämässä matkatavarat hostellille, minkä jälkeen meillä oli loppupäivä vapaata aikaa tutustua kaupunkiin. Sää oli tosi lämmin ja aurinko paisto, joten oli vähän hassu olo kulkee toppatakki ja kahet housut päällä kun paikalliset joogaili topeissa laiturilla tai juoksenteli shortseissa rantaboulevardia pitkin. 

Saturday

We left for Helsinki half past midnight. We were all a bit zombie-like and tried to sleep a bit in the bus but at least I was just irregularly dozing off. We arrived in Helsinki about at 3am and checked our luggage in. The departure was at 6.15 am and we landed in Geneva at 8am (local time). We dropped our bags to the hostel's luggage storage and went to explore the city - no lectures, no traveling, just chilling :) The weather was really warm so it was a bit funny to wander around wearing a quilted jacket while the local people had their shorts and T-shirts on... :D

Sunnuntai 26.1.2014

Oltiin menty edellisenä iltana melko aikasin nukkumaan, joten herätys ennen kello seittemää ei tuntunu ees kovin pahalta. Kaikki oli lähinnä vaan innoissaan siitä, mitä kaikkee tultais kokemaan sen päivän aikana. Kaheksan aikoihin lähettiin Genevestä bussilla kohti Ranskan Chamonixia, Mont Blancin juurella olevaa vuoristokylää. Sillä välin kun osa jäi kaupunkiin shoppailemaan ja osa meni laskettelemaan, lähti suurin osa porukasta gondolihissillä 2317 metrin korkeuteen vuorille. Me ei ihan heti kuitenkaan päästy sinne liian kovan tuulen takia, joten käytiin paikallisessa kahvilassa syömässä valehtelematta mun elämän toisiks parasta kakkua (no worries äiti, oot yhä se ykkösleipuri mun elämässä!). Se oli tehty niin taitavasti, että voisin elää ehkä loppuelämäni pelkästään sillä.

Sunday

We woke up at 7am and the atmosphere was full of excitement and rising body temperatures. Three pairs of pants, two shirts and a quilted jacket, woolly hat, warm shoes and mittens - [x] checked - and we were ready to leave for France, Chamonix, a small mountain village at the base of Mont Blanc.  Before climbing over 2000 meters above we decided to sit down at a local patisserie and eat HONESTLY the second best cake in my whole life (no worries mom, you're still the baker number one to me!).

Pienen ruokatauon jälkeen päästiin vihdoinkin lähtemään yläilmoihin. Enkä unohda sitä ikinä.

En oo koskaan - ikinä - milloinkaan elämässäni kokenu mitään vastaavaa. Yksikään mun tän reissun aikana ottama kuva ei kykene välittämään sitä tunnetta ja sitä hämmästystä, minkä koin katsoessani ekaa kertaa alas pienenä pisteenä näkyvään Chamonixiin. Yhtäkkiä tunnet olevas maailman pienin olento. Joka puolella kohoaa useiden kilometrien korkuisia vuoria, oot korkeemmalla kun pilvet. Lunta on joka puolella polviin asti, välillä kylmä tuisku pyyhkäsee hiukset pois kasvoilta. Juokset vapaampana kun koskaan, ympärillä vallitsee täydellinen hiljasuus. Mä vaan kaaduin istumaan maahan ja aloin nauraa - pelkästä onnesta. Se tunne oli niin uskomaton.

After the lunch break we took a gondola lift up to the skies. None of the pictures I took are able to convey the amazement and that very feeling I had while looking down. Suddenly I just felt like the smallest thing in this world. You can see the mountains rising everywhere, you're higher than the clouds. There's snow everywhere up to your knees and the cold winter air is playing with your hair every now and then. You feel so free running around, all you can hear is a perfect silence. I sat down and started to laugh - just because of pure happiness.

Mä ja Sini oltiin puettu vaatetta 30 pakkasasteen varalta, mutta siellä olikin sit puolet lämpösempää. Meillä ei ollu yhtään kylmä, joten päätettiin jäädä pitemmäks aikaa kun muut. No, oltiin lähössä jatkamaan matkaa, kun yhtäkkiä iski ihan järkyttävä lumimyräkkä. Sitä lunta lens mun naamalle isoina paakkuina ja oikeesti tuntu siltä, että kaatuu kohta. Samalla hetkellä Heidi soitti meille alhaalta ja kerto, että saatetaan Sinin kanssa venailla siellä vähän pitempikin tovi - kaikki gondolihissit oli pysäytetty liian kovan tuulen takia :D Me käytiin sitten sanomassa kahelle englantilaismiehelle se sama, mitä oltiin just äsken kuultu. Siitä syntykin sitten vähän pitempi keskustelu - juteltiin niiden miesten kanssa englanniks varmaan puol tuntia ihan kaikesta mahollisesta. Ne heitti jotain läppää meidän kanssa, kehu meidän kielitaitoo, kyseli Suomesta ja siitä, mihin ollaan majotuttu (... ja petty kun ei saanu meistä drinkkiseuraa :DD). Jatkettiin juttelua vielä sittenkin, kun päivän viimenen hissi tuli noutamaan meiät. Toi oli ehkä yks mun elämän parhaimmista kokemuksista ventovieraiden ihmisten kanssa - ja koko päivä oli muutenkin yks mieleenpainuvimmista ikinä.

Actually the feeling was so amazing (and we had a bit too much clothes on) so me and my friend decided to stay there a little longer than the others. Well, we were just about to continue when a sudden blizzard surprised us and our friend called us and told that all the lifts have been stopped. Luckily we found two englishmen to talk to and hang out with while waiting for the last lift to pick us up. It was two awesome to notice how much we understood and how easy it was to talk to them - this was probably one of the best experiences I've had of talking with complete strangers!

Maanantai 27.1.2014

Lähdettiin aikasin aamulla kohti Sveitsin ja Ranskan rajalla olevaa hiukkasfysiikan tutkimuskeskusta, Cerniä. Käytiin tutustumassa CMS-koeasemaan, kuunneltiin luentoja ja syötiin ihanaa pastaa. Illalla jäätiin ratikasta pois vähän tavallista aiemmin ja mentiin kiertelemään yheen isoon ostoskeskukseen.

Monday

In the morning we finally left for Cern. We saw the CMS research station, had a lot of lectures and ate some wonderful pasta. In the evening we visited a local shopping center before returning to our beds.

Hahah, huvittaa vaan vieläkin nää kielimuurit tuolla reissun aikana! Yks parhaista tapahtu just tänä päivänä :D Oltiin syömässä jossain grilliruokapaikassa, missä tarjoilija ei osannu puhua englantia. Saatiin eka vaivalla tilattua meiän ruuat, mutta varsinainen ongelma tuli vastaan vasta laskua pyydettäessä... Ei tiedetty mikä on "lasku" ranskaks, joten Heidi kaivo sanakirjan esille ja ääns parhaan kykynsä mukaan sieltä 'laskua' vastaavan sanan. Se tarjoilija katto meitä ihan ihmeissään ja sano jotain ranskaks, johon Katsu totes "NO! STOP! Me hoidetaan tää nyt ite!" :D Heidi alko tökkiä "lasku" -sanaa siellä kirjassa, mutta tarjoilija ei tajunnu vieläkään. Siinä vaiheessa mun päässä kaks pientä rispaantunutta johdonpäätä löys viimeinkin toisensa ja sanoin "katoppa ettei se sana vaan tarkota jotain muuta laskua..." 

Jep. Oltiin pyydelty siinä kärsivällisesti jo jonkinmoinen tovi lupaa LASKEUTUA :D No, onneks saatiin lopulta maksettua...

Oh God, the language barriers we faced were probably the best ones ever. We were eating in a restaurant where the waitress spoke only French and we tried to ask for the bill. Well, we didn't know what 'a bill' is in French so we took our dictionary and found an equivalent word for that. Regardless of the very hard trying - somehow we ended up with asking for a permission for landing...

Sataa vs. ei sada
Raining vs, not raining

Tiistai 28.1.2014

Toisiks viimenen päivä vietettiin lähes kokonaan Cernissä. Luentoja ja kiertelyä riitti, välillä meinas vähän nukuttaakin.. :D Syytän liian mukavia ja pehmeitä tuoleja. En ala kertoo enempiä niistä luennoista, koska oletan ettei kovinkaan montaa täällä kiinnosta hiukkasfysiikan syvimmät olemukset...

Tuesday

Lectures, lectures, lectures (sleeping). There were way too nice and soft chairs in Cern...

Illalla jäätiin Geneven vanhaankaupunkiin kuvailemaan, shoppailemaan (löysin yhen kivan paidan ja ihan liikaa suklaata) ja syömään. Siinä vähän ennen kahdeksaa Katsu, Sini ja Johannes meni hostellille pakkaamaan, mutta mulla oli liian suuri kuvailuinnostus päällä, joten Heidi jäi mun seuraks räpsimään kuvia Geneven yöelämästä. Se oli jotain niin kaunista katottavaa - ne valot, ne autot, ne ihmiset, ne pikkukaupat ja -kujat. Kaikki oli niin tunnelmallista ja kirosin mielessäni hiljaa (hmh okei, aika kovaankin ääneen) sitä, että seuraavana päivänä pitäis lähtee kotiin.

In the evening we decided to get off the tram a bit earlier than usually and begun rambling around the old part of the city. I took a lot of photos and bought a new shirt plus way too much chocolate. While the others returned to our hostel, me and my friend Heidi stayed there a little longer taking photos of the nightlife of Geneva. It was so beautiful and lyrical - the lights lighting up the city, the cars, the people, the tiny cozy shops and alleys. Every single part of me wanted to stay there, not to go return to Finland next day.

Joutsenia ei oo editoitu, otin tän vaan jotenkin vahingossa :D
The swans in the picture are non-edited - this was a pure accident :D

Ja no, saatettiin vähän eksyä Heidin kanssa. Luultiin tietävämme oikee suunta, mutta jotenkin päädyttiin kiertämään aika täydellisen epäsäännöllisen muotosta ympyrää. Muut oli sanonu, että meidän suuntavaistolla eksyttäis ihan varmasti, joten ylpeys oli liian suuri pieneen avunpyyntöön kyseisille henkilöille puhelimen välityksellä. Soitettiin siis meidän kaverille, Matiakselle, joka Google Mapsin avulla opasti meidät takas hostellille Suomesta käsin. Kauhulla odotan sitä laskua, joka postilaatikkoon kolahtaa.... :D

And well.. Somehow me and Heidi managed to stray in the middle of the center of Geneva. We thought we knew the right route back to our hostel but for some unknown reason we ended up circulating the tiny streets with no idea of our location. Well, fortunately our friend Matias and the Google Maps succeeded to advise us back to our lodging.

Keskiviikko 29.1.2014

Aamulla oltiin ehkä yhellä mielenkiintosimmista luennoista, joka käsitteli antimateriaa. Oikeesti se oli ihan käsittämättömän käsittämätöntä, mutta tajuttavaa. Taisiis - jos antimateriaa saatais kehiteltyä jossakin vaiheessa lääketieteellisiin sovellutuksiin - syöpää voitais ehkä hoitaa ihan uusin keinoin. Annihilaatio vois mahdollistaa niin paljon kaikkea. Ja Cernissä on jo onnistuttu tekemään vuonna 2011 15 MINUUTIN ajaks antivetyä. Niin upeeta. 

[x] Kiinnostuksen kivivyöry, mutta mä saan tosta ajatuksesta jostain syystä hullut kiksit.

Wednesday

In the morning we had a lecture about antimatter - which was probably one of the most interesting lectures we had during the whole trip. I mean - if people managed to evolve the applications of antimatter a bit further and apply them in medicine, there could be developed completely new ways of curing cancer. The annihilation of particles and their antiparticles could enable so much to humankind. AND in Cern they've already succeeded to create antihydrogen that lasted for 15 MINUTES. So awesome.

[x] Yep, you're probably jumping up and down for the excitement. 

Ennen lentokentälle menoa käytiin vielä YK:n päämajalla pienellä tutustumiskierroksella. Lento lähti takas Suomeen siinä seittemältä paikallista aikaa - kotona olin bussimatka mukaanlukien joskus kolmen aikoihin yöllä.

Before going to the airport we visited the United Nations headquarters. The flight back to Finland left from Geneva at 7pm (local time) and landed at 11pm. I was back at home at 3am.

Että sellanen reissu! Koin ihan mahtavia hetkiä, vaikka välillä väsyttikin. Nauroin ihan liikaa, vaikka reppu aiheuttikin jonkinnäkösen rasitusvamman mun vasempaan olkapäähän. Seura oli parasta, maisemat upeita, Sveitsi ja Ranska ihania.

Tää ei todellakaan jääny mun viimeseks kerraks tuolla! :)

So I guess that was pretty much it. I had the best time in spite of the fatigue. I laughed way too much even if my backpack induced some kind of RSI in my left shoulder. The company was the best, the landscapes awesome, Switzerland and France wonderful.

This wasn't a "goodbye" - this was a "see you later".


Ps. Teen vielä myöhemmin postauksen tän reissun mustavalkokuvista ja jonkinnäkösen videon :)
Ps. I'm also gonna do a tiny extra-post of this trip that includes the black and white photos I took plus a short video, so stay tuned :)

Photoshoppailua part2

layersit on edelleen kivoja. jee.

mua ärsyttää kun ulkona on niin harmaata nyt :( haluaisin kierrellä ulkona kuvailemassa mutkun lehdet on tippunu puista ja joka paikka on ihan märkä. oon nyt sitten vaan tyytyny photoshoppailemaan ja leikkimään aikasemmilla kuvilla. tommosia yhteenliitettyjä kuvia nyt näkee ihan joka paikassa, mutten koskaan oo jaksanu opetella tekemään niitä. innostuin kummiskin kun näin Liisin ihanassa blogissa joku aika sitten niitä ja halusin opetella itekin :D ja se olikin paljon yksinkertasempaa kun kuvittelin ja nyt muokkailen niitä päivät pitkät ihan fiiliksissä. eimutta kävin mää muutama viikko sitten ihan oikeestikin kuvailemassa. kiertelin illalla tosi myöhään kaupunkia pyörän kanssa ja sain napattua yhen kuvan haloilmiöstä kuun ympärillä.

mulla on nyt taas kerran tosi ristiriitaset fiilikset siitä mitä tahtosin tehä isona. tän hetkinen järjestys on lääkis, farmasia, amkissa kätilö, it-ala ja vitosena randomisti taideteollinen korkeekoulu, mutta mua harmittaa ihan kauheesti että mun piti nyt vaan valita lääkiksen ja journalistiikan välillä :/ kumpaankin on tosi vaativa pääsykoe, joten en vaan voinu mennä molempiin. lääkis on aina ollu se ykkönen, mutta nyt lukion aikana oon rakastunu kirjottamiseen ihan kunnolla. mun lemppariaine koulussa on bilsan ja matikan lisäks äikkä, rakastan esseiden kirjottamista (vaikka se kuulostaakin ihan oudolta mun omaankin korvaan) ja en jaksa oottaa sitä et mul on taas aikaa jatkaa sitä mun omaa fantasiaromaania. en vaan haluais et tulevaisuudessa ainoot asiat mitä kirjotan on diagnoosit ja nimikirjotukset, jotka näyttää kolmevuotiaan piirtämältä kissalta. 

mut niinkun pappa sano mulle tänään - ei sitä vielä tartte tietää (muuten vaan haku ens keväänä xd). ihmiset vaihtaa alaa koko ajan. se ite jätti koulun kesken vuodeks kun meni hermot opettajiin (:D) ja siitäkin huolimatta pärjäs tosi hyvin elämässä. 

voisin keskittyy nyt matikan kokeeseen, joka on perjantaina ja oon yhtä pihalla kun opossumi Rauman pitsiviikoilla. en tajuu mitään.

heippa ja kivaa viikkoo kaikille:)

Oma esikuvani

UE3 - Pohdintatehtävä omasta esikuvastani

Joulupäivä 2006. Ulkona satoi hiljaa lunta, ilta oli hämärtymässä. Punatulkku laskeutui pappani pystyttämälle lintulaudalle syömään siemeniä. Mummolani näytti yhtä kotoisalta kuin edellisenäkin vuotena tähän aikaan. Nurkassa oli pieni joulukuusi, ikkunalle oli sytytetty muutama kynttilä. Vanhempani puhuivat keittiössä mummoni kanssa, minä puolestani istuin olohuoneen sohvalla ja katselin, kun pappani soitti mandoliinia ja lauloi. Hän oli aina ollut musikaalinen ja rakastanut joulun aikaa. Aina kun hän soitti, näytti siltä, kuin mikään ei olisi muuttunut - kuin hän olisi yhä se sama mies, joka vei meidät aina vierailumme aikana kiertelemään tiluksia ja katsomaan hänen pilkkomiaan polttopuita. Sisimmässäni kuitenkin tiesin, etteivät asiat olleet enää niinkuin ennen.  Kun hän lopetti soittamisen, hymyilin ja kerroin, kuinka taitava hän oli. Hän ei vastannut, katsoi vain minua. En ollut varma, tunnistiko hän minua enää.

Jos olisin tiennyt, että se oli viimeinen jouluni hänen kanssaan, olisin varmasti sanonut hänelle niin paljon enemmän. 

Pappani tila huononi kevään aikana nopeasti. Hän alkoi unohdella entistä enemmän tavallisia, arkipäiväisiä asioita. Lopulta hän ei enää tunnistanut omaa kotiaan, jonka hän oli yhdessä rakentanut mummoni kanssa. Hän muutti pysyvästi hoivakotiin.

Viimeisten kuukausien aikana hän joutui usein sairaalaan. Ensin syynä oli munuaisaltaan tulehdus, seuraavana sydäninfarkti. Kun hän joutui sairaalaan kesän alussa, tunsin sisimmässäni, ettei hän palaisi sieltä enää. Kun kävimme katsomassa häntä viimeisen kerran, hän makasi liikkumatta sängyssä, hengitti raskaasti ja katseli meitä. Pidin hänen kädestään kiinni, mummoni silitteli hänen otsaansa ja kertoi hänelle, kuinka upean siniset tämän silmät olivat. Isäni laski kätensä pappani olkapäälle ja sanoi: "Vielä me mennään kotiin ja viritetään sun mandoliini kuntoon. Vielä sä pääset kotiin soittamaan."

Tiesimme kuitenkin kaikki, ettei niin tulisi tapahtumaan. 

15.6.2007 setäni soitti. Hän kertoi isälleni, että pappa oli kuollut hetki sitten. Hän ja mummoni olivat olleet paikalla. 

Ymmärsin tilanteen kuitenkin vasta, kun saavuimme samana päivänä mummoni luokse. Hän itki - osittain ikävästä, osittain helpotuksesta. Hän tiesi nyt, ettei papan tarvitsisi kärsiä enää. Pappa oli nukahtanut rauhassa, oma vaimo ja poika vierellään. 

Esikuvasta puhuttaessa ihmiset mainitsevat usein kaikkien tuntemia, menestyneitä julkisuuden henkilöitä. Näyttävien ja tunnettujen saavutusten takana olevia ihmisiä on helppo ihailla ja heidän kaltaisekseen halutaan tulla. Joskus oma esikuva löytyy kuitenkin Hollywoodia lähempää. Joskus oma esikuva löytyy talosta, jossa istuin melkein seitsemän vuotta sitten kuuntelemassa joululauluja mandoliinilla säestettynä. 

Kun pappani kuoli, olimme aluksi huolissamme mummoni jaksamisesta. Tiesimme, että hän oli osannut sopeutua ajatukseen jo papan asuessa hoivakodissa, mutta oman miehen kuolema yli 50 vuotta kestäneen avioliiton jälkeen on aina raskas kokemus. Hän ei kuitenkaan lamaantunut. Hän suri ja itki, kuten asiaan kuuluu, muttei koskaan antanut surun ottaa valtaa itsestään. Hän toimi kuten ennenkin - siivosi taloa, kävi setieni kanssa kaupassa ja laittoi ruokaa. Ainoana poikkeuksena tavallisten toimien rinnalle tuli papan tavaroiden ja vaatteiden myyminen sekä kukkien kastelu haudalla. 

Mummoni selvisi menetyksestään jatkamalla elämäänsä rutiinien voimalla. Hän säilytti vahvan, itsenäisen ja päättäväisen asenteensa eikä koskaan antanut periksi. Pikkuhiljaa huomasimme, kuinka mummoni alkoi hymyillä joka kerta vierailumme yhteydessä aina vain enemmän. Tiesimme, ettei meidän tarvitsisi olla hänestä enää huolissaan.

Aloin ihailla hänen tapaansa suhtautua elämään ja vastoinkäymisiin. Hän jatkoi elämäänsä eteenpäin unohtamatta kuitenkaan mennyttä. Hän näytti minulle, kuinka kaikesta on mahdollista selvitä, kun vain muistaa toivoa. *

Joka kerta, kun käymme hänen luonaan, ihailen häntä juuri siitä syystä. Vaikka vanhuus on tuonut mukanaan erilaisia vaikeuksia, hän on kaikesta huolimatta iloinen, pirteä ja reipas. Hän ei koskaan valita mistään. Hän asuu maalla pienessä tuvassaan eikä omista nykyajan hienouksia - ei tietokonetta, ei tiskikonetta. Hän tekee kaiken itse ja selviää kaikesta. Hän muistelee hyviä asioita papastani, katselee seinällä riippuvaa mandoliinia ja nauraa heidän yhteisille muistoilleen. 

Ja joka ilta, kun hän käy nukkumaan, viimeinen asia jonka hän näkee, on tuttu hymy hänen yöpöydällään olevissa kehyksissä. Tuttu hymy ja kirkkaan siniset silmät, jotka valvovat ja katselevat häntä kaikissa arjen tilanteissa. Joka ilta hän nukahtaa miehensä viereen vanhan kamiinan hehkuessa makuuhuoneen seinustalla.

Kamiinan, joka lämpiää yhä saman miehen pilkkomilla polttopuilla.

ikävä<3

(*viittaus papan nimeen, joka siis oli Toivo)

5 days left

viikko kouluu jäljellä. ihan käsittämätöntä. toisaalta ihanaa, toisaalta tää on ihan kauheeta, koska mulla on ihan järkyttävä stressi päällä. matikka sujuu ihan hyvin, mutta en osaa kemiaa enkä fyssaa. oon tänään kattonu neljä tuntia jotain opetus.tv:n videoita ja yrittäny tajuta niistä jotain. valvoin viime yönä kahteen ja laskin matikkaa, että oisin saanu tän päivän tyhjättyä noille kahelle aineelle. mää ootan kesää niin paljon...

kun olin reilu viikko sitten kuvailemassa tuolla meiän lähellä olevassa pusikossa, mietin vaan, et miksen mää tee sitä useemmin. mietin, et miksen mä vaan anna koulujuttujen olla, ja lähe yksin kävelemään keskelle metsää ja ihan vaan oo tekemättä mitään.

pistän kännykän hiljaseks ja jätän kuulokkeet kotiin. lähen kävelemään ja oksanpätkät katkeilee mun jalkojen alla. kuuntelen sitä, kun linnut laulaa ja puiden latvat huojuu tuulessa. yritän pysyy rauhallisena kun mehiläinen tekee liian läheistä tuttavuutta, mutta päädyn jokaisen jokaisen menneen kesän tavoin huitomaan ilmaa idiootin näkösenä ja juoksemaan pakoon hyönteistä, joka on varmaan vaan jotain alle 1% mun koosta. kävelen paikoissa, missä en oo aiemmin ollu. löydän puron, jota lähen seuraamaan ja päädyn rannalle. nään muutaman lokin, jotka lentää mun yli. käännän mun katseen ylös ja huomaan, että ne tekee pesää puun oksalle - suoraan mun pään yläpuolelle. lokinsontapommitutka alkaa hälyttää ja jatkan matkaa sen enempää miettimättä. aurinko on melkein laskenut. tiiän sen siitä, että hyttysten määrä on kymmenkertanen verrattuna tilanteeseen tuntia aiemmin. silti mä tykkään siitä. en niistä hyttysistä, mutta siitä tunteesta. siitä tunteesta, että saan tän kaiken kiireen keskellä vaan olla hetken yksin keskellä luontoo, joka on ollu unessa koko talven ajan. tuomi kukkii, sitruunaperhoset lentää. voin kulkee ulkona ilman takkia. tuntee lämpösen ilmavirran mun kasvoilla. hyppiä ilosta, kun nään kevään ensimmäiset pääskyset taivaalla. kaikki tää. kaikki tää, kaikki nää asiat, kaikki on jotain niin pientä, mutta silti jotain niin tärkeetä mulle. kaikki se auttaa mua jaksamaan vielä nää viimeset viis päivää.

ei vissiin oo joulu huomenna.

en vaan voi uskoo sitä et joulu on huomenna. elän vieläkin ihan koeviikossa, enkä osaa sisäistää sitä, et huomenna on aatto. kyl se vähän alko silleen tuntuu joululta, kun olin eilen Juhon luona ja sen äiti laitto meille glögiä ja syötiin joulutorttuja :D ja tänään kun koristeltiin kuusi (ja Livia perinteisesti "autto" meitä leikkimällä joulupalloilla) ja syötiin kinkkua, niin siinä alko kans vähän tulla sellanen olo et se joulu tosiaankin on huomenna :D mut vieläkin on sellanen fiilis et pitäis olla tekemässä jotain kouluhommia. yritän nyt kuitenkin saaha ees pikkusen sen joulufiiliksen itellenki, koska se on vaan kerran vuodessa! meen tästä siivoilemaan vähän huomista varten, syökää hyvin ja nauttikaa joulusta :)

no one ever makes me feel like you do

parit kuvat viime viikoilta :) mun valokuvailu on jääny nyt ihan liian vähäselle enkä tykkää sitä ollenkaan :( mut onneks J lupas lähtee mun seuraks kuvailemaan heti kun on vähänki aikaa :D ja toi mun vähänen vapaa-ajan määrä näkyy kyl tässä mun postailuvauhdissakin... :D häpeen itteeni jo, en kehtaa ees käyä kattomassa koska tein viimeks kunnollisen postauksen. mun kaikki aika on vaan menny pelkkien kouluhommien kanssa/ tollasen yhen ihanan kanssa jossain ja tää blogin päivittely on jääny tosi vähäselle. mietin tossa yhessä vaiheessa et voisin lopettaa kokonaan ja poistaa tän blogin, mut emmää usko et vielä ainakaan päädyn mihinkään sellaseen ratkasuun niin kauan kun teitä jaksaa mun turhat jutut yhtään kiinnostaa :D

jos voisin kuvailla mun kolmee edellistä päivää yhellä sanalla, niin voisin vaan sanoo että TÄYDELLISYYS.

Lauantai - Kemian yliopistokurssi loppu!! mun ei tarvi enää herätä lauantaiaamusin seittemältä, tuskailla yhenkään selkkarin tai posterin kanssa tai istuu puoltatoista tuntia tuijottaen lasikaapissa olevia kemian laitteita ilman et mitään sanottavan hämmästyttävää tapahtuu. Illan vietin kokonaan Katsun kanssa pitkästä aikaa ja käytiin kattomassa uusin Twilight :) se oli ihan hyvä, mutta siinä oli aika paljon sellastakin mistä en tykänny yhtää. mut ei mun mielipiteil oo merkitystä enkä ala selostamaan yksityiskohtasesti mitään jos täällä on joku, joka ei vielä oo sitä leffaa nähny ja on menossa kattomaan :D

Sunnuntai - Aamulenkki hiljasessa metsässä One Directionin uutta levyä kuunnellen (: tykkäsin. sen jälkeen lagailin hetken ennenkun J tuli meille. vietin sen kanssa loppupäivän sit ja en vaan pysty oikeesti kuvailemaan sitä tunnetta miten onnelliseks yks ihminen voi tehä mut <3 (:

Maanantai - HETI AAMUSTA AJELEMAAN :D olisin menny oikeesti vasta kymmeneen ja saanu nukkuu pitkään, mutta herätys kuudelta ja ratin taakse istumaan klo 07:45 <3 mut heti kun heräsin kunnolla niin pääsin taas siihen ajelufiilikseen, ja voin vaan sanoo et oon täysin rakastunu siihen. pääsin ajamaan ekaa kertaa elämässäni moottoritiellä ja nopeimmillaan menin sellasta 100 km/h ja se suju jopa ihan hyvin! :) auto sammu vaan kerran ja en tehny yhtään virheitä :) ens keskiviikkona pääsen testailemaan taskuparkkeerausta, iik :D olin koululla siinä puol ysin aikoihin ja tein siinä fyssan läksyt ja kävin hakemassa mun kemian kokeen. JA. EN. VOI. USKOO. :D mää sain kemiasta ysin !! aloin hyppii ilosta ja juoksin halaamaan ihmisiä koska en olis IKINÄ voinu arvata, että saan oikeesti kemiasta ysin. YSIN. ootin ihan vakavissani kutosta, koska koetilanteessa tuntu etten osaa mitään. nyt mulla on kemiasta kaks kasia ja kaks ysiä, eli jos saan vielä yhen ysin niin mulle tulee lukion päättötokariin pitkästä kemiasta 9 !!! me happy :):)


tämmöstä tänään :D mää oon oikeestaan tehny sen videopostauksen jo, mutta kerään rohkeutta siihen et uskallan julkasta sen .... ja mietin vielä et jätänkö sen tollaseks vai teenkö uuden :D

heippa höperöt <3

3/5

parit kuvat viimepäiviltä :) 3/5 koetta hoidettu, kaks jälellä. sen jälkeen teen pitkän kuvausreissun jonnekin ja en mieti mitään koulujuttuja :)

ps. viikonloppuna tulee varmaankin sitten sitä videopostausta - ainakin yritän saada sellasen aikaseks.

voitasko kelata aikaa pari viikkoo eteenpäin?

tiiän, tällä hetkellä mun pitäis olla tekemässä kaikkee muuta kun kirjottamassa mun blogiin. mulla on ylihuomenna matikan koe, joka menee miten menee. ens viikon kemian koe pelottaa sata kertaa enemmän.

tein vaan just äsken neljä tuntia putkeen kouluhommia, joten ehkä pieni breikki on sallittu mulle :) äsken oli tosi kaunis auringonlasku ja oli ihan hirmu rentouttavaa vaan kattoo miten taivas on punertava ja tuntee miten puitten lehdistä putoilee vesipisaroita päälaelle :)

ja tätä kuvaa ei tosiaan oo muokattu muutenkun vähän kontrastia lisätty noihin puihin :)

mut nyt olis sit aika palata takasin matikan kimppuu, tarvittin vaan pikku hengähdystauon. lupaan laittaa postauksia enemmän heti ens viikon jälkeen! :) jos on jotain toivepostauksia niin pistäkää tähän postaukseen kommentteja! sen videopostauksen teen niistä kysymyspostauksen vastauksista heti kun nää kokeet on ohi.


PS ! Käykää kaikki tykkäämässä facebookissa TÄSTÄ yrityksestä! Brillo NY on siis kolmen kauppaoppilaitoksella toista vuotta opiskelevan tytön perustama  yritys, josta saa kaikennäkösiä koruja sekä juhlaan että arkeen :) 

'cause I remember every sunset

heipsis:)

nyt alkaa oikeesti tuntuu jo ihan kesältä!! :) laskettiin tos vähän aikaa sitten kavereitten kanssa, et jos ei lasketa viikonloppuja, koeviikkoo, helatorstaita eikä huomista liikuntapäivää, niin on jäljellä

→ 9 ←  

koulupäivää, ihan käsittämätöntä ! miten on voinu eka lukiovuos mennä näin nopsaan? tää on ollu ehottomasti mun elämän parasta aikaa tähän mennes, oon saanu ihan hullusti uusia kavereita ja muutenkin kaikki tuntuu vaan niin älyttömän kivalta just nyt! :) ennen koulu tuntu siltä et "äh, en haluu lähtee sinne", mut nyt kun on eka luokiovuos ohi ja kesä tulossa niin on vähän sellanen olo et "äh, en haluu lähtee täältä pois" :D ohan se haastavaa tietysti ja stressaavaa mut kaikki välkät ja tunnit on niin ihanan rentoja maailman ihanimmassa seurassa et en paremmasta tiiä :) mut tästä kesästä tulee varmaan yks mun elämän parhaista! on ihan sellanen fiilis :) ei oo pelkoo että jäis yksin tylsistymään facebookiin, on vaan ihan hullun paljon kaikkia suunnitelmia enkä jaksa oottaa et pääsen toteuttaan niitä :) vielä viimenen loppurutistus :) koeviikko vaan alkaa stressata jo nyt, koska oon ihan liian pihalla fysiikasta enkä tajuu et kui meinasin lukee sen pitkänä. onneks mulla on kotona kummiskin tämmönen pieni karvapallo joka vie mun kaiken stressin pois ❤

  

 

 xx

11.11.11

ai tää mun bloggaaminen ei oo vähä jääny ! : D oikeesti en vaan oo kerenny kirjotella niinkun _yhtään_, koska koeviikko loppu vasta maanantaina ja sit oonkin ollu menossa : ) mut en nyt ota mitään stressiä tästä bloggaamisesta, koska ei se teksti luista eikä motivaatio oo kovin korkeella jos on niinku joka ilta "pakko mennä postaamaan" : ) mutta tosiaan voisin kirjotella nyt vähän viimeaikojen kuulumisia : )
   koeviikko meni tosi hyvin, ihan yllätyin et se meni niinkin hyvin koska en jaksanu panostaa kunnolla mihinkään : D kyllähän mää siis luin ja sillain, mut jotenkin nyt ei vaan ollu sitä motivaatioo : D josko tässä jaksossa sitte : ) mut tosiaan mantsan koe ja äikän essee on vielä saamatta, mut matikka, psykologia ja enkku saatiin jo : ) ja oon tosi tyytyväine tuloksii : )
   no sit ennen koeviikkoo meillä oli Katsun luona sellaset halloweenbileet joista tuleepi ehkä kuvia lisää sitten jossain vaiheessa jos saan luvan laittaa niitä tänne : ) nyt laitan tähän loppuun kuvia niistä meiän tarjoomisista ja koristeista mitä siellä oli ; ) ja mun nälkä vaan kasvaa kun katon noita kuvia, sillä ah. noi oli vaan niin älyttömän hyviä : D meillä oli ihan hullun kivaa kaikkien ihanien ihmisten kanssa, ja kaikki oli panostanu ihan hullusti pukeutumiseen ! : ) ja on muutenkin ihan sairaan upeeta, että ollaan tunnettu nää tytöt vasta kahen jakson ajan, ja nyt jo tuntuu siltä et oltas tunnettu ties kuinka monta vuotta ! tullaan kaikkien kans niin hullun hyvin toimeen ja voi olla ihan rauhassa oma ittensä ( : mut niistä bileistä sitten lisää myöhemmin, ootte rakkaita tytöt<3
   oikeestaan ei mulle mitään ihmeempiä sit kuulu, kolmas jakso on alkanu kivasti ja aineet ei oo liian rankkoja ja mulla on muutenkin vaan viien palkin jakso : ) ihan hullun nopsaan menny aika, nyt on enää reilu kuukaus nii on joulu ! mää oon aina ollu sellanen aikalailla lapsiforever tän joulun suhteen, et jaksan aina vaan innostuu siitä : D mut ehkä mää en nyt vielä ihan marraskuussa ala hehkuttaa sitä......

mutta lähen tästä syömään, heippa ihanaiset ! <3

tässä meiän hieno jääkäsi hetkee ennenkun se alko sulaa ja muuttu vihreeks epämuodostuneeks möykyks :(

spiders

bloody fingers