Switzerland & France - Geneva, Chamonix and Cern

Mun hiljaiselolle on tällä kertaa syy:

Vuoden ajan odotettu Sveitsin reissu on nyt sitten ohi :) Lähdettiin siis meidän ja yhden toisen lukion pitkän fysiikan opiskelijoiden kanssa Geneveen - pääasiallisena tarkotuksena tutustua Cerniin ja syventää meidän tietoja hiukkasfysiikasta. Lähdettiin matkaan viime perjantai-lauantai välisenä yönä ja tultiin viime yönä kolmen aikoihin takasin. Meitä oli yhteensä noin 20 oppilasta plus opettajat ja voin vaan sanoo, että oikeesti yks huikeimmista reissuista ikinä! Aattelin kertoo tästä tuttuun tapaan tälleen matkapäiväkirjatyylillä :) Ja varotan jo etukäteen - tästä tulee pitkä postaus.

We spent five days with our Physics group in Switzerland and France. We stayed in Geneva, spent a day in Chamonix and also visited Cern - the European organization for nuclear research. We had a group of  20 students and two teachers and I must say that I had the best time ever!

Lauantai 25.1.2014

Klo 00.30 Bussi lähti kohti Helsinkiä koulun pihasta. Oltiin kaikki ihan zombeja ja yritettiin nukkua se matka, mutta ite lähinnä lahnailin silmät kiinni. Oltiin siinä kolmen jälkeen Helsinki-Vantaalla ja lento lähti 06.15 kohti Sveitsiä - Genevessä oltiin siinä kaheksan jälkeen aamulla paikallista aikaa. Käytiin heittämässä matkatavarat hostellille, minkä jälkeen meillä oli loppupäivä vapaata aikaa tutustua kaupunkiin. Sää oli tosi lämmin ja aurinko paisto, joten oli vähän hassu olo kulkee toppatakki ja kahet housut päällä kun paikalliset joogaili topeissa laiturilla tai juoksenteli shortseissa rantaboulevardia pitkin. 

Saturday

We left for Helsinki half past midnight. We were all a bit zombie-like and tried to sleep a bit in the bus but at least I was just irregularly dozing off. We arrived in Helsinki about at 3am and checked our luggage in. The departure was at 6.15 am and we landed in Geneva at 8am (local time). We dropped our bags to the hostel's luggage storage and went to explore the city - no lectures, no traveling, just chilling :) The weather was really warm so it was a bit funny to wander around wearing a quilted jacket while the local people had their shorts and T-shirts on... :D

Sunnuntai 26.1.2014

Oltiin menty edellisenä iltana melko aikasin nukkumaan, joten herätys ennen kello seittemää ei tuntunu ees kovin pahalta. Kaikki oli lähinnä vaan innoissaan siitä, mitä kaikkee tultais kokemaan sen päivän aikana. Kaheksan aikoihin lähettiin Genevestä bussilla kohti Ranskan Chamonixia, Mont Blancin juurella olevaa vuoristokylää. Sillä välin kun osa jäi kaupunkiin shoppailemaan ja osa meni laskettelemaan, lähti suurin osa porukasta gondolihissillä 2317 metrin korkeuteen vuorille. Me ei ihan heti kuitenkaan päästy sinne liian kovan tuulen takia, joten käytiin paikallisessa kahvilassa syömässä valehtelematta mun elämän toisiks parasta kakkua (no worries äiti, oot yhä se ykkösleipuri mun elämässä!). Se oli tehty niin taitavasti, että voisin elää ehkä loppuelämäni pelkästään sillä.

Sunday

We woke up at 7am and the atmosphere was full of excitement and rising body temperatures. Three pairs of pants, two shirts and a quilted jacket, woolly hat, warm shoes and mittens - [x] checked - and we were ready to leave for France, Chamonix, a small mountain village at the base of Mont Blanc.  Before climbing over 2000 meters above we decided to sit down at a local patisserie and eat HONESTLY the second best cake in my whole life (no worries mom, you're still the baker number one to me!).

Pienen ruokatauon jälkeen päästiin vihdoinkin lähtemään yläilmoihin. Enkä unohda sitä ikinä.

En oo koskaan - ikinä - milloinkaan elämässäni kokenu mitään vastaavaa. Yksikään mun tän reissun aikana ottama kuva ei kykene välittämään sitä tunnetta ja sitä hämmästystä, minkä koin katsoessani ekaa kertaa alas pienenä pisteenä näkyvään Chamonixiin. Yhtäkkiä tunnet olevas maailman pienin olento. Joka puolella kohoaa useiden kilometrien korkuisia vuoria, oot korkeemmalla kun pilvet. Lunta on joka puolella polviin asti, välillä kylmä tuisku pyyhkäsee hiukset pois kasvoilta. Juokset vapaampana kun koskaan, ympärillä vallitsee täydellinen hiljasuus. Mä vaan kaaduin istumaan maahan ja aloin nauraa - pelkästä onnesta. Se tunne oli niin uskomaton.

After the lunch break we took a gondola lift up to the skies. None of the pictures I took are able to convey the amazement and that very feeling I had while looking down. Suddenly I just felt like the smallest thing in this world. You can see the mountains rising everywhere, you're higher than the clouds. There's snow everywhere up to your knees and the cold winter air is playing with your hair every now and then. You feel so free running around, all you can hear is a perfect silence. I sat down and started to laugh - just because of pure happiness.

Mä ja Sini oltiin puettu vaatetta 30 pakkasasteen varalta, mutta siellä olikin sit puolet lämpösempää. Meillä ei ollu yhtään kylmä, joten päätettiin jäädä pitemmäks aikaa kun muut. No, oltiin lähössä jatkamaan matkaa, kun yhtäkkiä iski ihan järkyttävä lumimyräkkä. Sitä lunta lens mun naamalle isoina paakkuina ja oikeesti tuntu siltä, että kaatuu kohta. Samalla hetkellä Heidi soitti meille alhaalta ja kerto, että saatetaan Sinin kanssa venailla siellä vähän pitempikin tovi - kaikki gondolihissit oli pysäytetty liian kovan tuulen takia :D Me käytiin sitten sanomassa kahelle englantilaismiehelle se sama, mitä oltiin just äsken kuultu. Siitä syntykin sitten vähän pitempi keskustelu - juteltiin niiden miesten kanssa englanniks varmaan puol tuntia ihan kaikesta mahollisesta. Ne heitti jotain läppää meidän kanssa, kehu meidän kielitaitoo, kyseli Suomesta ja siitä, mihin ollaan majotuttu (... ja petty kun ei saanu meistä drinkkiseuraa :DD). Jatkettiin juttelua vielä sittenkin, kun päivän viimenen hissi tuli noutamaan meiät. Toi oli ehkä yks mun elämän parhaimmista kokemuksista ventovieraiden ihmisten kanssa - ja koko päivä oli muutenkin yks mieleenpainuvimmista ikinä.

Actually the feeling was so amazing (and we had a bit too much clothes on) so me and my friend decided to stay there a little longer than the others. Well, we were just about to continue when a sudden blizzard surprised us and our friend called us and told that all the lifts have been stopped. Luckily we found two englishmen to talk to and hang out with while waiting for the last lift to pick us up. It was two awesome to notice how much we understood and how easy it was to talk to them - this was probably one of the best experiences I've had of talking with complete strangers!

Maanantai 27.1.2014

Lähdettiin aikasin aamulla kohti Sveitsin ja Ranskan rajalla olevaa hiukkasfysiikan tutkimuskeskusta, Cerniä. Käytiin tutustumassa CMS-koeasemaan, kuunneltiin luentoja ja syötiin ihanaa pastaa. Illalla jäätiin ratikasta pois vähän tavallista aiemmin ja mentiin kiertelemään yheen isoon ostoskeskukseen.

Monday

In the morning we finally left for Cern. We saw the CMS research station, had a lot of lectures and ate some wonderful pasta. In the evening we visited a local shopping center before returning to our beds.

Hahah, huvittaa vaan vieläkin nää kielimuurit tuolla reissun aikana! Yks parhaista tapahtu just tänä päivänä :D Oltiin syömässä jossain grilliruokapaikassa, missä tarjoilija ei osannu puhua englantia. Saatiin eka vaivalla tilattua meiän ruuat, mutta varsinainen ongelma tuli vastaan vasta laskua pyydettäessä... Ei tiedetty mikä on "lasku" ranskaks, joten Heidi kaivo sanakirjan esille ja ääns parhaan kykynsä mukaan sieltä 'laskua' vastaavan sanan. Se tarjoilija katto meitä ihan ihmeissään ja sano jotain ranskaks, johon Katsu totes "NO! STOP! Me hoidetaan tää nyt ite!" :D Heidi alko tökkiä "lasku" -sanaa siellä kirjassa, mutta tarjoilija ei tajunnu vieläkään. Siinä vaiheessa mun päässä kaks pientä rispaantunutta johdonpäätä löys viimeinkin toisensa ja sanoin "katoppa ettei se sana vaan tarkota jotain muuta laskua..." 

Jep. Oltiin pyydelty siinä kärsivällisesti jo jonkinmoinen tovi lupaa LASKEUTUA :D No, onneks saatiin lopulta maksettua...

Oh God, the language barriers we faced were probably the best ones ever. We were eating in a restaurant where the waitress spoke only French and we tried to ask for the bill. Well, we didn't know what 'a bill' is in French so we took our dictionary and found an equivalent word for that. Regardless of the very hard trying - somehow we ended up with asking for a permission for landing...

Sataa vs. ei sada
Raining vs, not raining

Tiistai 28.1.2014

Toisiks viimenen päivä vietettiin lähes kokonaan Cernissä. Luentoja ja kiertelyä riitti, välillä meinas vähän nukuttaakin.. :D Syytän liian mukavia ja pehmeitä tuoleja. En ala kertoo enempiä niistä luennoista, koska oletan ettei kovinkaan montaa täällä kiinnosta hiukkasfysiikan syvimmät olemukset...

Tuesday

Lectures, lectures, lectures (sleeping). There were way too nice and soft chairs in Cern...

Illalla jäätiin Geneven vanhaankaupunkiin kuvailemaan, shoppailemaan (löysin yhen kivan paidan ja ihan liikaa suklaata) ja syömään. Siinä vähän ennen kahdeksaa Katsu, Sini ja Johannes meni hostellille pakkaamaan, mutta mulla oli liian suuri kuvailuinnostus päällä, joten Heidi jäi mun seuraks räpsimään kuvia Geneven yöelämästä. Se oli jotain niin kaunista katottavaa - ne valot, ne autot, ne ihmiset, ne pikkukaupat ja -kujat. Kaikki oli niin tunnelmallista ja kirosin mielessäni hiljaa (hmh okei, aika kovaankin ääneen) sitä, että seuraavana päivänä pitäis lähtee kotiin.

In the evening we decided to get off the tram a bit earlier than usually and begun rambling around the old part of the city. I took a lot of photos and bought a new shirt plus way too much chocolate. While the others returned to our hostel, me and my friend Heidi stayed there a little longer taking photos of the nightlife of Geneva. It was so beautiful and lyrical - the lights lighting up the city, the cars, the people, the tiny cozy shops and alleys. Every single part of me wanted to stay there, not to go return to Finland next day.

Joutsenia ei oo editoitu, otin tän vaan jotenkin vahingossa :D
The swans in the picture are non-edited - this was a pure accident :D

Ja no, saatettiin vähän eksyä Heidin kanssa. Luultiin tietävämme oikee suunta, mutta jotenkin päädyttiin kiertämään aika täydellisen epäsäännöllisen muotosta ympyrää. Muut oli sanonu, että meidän suuntavaistolla eksyttäis ihan varmasti, joten ylpeys oli liian suuri pieneen avunpyyntöön kyseisille henkilöille puhelimen välityksellä. Soitettiin siis meidän kaverille, Matiakselle, joka Google Mapsin avulla opasti meidät takas hostellille Suomesta käsin. Kauhulla odotan sitä laskua, joka postilaatikkoon kolahtaa.... :D

And well.. Somehow me and Heidi managed to stray in the middle of the center of Geneva. We thought we knew the right route back to our hostel but for some unknown reason we ended up circulating the tiny streets with no idea of our location. Well, fortunately our friend Matias and the Google Maps succeeded to advise us back to our lodging.

Keskiviikko 29.1.2014

Aamulla oltiin ehkä yhellä mielenkiintosimmista luennoista, joka käsitteli antimateriaa. Oikeesti se oli ihan käsittämättömän käsittämätöntä, mutta tajuttavaa. Taisiis - jos antimateriaa saatais kehiteltyä jossakin vaiheessa lääketieteellisiin sovellutuksiin - syöpää voitais ehkä hoitaa ihan uusin keinoin. Annihilaatio vois mahdollistaa niin paljon kaikkea. Ja Cernissä on jo onnistuttu tekemään vuonna 2011 15 MINUUTIN ajaks antivetyä. Niin upeeta. 

[x] Kiinnostuksen kivivyöry, mutta mä saan tosta ajatuksesta jostain syystä hullut kiksit.

Wednesday

In the morning we had a lecture about antimatter - which was probably one of the most interesting lectures we had during the whole trip. I mean - if people managed to evolve the applications of antimatter a bit further and apply them in medicine, there could be developed completely new ways of curing cancer. The annihilation of particles and their antiparticles could enable so much to humankind. AND in Cern they've already succeeded to create antihydrogen that lasted for 15 MINUTES. So awesome.

[x] Yep, you're probably jumping up and down for the excitement. 

Ennen lentokentälle menoa käytiin vielä YK:n päämajalla pienellä tutustumiskierroksella. Lento lähti takas Suomeen siinä seittemältä paikallista aikaa - kotona olin bussimatka mukaanlukien joskus kolmen aikoihin yöllä.

Before going to the airport we visited the United Nations headquarters. The flight back to Finland left from Geneva at 7pm (local time) and landed at 11pm. I was back at home at 3am.

Että sellanen reissu! Koin ihan mahtavia hetkiä, vaikka välillä väsyttikin. Nauroin ihan liikaa, vaikka reppu aiheuttikin jonkinnäkösen rasitusvamman mun vasempaan olkapäähän. Seura oli parasta, maisemat upeita, Sveitsi ja Ranska ihania.

Tää ei todellakaan jääny mun viimeseks kerraks tuolla! :)

So I guess that was pretty much it. I had the best time in spite of the fatigue. I laughed way too much even if my backpack induced some kind of RSI in my left shoulder. The company was the best, the landscapes awesome, Switzerland and France wonderful.

This wasn't a "goodbye" - this was a "see you later".


Ps. Teen vielä myöhemmin postauksen tän reissun mustavalkokuvista ja jonkinnäkösen videon :)
Ps. I'm also gonna do a tiny extra-post of this trip that includes the black and white photos I took plus a short video, so stay tuned :)

Minä ja valokuvaus

Multa on pariin otteeseen toivottu tämmöstä postausta, jossa kerron vähän kuvaamisen taustoista, joten tässä tulee :)

Kaikki alko varsinaisesti kasiluokan joulusta, jollon sain lahjaks mun ensimmäisen (ja ainakin tähän asti ainoan :D) järkkärin. Olin kuvaillu jo ennen sitä semmosella Canonin suht hyvällä pokkarilla jonkun verran, mutta sillon se kuvien räpsiminen oli ollut lähinnä semmosta selfieitä kaverin kanssa ja lomareissuilla sitten turistimaisesti vähän enemmän ympäristöä. Niissä kuvissa oli semmosia satunnaisia onnistumisia, mutta ne tuli oikeestaan puoliks vahingossa. Kuvasin pelkästään täysautomaatilla tai sitten tein jotain yksittäisiä värisäätöjä. Niin, ja horisontti oli aina vinossa :D

Italia 2009,
Canon PowerShot SX200 IS

Jossain vaiheessa kasiluokkaa aloin kuitenkin kiinnostuu valokuvauksesta vähän enemmänkin. Menin koulussa kuviksen valinnaiselle valokuvauskurssille, ja vaikkei ne siellä otetut kuvat mitään huippuja ollutkaan, mun kiinnostus kuvaamiseen alko silti herätä.

Kuviskurssi 2010
Canon Powershot SX200 IS

No, sitten sain jouluna sen järkkärin (Nikon D7000), josta jo alussa mainitsinkin :) Eksyin we<3it sivustolle ja tumblriin ja kaikkialle tollasiin inspiraatiosivustoille ja aloin (lue: yritin) ottaa vähän sen tyyppisiä kuvia (hahah, nyt kun katon niitä niin naurattaa :D) ja aloin muutenkin kuvailla paljon enemmän. Ne oli pääasiassa kuvia vesipisaroista (joista jotkut jopa oli ihan hienoja), koriste-esineistä, mun penaalista, linssinsuojuksesta - ja nekin yhä täysautomaatilla. Pelkkä järkkäri oli siinä vaiheessa jo niin huikee juttu, että pelkäsin pilaavani sen mun virityksillä :D Jos kiinnostaa katella niitä kuvia, suosittelen klikkaamaan TÄSTÄ :D Kati 9lk bloggaa.

Pikkuhiljaa mulle alko kuitenkin syntyy sellanen oma näkemys. En varsinaisesti opetellu kuvaamaan, vaan jotenkin tuntu että kamera kasvo vähitellen osaks mua :D Aloin jollain tasolla nähdä sen, että millanen asettelu näyttää hyvältä, millaset arkisetkin kohteet voi olla kuvauksellisia, millä vois olla jotain sanottavaa. Uskalsin kokeilla uusia asioita.

Kevään ja kesän 2011 (yllä olevat kuvat väliltä huhtikuu-heinäkuu) jälkeen mun kiinnostus kuvien ottamiseen lisäänty entisestään ja mulle alko muodostuu sellanen tietty omanlainen kädenjälki niihin otoksiin. En kokenu mitään ultimaattisia valaistumisia, taidot vaan lisäänty aina vähäsen kuva kuvalta harjottelun myötä. Aloin hahmottaa sen, että mistä kuva kannattaa rajata, miltä tasolta ja etäisyydeltä se kannattaa ottaa, mistä suunnasta valon pitää tulla. Sain myös lisää objektiiveja, jotka toi ihan uusia ulottuvuuksia ja lisää intoa kuvien ottamiseen. Kuvasin enimmäkseen luontoa, mutta satunnaisesti myös ihmisiä, mikäli ne suostu mun malleiks :D

Vilma 2011

Olin muokkaillut mun kuvia pari vuotta pelkästään Photoscapella ym ilmaisohjelmilla, mutta sitten sain 17v lahjaks äitiltä ja iskältä Photoshop Elementsin. Aluks muokkailin ihan näitä perus värisäätöjä ym, mutta vähitellen aloin oppia ihan uusia juttuja sillä. Se tuntu tosi kätevältä esimerkiks tämmösissä asioissa, että jos halus muokata kuvasta jonkun pikkuvirheen pois. Niinkin perusasia, kun "Healing Brush Tool", oli mulle ihan uus ja ihmeellinen juttu. Opin myös vähän aikaa sitten leikkimään layereilla (niinkun saitte täälläkin huomata..), ja tavotteena olis oppia lisää uusia asioita mahollisimman pian :)

Vilma 2011

Syksy 2013, kuvat vuosilta 2011-12

Ehkä noin puoltoista vuotta sitten aloin vihdoinkin luopuu siitä täysautomaatilla räpsimisestä. En antanu enää kameran tarkentaa itekseen, vaan tein sen käsin. Aloin myös kokeilla erilaisia säätöjä, muun muassa pitkää valotusaikaa, mutta en vielä sillon todellakaan tajunnut sitä, että millasiin asioihin ne vois vaikuttaa. Vähitellen opin tekemään niitä samoja asioita mitä teen nykysinkin - muun muassa kuvaamaan virtaavaa vettä päivänvalossa, saamaan tähdet näkyviin, pysäyttämään liikkeen.

Viimesimpiä käänteitä mun "kuvaajan uralla" on varmaankin ollut viime keväänä harmaasuotimen saaminen, joka on mahdollistanut mulle sellasia kuvia, joihin oon jopa ite jollain tasolla tyytyväinen :D Sen lisäks sain muutamia viikkoja sitten vihdoinkin käyttöön Photoshop Lightroomin, joka on tuonut niin paljon sisältöä mun kuvien värimaailmaan! :)

Harmaasuodin + 30sec valotusaika

Harmaasuodin + 20sec valotusaika

Oon nyt viime aikoina saanut täällä blogissa (ja eilen Escapessa Kaisalta ja Mariannelta, kiitos teille siitä :DD <3) kehuja mun blogista ja täällä olevista kuvista ja se on tehny mut aivan tajuttoman onnelliseks. Tuntuu ihan hassulta, että jotkut oikeesti uskoo mun otoksiin ja sanoo, että musta olis taidealalle. Oon siitä ihan tajuttoman kiitollinen, koska kaikki se lisää mun motivaatiota ja halua oppia lisää asioita. Ei sillä, etteikö sitä olis jo ennestään, koska vaikka mä lääkäriks tahdonkin, haluan mä myös isona tehdä valokuvaajan duunia jonkinasteisena sivubisneksenä. En pidä itteeni vielä tarpeeks hyvänä siihen hommaan, mutta onneks mulla on vielä paljon aikaa harjotella :) Ja vaikkei musta koskaan oikeeta valokuvaajaa tuliskaan, tulee tää silti aina säilymään mulle tärkeenä harrastuksena.

Rhodes 2013 part 1/3

Mun blogi hiljeni taas vähäks aikaa, koska lenneltiin äitin ja iskän kanssa Rodokselle viimeviikon torstaina ja tultiin takas eilen illalla :) Kerron tästä reissusta samalla tavalla kun viime vuonnakin, eli kirjotan vähän semmoseen matkapäiväkirjatyyliin ja teen tästä kaks erillistä postausta. En tiiä miten pitkä tästä tulee, mutta toivottavasti joku jaksaa lukee, koska tää oli sellanen matka, mikä säilyy mun mielessä aina. Eikä samoista syistä kun aiemmat matkat. Tärkeimmät kohat tässä postauksessa on mun ajatukset ekalta päivältä sekä 29.6.

27.6.

 Oltiin tultu edellisenä iltana Helsinkiin ja viety laukut kentälle. Herättiin viien aikoihin, syötiin aamupala ja käveltiin Helsinki-Vantaalle. Kone lähti ihan ajallaan ja lento kesti vähän alle neljä tuntia. Laskeuduttiin Rodos-kaupungin kentälle siinä kahentoista aikoihin ja lähettiin siitä bussilla hotellille :) Oltiin Atlantica Imperial Resort & Spa hotellissa, ja huoneesta oli ihan täydellinen merinäköala :)

Ulkona oli varjossa 35 astetta, joten kyl siinä pikkusen lämmin alko tulla :D Mentiinkin sit melkein suoraan Välimereen uimaan, kun oltiin saatu laukut purettua... :) Meiän hotelli oli ihan rannalla, joten mereen oli ehkä jotain parinkymmenen metrin matka. Ja se vesi.. Voiko mitään niin kirkasta ja turkoosia ees olla? Rantakivikossa uiskenteli samoja pikkukaloja, mitä näissä fish spa -jalkahoidoissa käytetään, ja ne oli koko ajan meiän jaloissa pyörimässä :D Se oli aika hassun tuntusta :D

Uimisen jälkeen mentiin syömään hotellin ravintolaan. Joka päivä iltapalalla oli eri teema - italialainen, aasialainen, perinteinen kreikkalainen, kansainvälinen, tervetulo, juhlallinen yms, enkä oo aikoihin syöny yhtä paljon mitä nyt söin siellä :D Siellä oli tarjolla 10 eri buffetpöytää: yks alkupala-, yks hedelmä-, yks salaatti-, yks leipä-, kaks pääruoka-, yks liha-, yks grilli-, yks paisto- ja yks jälkiruokapöytä :D Tuolla oli niin paljon valinnanvaraa, että piti käydä hakemassa lautaselle varmaan viis pientä eri vaihtoehtoo pelkistä pääruuista, koska ei vaan pystyny päättämään, että mitä ottaa. Loppuilta menikin sit melkein kokonaan sängyssä ähkyy valitellessa :D Käytiin kuitenkin ennen nukkumaanmenoo pienellä kävelyllä kattelemassa lähiseutuu.

Ja kerron nyt myös rehellisesti mun ajatuksista, et mitä mun päässä liikku tässä vaiheessa. 

Bussimatkan aikana hotellille katoin sitä ympäristöö. Aikalailla valtaosa paikoista oli rempallaan, rakennukset oli jääny kesken tai ei oltu viimeistelty loppuun, kaupat oli konkassa, jätehuolto ei pelannu vaan kaduilla oli roskia, talojen kyljissä oli isolla kylttejä "FOR SALE"...  

Sanon nyt suoraan, et se oli aika erilaista verrattuna Kanariaan. Ja sillon illalla kun kierreltiin ympäriinsä, mulla oli rehellisesti sanottuna aika korkeet ennakkoluulot ja epäilykset koko meiän reissuu kohtaan. En kuitenkaan tahtonu ottaa mitään semmosta asennetta heti ekan päivän perusteella, vaan keskityin kaikkeen hyvään, mitä siellä oli.

28.6.

Tää päivä meni oikeestaan kokonaan vaan uidessa, syödessä, auringon ottamisessa ja muutamien kauppojen kiertelyssä. Varattiin myös kaks retkee Finnmatkojen valikoimasta ja kävin illalla rannalla leikkimässä mun harmaasuotimella :)

29.6.

Herättiin kuudelta ja lähettiin englanninkieliselle opastetulle retkelle Petaloudekseen eli perhoslaaksoon.   Se oli sellanen pieni rotko, jossa meni polkuja ja siltoja ympäriinsä. Se oli täynnä tämmösiä Stryax-puita, joissa oleva pihka toimi houkuttimena tuhansille tosi näteille perhosille :)

Oltiin tuolla laaksossa vaan puoltoista tuntia, mikä oli mun mielestä ihan liian vähän. Ei ehitty nähä kaikkee kunnolla, ja se tuntu vaan semmoselta läpijuoksulta. Joka tapauksessa se oli ihan tajuttoman kaunis paikka, joten jos joskus käytte Rodoksella, suosittelen ehottomasti käymään tuolla! :)

Perhoslaakson jälkeen lähettiin laivalla Rodoksen naapurisaarelle, Halkille, jossa meidät jätettiin pieneen satamaan. Meille oltiin sanottu, että oltais siellä vaan pari tuntia, mutta yhtäkkiä meille ilmotettiinkin, että laiva hakee takasin vasta viiden tunnin päästä.

Tässä vaiheessa iski hetkellisesti semmonen olo et "hei, mitä me oikein tehään pienessä kalastajakylässä viis tuntia?"

Oli ihan tajuttoman kuuma, auringossa lähemmäs 45°C. Lähettiin äitin ja iskän kanssa kävelemään kohti lähintä uimarantaa. Ei kateltu ympärille paljon yhtään, koska ainoo ajatus oli et pakko päästä veteen viilenemään :D 

Se ranta osottautu tosi kauniiks. Se oli semmonen pieni poukama, jossa oli muutama vene. Vesi oli ihan läpinäkyvää ja hiekka tosi pehmeetä. Uitiin pari tuntia, ja kaikkien olotila koheni ihan älyttömästi :)

Mentiin syömään rannalla olevaan pieneen ravintolaan. Juttelin hetken aikaa sen paikan omistajan kanssa, ja siellä oli ehkä maailman sulosin pieni pupu<3

Syömisen jälkeen lähettiin kävelemään takasin sitä kaupunkia kohti. Sillä aikaa kun äiti ja iskä oli vessassa, kiertelin vähän siinä lähistöllä. 

Joka paikka oli kuiva, tien vierellä kasvo kaktuksia. Autonromuja loju pelloilla, muurit oli sortunu. Taustalla näky muutama vuori. 

Ensin katoin sitä kaikkee yhtä ennakkoluulosesti kun ekanakin päivänä. Se oli niin erilaista. Olin ennen sitä ottanu kuvia pelkästään kaikesta kivasta ja kauniista, mutta nyt aattelin, että tahon ottaa kuvia ihan kaikesta. Kaikesta kauniista ja vähemmän kauniista. Halusin realistisen kuvan siitä paikasta, missä oltiin. Otin kameran esiin ja katoin sen läpi. 

Kun katoin sitä kaikkee kameran kautta, mun ajattelussa muuttu jotain. Näin sen rajaaman tietyn alueen, ja pystyin keskittymään pelkästään siihen. Kun sen autonromun asetti tiettyyn kohtaan sitä kuvaa, se näytti kuuluvan siihen, olevan osa sitä. Kun katoin sitä sortunutta muuria, siitä kuvasta ei olis tullu samanlainen, jos se olis ollu ehjä ja vastarakennettu. Jos keskityin pelkästään johonkin kuivaan pensaaseen, ei se näyttäny kovinkaan ihmeelliseltä. Mutta se oli osa sitä kuvaa, ja ne kuvat yhdessä muodosti omanlaisensa kokonaisuuden.

Laskin mun kameran alas, ja näin sen maiseman ihan uudella tavalla. Se oli kaikkee muuta kun upeeta ja hienoo katseltavaa, mutta siitä huolimatta, siinä oli jotain kaunista. Omalla tavallaan jotain tosi tunnelmallista. Liikenteen ääniä ei kuulunu. Oli ainoostaan meri ja tuuli. Missään ei näkyny ketään, paitsi vähän matkan päässä pellolla käveli yksinäinen muuli. Pystyin näkemään sen, että joskus siellä oli joku viljelly maata. Jossain näky talonraunio - siinä oli joskus asunu joku. Se tunne oli tosi hieno. Vähän niinkun mut olis heitetty 100 vuotta ajassa taaksepäin.

Lähettiin kävelemään takasin kohti Halkin satamaa. Olin piristyny tosi paljon uimisen ansiosta, ja sen lisäks näin kaiken ihan uudella tavalla. Kaikki vanhat rautaportit ja hylätyt talot, vanhat naiset kutomassa paitoja, ruostuneet kalastusalukset ja pienet kapeet kadut. Kreikan lama näky tosi selvästi, samoin ihmisten rahapula. Huomasin kuitenkin niissä ihmisissä jotain tosi arvostettavaa. Ne oli ilosia, ne tuli toimeen. Ne ei tarvinnu hienoja autoja tai nopeeta nettiyhteyttä ollakseen onnellisia. Jossakin joku mies oli onnellinen, kun sai asiakkaan pikkuseen kauppaansa. Jossakin isä ja poika vietti aikaa yhessä, ja poika hyppi ilosta kun sai isän opastamana ongittua kalan. Ja tää jos joku oli ihan älyttömän opettava ja koskettava kokemus.

Ennen kun huomasinkaan, viis tuntia oli kulunu. Enkä tahtonu lähtee pois.