Haha, tässä kuvassa yhistyy oikeestaan koko mun luonne. Se, ettei missään oo päätä eikä häntää.
Olin tänään alottelemassa läksyjen tekoo, kun päätin alkaa tehä piparkakkutaloa. Sain sen tehtyä noin puoleen väliin, kun yhtäkkiä mun päähän tupsahti jonkinnäkönen inspis. Se oli oikeestaan aika hauskaa, koska siltä istumalta juoksin mun huoneeseen, sotkin mun oikeen silmän kullanvärisellä glitterillä ja tein vähän Gagamaiset meikit + käärin puolet mun päästä folioon. Jotain kuitenkin näytti puuttuvan siitä kokonaisuudesta, joten kävin hakemassa riikinkukon sulan mun naaman eteen. Sen jälkeen mun oranssi paita ei kuitenkaan enää sopinu sen sulan kanssa, joten päätin laittaa päälle mun 6 vuotta vanhan Kiinasta ostetun paidan ja muodostaa mun hiuspehkosta tollasen Helsingin tuomiokirkon kokosen kupolin mun päälaelle.
Tää kuvastaa käytännössä sitä, ettei valokuvauksen tarvi olla mitään vakavaa puuhaa :D Se on kivaa just siks, että siinä saa päästää oman luovuushirviön pois häkistä ilman, että kukaan pitää sua täysin seonneena. Äitiä ei lasketa. Se tietää, ettei mun päässä oo kaikki funktiot jatkuvia.
