Falling to Pieces

Vierelläni lentää tumma lintu. Pieni, terävänokkainen lintu, joka ei irrota katsettaan minusta hetkeksikään. Tiedän, että tuo sinnikäs olento seuraisi minua perille asti. Se jatkaisi matkaansa väsymättä aamusta iltaan - aina siihen saakka, kunnes saavuttaisin korkeimpienkin vuoristojen huiput. 

Pienestä koostaan huolimatta lintu on voimakkaan näköinen - juuri sellainen, jonka kulkua myrskyisinkään vastatuuli ei voisi pysäyttää. Se lentää välillä edelleni, välillä kierrellen ympärilläni. Sen elämää hehkuvasta olemuksesta huolimatta tiedän kuitenkin, ettei näin jatkuisi loputtomiin.  

Joka päivä lintu pudottaa yhden mustan sulan. 

Eräänä päivänä huomaan kulkevani yksin. Käännyn ympäri, ja näen matkaseurani muutaman metrin päässä. Se yrittää ottaa minut kiinni, mutta jokaisen siiveniskun myötä se vaipuu alemmaksi. Se ei kuitenkaan luovuta, vaan pysyttelee lähes väkisin perässäni. Käännän katseeni takaisin kulkusuuntaani ja otan päättäväisin mielin askeleen eteenpäin.

Kun viimein saavun huipulle, lähes kokonaan sulkansa menettänyt lintu putoaa maahan - hajoten samassa hetkessä pieniksi, hauraiksi kappaleiksi. Voimakas tuulenpuuska tarttuu niihin saaden ne nousemaan ilmaan, kohoamaan pilviin ja katoamaan nopeasti pois näkyvistä. Katseeni pysyy suunnattuna ylös, kiinnitettynä siihen kohtaan pilviverhossa, johon särkynyt lintu nousi. 

Muutamaan minuuttiin ei tapahdu mitään, ja piinaavan hiljaisuuden rikkoo ainoastaan hengitykseni kiihtynyt ääni. Äkkiä tasainen pilvilautta kuitenkin rikkoutuu. Kirkas valonsäde työntyy siitä läpi - saaden minut horjahtamaan säikähdyksestä taaksepäin. Alas laskeutuu hitaasti suuri, puhtaanvalkoinen olento. 

Vaikka hahmo on kaukana, tiedän sen olevan minulle tuttu. Tiedän sen olevan vierelläni lentänyt lintu - täysikasvuisena, täysin uudessa höyhenpuvussa. Katselen sen kevyttä lentelyä ja suupieleni nousevat hymyyn. Pian lintu laskeutuu viereeni. Se katsoo minua hetken, mutta pyrähtää sitten taas ilmaan - tällä kertaa nostaen minutkin mukanaan.

Lennän maailman kirkkaimman olennon kanssa yhdessä vuorten yläpuolella. Maanpinta on kauempana kuin koskaan aiemmin, olen kevyempi kuin yksikään höyhen. Näen alapuolellani reitin, jota pitkin kuljin. Näen jokaisen maahan pudonneen mustan sulan, jotka tuntuvat jääneen jo kauas taakseni. 

Tuuli tarttuu linnun siipiin ja kohoamme hetki hetkeltä korkeammalle. En tiedä, laskeutuisimmeko koskaan. 

Tää teksti on omistettu mun rakkaalle ystävälle, jolla on tällä hetkellä todella vaikeeta. Mä tiedän, että se matka takaisin onnellisuuteen voi olla raskas, eikä se tumma varjo meinaa jättää hetkeksikään rauhaan. Muista kuitenkin, että se kaikki mustuus hälvenee vähitellen sulka kerrallaan, kunnes jäljelle jää pelkästään muisto niistä. Sen kaiken jälkeen oot vahvempi. Niistä kaikista raskaista kokemuksista tulee valo, joka ohjaa sua läpi elämän. Niistä tulee sulle kantavat siivet, jotka nostaa sut lopulta ilmaan. Eikä sun tarvitse enää koskaan pudota.

Kuvia eiliseltä + Kolmiodraama Elementsin (Elmeri) ja Lightroomin (Vallu) kanssa

Kävin eilen nappaamassa Sakesta parit profiilikuvat ja ajattelin jakaa ne sitten tännekin :) Mitä tykkäätte?

Tiedättekste sen fiiliksen, kun opitte jotain uutta, ja tekis mieli sen jälkeen vaan tehä sitä samaa asiaa taukoomatta? Heitellä 1362 volttia peräkkäin, piirtää joka paikkaan elävän näkönen orava, neuloa 17 paria kirjolapasia, neljä villapaitaa, 12 sukkaparia ja päälle 10 patalappua (*köh* äiti *ysk*) tai vaikka photoshopata 6 tuntia putkeen kuvia ihan vaan siitä ilosta, että vihdoinkin värit alkaa näyttää samalta kun omissa mielikuvissa? Jos joltakin meni ohi, niin puhuin viimesessä kohdassa siis itestäni :D 

Kolmen vuoden ajan mä ja mun Elements ollaan oltu aika erottamattomia, mutta meidän suhde on ollu oikeestaan aina tosi pinnallinen. Oon käyttäny sitä häpeilemättä hyväkseni tosi basic asioissa, mutten koskaan vaivautunu ottamaan selvää, mitä kaikkea se pieni, hiljainen softa oikeesti pitääkään sisällään. Se on ollu mun apuna aina kun oon halunnu poistaa keskellä nenää nököttävän finnin tai luoda lasittuneeseen katseeseen säihkettä ja vipinää, tehdä muutamia tavanomaisia virityksiä värimaailmaan tai vaikka piirtää jonkun pään päälle virnistelevän kissan. Suoraan sanottuna pidin sitä vaan tylsänä, satunnaisesti tarpeellisena asiana mun elämässä. Se oli mulle laastari, koska en voinut saada sitä, mitä palavasti halusin - Photoshop CS6:tta, tuota kaikkivoipaa valokuvaajien oikeaa kättä.

 Ikäänkun mulla ja Elmerillä ei olis ollu jo tarpeeks ongelmia ennestään; pahin oli vasta edessä. Meidän suhde koki kovan kolahduksen viime syksynä mun ajauduttua suhteeseen helpon ja vastustamattoman Lightroomin kanssa. Vietin sen kanssa aikaa, muokkasin kuvia aamusta iltaan - samalla kun mun uskollinen Elmeri itki käyttämättömyyttään. Mihin mä tarvitsisin murto-osaa Photoshoppien kuninkaasta, kun voisin saada Lightroomin, nuoren prinssi Valohuoneen ? Sen avulla mä saisin harmaan tähtitaivaan sinertämään safiirien tavoin, sen avulla mä poistaisin kerralla 10 finniä yhdellä klikkauksella. Tummat silmänaluset? Gone. Levinneet meikit? No problem. 

Yhtenä rumaakin rumempana syysiltana (oon kyllästyny romantiikkaan, kaikki on aina hienoo ja kaunista. Munkin novelleissakin lumihiutaleet tanssahtelee keveästi ilmassa saaden jok' ikisen solun huokaamaan yhteen rauhaisasti ikiunta nukkuvan lumipeitteen kanssa. Siis come on, mitä järkeä tossakin lauseessa todellisuudessa on? Jotain rajaa.) päätin kuitenkin lähestyä Elmeriä uudestaan. Yllätyin suunnattomasti kun mun unohdettu hylkiö mahdollistikin jotain, mihin Vallu ei pystynyt. Opettelin käyttämään tasotyökaluja, tein asioita, joita en uskonut tekeväni. Rakas Elmeri, miten en nähnyt sitä kaikkea potentiaalia sussa aiemmin? Miten en nähnyt sitä, mikä oli piilossa harmahtavan aloitusnäytön toisella puolen?

Mun ja Elmerin suhde oli syttynyt uudestaan ennennäkemättömällä tavalla, mutta olin yhä vahvasti sidoksissa Valluun. Se poisti yhä finnit tehokkaammin kuin Vanish Oxi Action Crystal White likatahrat valkopyykistä. Mä en tahtonut ajautua taas sen pauloihin - halusin oppia tuntemaan Elmerin paremmin. Vallu oli - ja on - tosi upea kumppani, mutta se paljasti oikeastaan todellisen luonteensa kerralla. Mitään ei jäänyt piiloon, mitään ei jäänyt arvailun varaan. Helppoa ja haasteetonta; meidän suhde oli tasaisempi kuin Pohjojammaan peltomaisema - ihan toista kuin se, mitä Elmerin kanssa. Kaikesta huolimatta halusin molemmat. 

Tänään mä, Elmeri ja Vallu ollaan polyamorisessa suhteessa ja tullaan tosi hyvin toimeen. Saatan ensin vierailla Vallun luona ja säätää jotain, minkä jälkeen käännyn Elmerin puoleen. Vallu poistaa finnit ja kirkastaa päivän, Elmeri saa aikaan taianomaisia efektejä. Oli miten oli, ne tekee mun päivistä upeita, ne tuo niihin sisältöä. Me ollaan erottamattomat.

Kirjotinko just draamanovellin mun suhteesta kahteen elottomaan kuvanmuokkausohjelmaan? Lähtikö tää todellakin liikkeelle siitä, että opin eilen tekemään Elementsillä muutamia uusia värisäätöjä ja tänään muokkasin huvikseni yhtä kuvaa kaks tuntia? Ens yönä nukun enemmän. I promise.

Sorry guys, no translation this time. I just wrote a short story about my relationship with two completely lifeless Photoshop softwares.  I guess I should sleep a bit more. 

Natural Light Effect in Photoshop

Kauan kauan sitten suuressa blogimaailmassa joku pyysi, että tekisin jonkinnäköstä videota mun perusmuokkailuista. Sain lopultakin sen aikaseks, joten tässä tulee :)


A long long time ago someone asked me to do a tutorial of the basic adjustments I do while editing. I finally had time to carry it out - so feel free to enjoy looking at my face for 4 whole minutes xd

Kun hetki lyö

Aika pysähtyy

Kun sydän väriloiston 

Hiljaa nukahtaa

Ikuisen rauhantunteen

Saa vuosituhansien

How to Photograph the Moon

Mummu olis tahtonu ettei mun elämä pysähdy - joten mähän postaan kaiken tän kiireen ja kurjuuden keskelläkin. :) Tää pitää mun ajatukset pois ikävistä asioista.

Joskus multa toivottiin jonkinnäkösiä valokuvaustutoriaaleja, joten aattelin tässä illan ratoks toteutella yhden melko basicin.

Katin putkijussit osa 1- Miten kuvata kuuta.

Eli ennenkun hyppelet pihalle, tarkista ihan ekana, että sulta löytyy...

• Jalusta (tai vakaa käsi)
• Kamera (voi Sherlock mun kans)
• Pitkäputki (polttoväli mielellään 200mm -->)

1. Aseta kamera jalustaan ja tähtää kuuta.

2. Tarkista, että sekä sun runko että objektiivi on säädetty manuaalitarkennukselle.

3. Säädä kuvausmoodi myöskin manuaalille (merkitään yleensä M:llä), että voit valita säädöt itse.

4. Asetukset on yleensä se haastavin juttu, koska ne riippuu ihan kamerasta ja valaistuksesta. Esimerkiks Nikonilla ja Canonilla suositeltavissa arvoissa on eroja.

ISO

Ihan ensinnäkin, koska kuu on kirkas, ISO-arvon ei tarvitse olla mikään lehmänradalle ampuva (Ammuva. Hehe. Muu. Kuvittelenks mä vaan vai käykö mun vitsit päivä päivältä huonommiks?), vaan ihan 100-200 riittää. Nikonille suositellaan 200, Canonille 100. 

SULJINAIKA

Samoin kun edellisessä kohdassa, suljinajan täytyy olla melko pieni, ettei kuva ylivalotu. Yleensä sellanen 1/125 tai 1/250 on sopiva.

AUKKO

Ei kannata alottaa kokeilua kummastakaan ääripäästä, vaan suosittelen ottamaan testikuvan esimerkiks f:n arvolla 11. Sitä arvoa voi sitten kokeilla muuttaa suuntaan tai toiseen (mitä pienempi luku, sitä kirkkaampi kuva ja päinvastoin) löytääkseen sopivimman mahdollisen luvun. 

5. Tarkenna kuuhun ja paina liipasinta. Pam.

ISO 200, f/16, 1/250, 300mm

Ellei omista tosi pitkää putkea, kuu näkyy yleensä melko pienenä - kuten yllä olevassa kuvassa. Laadun ei pitäis kauheasti kärsiä, vaikka sitä kuvaa vähäsen jälkikäteen rajaiskin, ja sillä pääsee yleensä aika kivaan lopputulokseen. Koneella tehtävistä perusmuokkauksista suosittelen säätämään värilämpötilaa ihan pikkusen miinukselle, kirkastamaan kuvaa ja vähentämään ylivalottuneita kohtia. Näillä säädöillä saa mukaan jo ihan uutta ilmettä :)

Tää oli nyt tämmönen vähän suppeahko kertomus pääkohdista, mitä kuun kuvaamiseen liittyy. Jos jotain jäi epäselväks, saa laittaa kommentilla lisäkysymyksiä :) Mä painun nukkumaan, hyvää yötä ja kauniita unia, mahdollisimman vähän mörköjen kuvia <3

Sorry guys, no translation this time. It's way too late and I had my English matriculation examination today - so it's been quite a rough day :D If you want to know how I managed to capture this shot, feel free to ask.

Good night and sleep tight <3

Before & After Photoshop

1. Metsän henki

The Spirit of the Forest

ENNEN

JÄLKEEN

2. Head In Clouds

ENNEN

JÄLKEEN

3. Jäärouva

Ice Lady

ENNEN

JÄLKEEN

Tiia pyys mua tekemään tämmöstä ennen/jälkeen Photoshoppauksen -postausta, ja aattelin nyt toteutella sen kun matskuu oli kertyny sopivasti. Yritin myös liittää jokaiseen kohtaan pientä selostusta, että miten olin tehny noi muokkaukset, mutta totesin muutaman rivin jälkeen, etten yksinkertasesti osaa selittää niitä vaiheita :( Voin jossakin välissä koittaa tehdä jonkinnäköstä tutoriaalia mun perusmuokkailuista, mutta tiivistetysti näitä kaikkia kuvia yhdistää kolme sanaa -  layerit, Lightroom ja Google. Värit muokkaan oikeestaan aina Lightroomissa, noi erikoistehosteet hoitelen Photoshop Elementsin ja Googlen kuvahaun yhteisvoimin; otan esimerkiks valmiita savutextureita kopiointisivustoilta, jonka jälkeen muokkaan ne sopivaan muotoon (häivytän mustan taustan, niin että jäljelle jää vaan valkonen savu), liitän ne omien kuvien päälle ja vääntelen sopivan muotosiks. 

Kritisoin jossakin aiemmassa postauksessa vähän kuvien muokkaamista, mutta nyt mun täytyy kyllä pitää jatkossa suuni kiinni :D Oon hurahtanu ihan täysin muokkailuun, koska jotenkin sekin on vaan ihan oma taiteenlajinsa. Tein esimerkiks ton viimesen kuvan tänään ilman minkäänlaista alkuinspiraatiota. Otin vaan arkistojen kätköistä jonkun vanhan kuvan, heitin sillä muokkausohjelmaa ja aloin hommiin. Se lopullinen visio synty mun päähän vasta ihan viime hetkillä, mutta ihan jo pelkästään sen kuvan tekeminen oli kivaa ja hauskaa.

Tiia asked me to do some sort of post with a theme of "Before/After Photoshop" - and since I had enough material on my computer, I decided to put the idea into action. I also tried very hard to explain the different phases of each editing process but unfortunately after writing a few lines I had to give up. At some point, I might try to carry out some kind of tutorial based on the usual adjustments I make while editing. However, If I had to sum up the process I've gone through with these three photos, I would describe them with three words - Layers, Lightroom and Google. I always edit the colors in Lightroom and add the special effects by using Photoshop Elements (and Google) - for example in this case I downloaded a few free smoke textures on my computer which I then edited into the right form, pasted on the background photo and warped into the right shape. 

I criticized Photoshopping just a little bit earlier but I think I should just keep my mouth shut from now on. I'm completely in love with editing - for me it's just some kind of form of art. For example I had no idea what to do with the last one of the photos but I just started processing it anyways.  I didn't catch the final vision of the upshot until on the very last minutes - before that it was nothing but up in the air - but purely just making the photo was fun.

Enchanted

Tunnen ihoni lämmön kaikkoavan hiljalleen aina vain kauemmaksi. Näen maata kohti laskeutuvat hiutaleet, kuulen kevyen puhalluksen kuiskaavan korvaani. Tunnen jalkojeni jäätyvän kiinni kristallinkirkkautta peittävään pehmeyteen. Olen näkymättömän häkin vanki - sidottuna ilmaan, lukittuna pimeyteen. Lintu ilman siipiä, talo ilman tiiliä. Ovi, jonka taakse on kätketty tyhjyys.

Valo kulkee lävitseni pysäyttäen ikuisuuden kanssa kilpaa juoksevat ajatukseni sijoilleen, antaen niille siivet. Ajatukseni nostavat minut ylemmäs jättäen taakseen kesän ilman aurinkoa, talven ilman lunta. En ole kädetön muurari, en laulaja ilman ääntä. Keveys virtaa kehossani kuin lanka, jonka päätä ei voi saavuttaa. Nousen ilmaan ajatusteni mukana - kuin elämäni olisi kirja, joka on käännettävä ylösalaisin. Tarina, joka alkaa loputtuaan.

Menneisyyden kevyt kosketus tarttuu käteeni. En ole yksin.

En tänään. 

En koskaan.

Kun sanoja ei tarvita

Liikaa sanoja

Joista ei saa lauseita

Ei ainuttakaan

Joka kertoisi kaiken

Joka muuttaisi suunnan

Jää vain hetkeksi

Sanoja ei tarvita

Ei ainuttakaan

Joka kertoisi kaiken

Joka muuttaisi menneet

Switzerland & France - Geneva, Chamonix and Cern

Mun hiljaiselolle on tällä kertaa syy:

Vuoden ajan odotettu Sveitsin reissu on nyt sitten ohi :) Lähdettiin siis meidän ja yhden toisen lukion pitkän fysiikan opiskelijoiden kanssa Geneveen - pääasiallisena tarkotuksena tutustua Cerniin ja syventää meidän tietoja hiukkasfysiikasta. Lähdettiin matkaan viime perjantai-lauantai välisenä yönä ja tultiin viime yönä kolmen aikoihin takasin. Meitä oli yhteensä noin 20 oppilasta plus opettajat ja voin vaan sanoo, että oikeesti yks huikeimmista reissuista ikinä! Aattelin kertoo tästä tuttuun tapaan tälleen matkapäiväkirjatyylillä :) Ja varotan jo etukäteen - tästä tulee pitkä postaus.

We spent five days with our Physics group in Switzerland and France. We stayed in Geneva, spent a day in Chamonix and also visited Cern - the European organization for nuclear research. We had a group of  20 students and two teachers and I must say that I had the best time ever!

Lauantai 25.1.2014

Klo 00.30 Bussi lähti kohti Helsinkiä koulun pihasta. Oltiin kaikki ihan zombeja ja yritettiin nukkua se matka, mutta ite lähinnä lahnailin silmät kiinni. Oltiin siinä kolmen jälkeen Helsinki-Vantaalla ja lento lähti 06.15 kohti Sveitsiä - Genevessä oltiin siinä kaheksan jälkeen aamulla paikallista aikaa. Käytiin heittämässä matkatavarat hostellille, minkä jälkeen meillä oli loppupäivä vapaata aikaa tutustua kaupunkiin. Sää oli tosi lämmin ja aurinko paisto, joten oli vähän hassu olo kulkee toppatakki ja kahet housut päällä kun paikalliset joogaili topeissa laiturilla tai juoksenteli shortseissa rantaboulevardia pitkin. 

Saturday

We left for Helsinki half past midnight. We were all a bit zombie-like and tried to sleep a bit in the bus but at least I was just irregularly dozing off. We arrived in Helsinki about at 3am and checked our luggage in. The departure was at 6.15 am and we landed in Geneva at 8am (local time). We dropped our bags to the hostel's luggage storage and went to explore the city - no lectures, no traveling, just chilling :) The weather was really warm so it was a bit funny to wander around wearing a quilted jacket while the local people had their shorts and T-shirts on... :D

Sunnuntai 26.1.2014

Oltiin menty edellisenä iltana melko aikasin nukkumaan, joten herätys ennen kello seittemää ei tuntunu ees kovin pahalta. Kaikki oli lähinnä vaan innoissaan siitä, mitä kaikkee tultais kokemaan sen päivän aikana. Kaheksan aikoihin lähettiin Genevestä bussilla kohti Ranskan Chamonixia, Mont Blancin juurella olevaa vuoristokylää. Sillä välin kun osa jäi kaupunkiin shoppailemaan ja osa meni laskettelemaan, lähti suurin osa porukasta gondolihissillä 2317 metrin korkeuteen vuorille. Me ei ihan heti kuitenkaan päästy sinne liian kovan tuulen takia, joten käytiin paikallisessa kahvilassa syömässä valehtelematta mun elämän toisiks parasta kakkua (no worries äiti, oot yhä se ykkösleipuri mun elämässä!). Se oli tehty niin taitavasti, että voisin elää ehkä loppuelämäni pelkästään sillä.

Sunday

We woke up at 7am and the atmosphere was full of excitement and rising body temperatures. Three pairs of pants, two shirts and a quilted jacket, woolly hat, warm shoes and mittens - [x] checked - and we were ready to leave for France, Chamonix, a small mountain village at the base of Mont Blanc.  Before climbing over 2000 meters above we decided to sit down at a local patisserie and eat HONESTLY the second best cake in my whole life (no worries mom, you're still the baker number one to me!).

Pienen ruokatauon jälkeen päästiin vihdoinkin lähtemään yläilmoihin. Enkä unohda sitä ikinä.

En oo koskaan - ikinä - milloinkaan elämässäni kokenu mitään vastaavaa. Yksikään mun tän reissun aikana ottama kuva ei kykene välittämään sitä tunnetta ja sitä hämmästystä, minkä koin katsoessani ekaa kertaa alas pienenä pisteenä näkyvään Chamonixiin. Yhtäkkiä tunnet olevas maailman pienin olento. Joka puolella kohoaa useiden kilometrien korkuisia vuoria, oot korkeemmalla kun pilvet. Lunta on joka puolella polviin asti, välillä kylmä tuisku pyyhkäsee hiukset pois kasvoilta. Juokset vapaampana kun koskaan, ympärillä vallitsee täydellinen hiljasuus. Mä vaan kaaduin istumaan maahan ja aloin nauraa - pelkästä onnesta. Se tunne oli niin uskomaton.

After the lunch break we took a gondola lift up to the skies. None of the pictures I took are able to convey the amazement and that very feeling I had while looking down. Suddenly I just felt like the smallest thing in this world. You can see the mountains rising everywhere, you're higher than the clouds. There's snow everywhere up to your knees and the cold winter air is playing with your hair every now and then. You feel so free running around, all you can hear is a perfect silence. I sat down and started to laugh - just because of pure happiness.

Mä ja Sini oltiin puettu vaatetta 30 pakkasasteen varalta, mutta siellä olikin sit puolet lämpösempää. Meillä ei ollu yhtään kylmä, joten päätettiin jäädä pitemmäks aikaa kun muut. No, oltiin lähössä jatkamaan matkaa, kun yhtäkkiä iski ihan järkyttävä lumimyräkkä. Sitä lunta lens mun naamalle isoina paakkuina ja oikeesti tuntu siltä, että kaatuu kohta. Samalla hetkellä Heidi soitti meille alhaalta ja kerto, että saatetaan Sinin kanssa venailla siellä vähän pitempikin tovi - kaikki gondolihissit oli pysäytetty liian kovan tuulen takia :D Me käytiin sitten sanomassa kahelle englantilaismiehelle se sama, mitä oltiin just äsken kuultu. Siitä syntykin sitten vähän pitempi keskustelu - juteltiin niiden miesten kanssa englanniks varmaan puol tuntia ihan kaikesta mahollisesta. Ne heitti jotain läppää meidän kanssa, kehu meidän kielitaitoo, kyseli Suomesta ja siitä, mihin ollaan majotuttu (... ja petty kun ei saanu meistä drinkkiseuraa :DD). Jatkettiin juttelua vielä sittenkin, kun päivän viimenen hissi tuli noutamaan meiät. Toi oli ehkä yks mun elämän parhaimmista kokemuksista ventovieraiden ihmisten kanssa - ja koko päivä oli muutenkin yks mieleenpainuvimmista ikinä.

Actually the feeling was so amazing (and we had a bit too much clothes on) so me and my friend decided to stay there a little longer than the others. Well, we were just about to continue when a sudden blizzard surprised us and our friend called us and told that all the lifts have been stopped. Luckily we found two englishmen to talk to and hang out with while waiting for the last lift to pick us up. It was two awesome to notice how much we understood and how easy it was to talk to them - this was probably one of the best experiences I've had of talking with complete strangers!

Maanantai 27.1.2014

Lähdettiin aikasin aamulla kohti Sveitsin ja Ranskan rajalla olevaa hiukkasfysiikan tutkimuskeskusta, Cerniä. Käytiin tutustumassa CMS-koeasemaan, kuunneltiin luentoja ja syötiin ihanaa pastaa. Illalla jäätiin ratikasta pois vähän tavallista aiemmin ja mentiin kiertelemään yheen isoon ostoskeskukseen.

Monday

In the morning we finally left for Cern. We saw the CMS research station, had a lot of lectures and ate some wonderful pasta. In the evening we visited a local shopping center before returning to our beds.

Hahah, huvittaa vaan vieläkin nää kielimuurit tuolla reissun aikana! Yks parhaista tapahtu just tänä päivänä :D Oltiin syömässä jossain grilliruokapaikassa, missä tarjoilija ei osannu puhua englantia. Saatiin eka vaivalla tilattua meiän ruuat, mutta varsinainen ongelma tuli vastaan vasta laskua pyydettäessä... Ei tiedetty mikä on "lasku" ranskaks, joten Heidi kaivo sanakirjan esille ja ääns parhaan kykynsä mukaan sieltä 'laskua' vastaavan sanan. Se tarjoilija katto meitä ihan ihmeissään ja sano jotain ranskaks, johon Katsu totes "NO! STOP! Me hoidetaan tää nyt ite!" :D Heidi alko tökkiä "lasku" -sanaa siellä kirjassa, mutta tarjoilija ei tajunnu vieläkään. Siinä vaiheessa mun päässä kaks pientä rispaantunutta johdonpäätä löys viimeinkin toisensa ja sanoin "katoppa ettei se sana vaan tarkota jotain muuta laskua..." 

Jep. Oltiin pyydelty siinä kärsivällisesti jo jonkinmoinen tovi lupaa LASKEUTUA :D No, onneks saatiin lopulta maksettua...

Oh God, the language barriers we faced were probably the best ones ever. We were eating in a restaurant where the waitress spoke only French and we tried to ask for the bill. Well, we didn't know what 'a bill' is in French so we took our dictionary and found an equivalent word for that. Regardless of the very hard trying - somehow we ended up with asking for a permission for landing...

Sataa vs. ei sada
Raining vs, not raining

Tiistai 28.1.2014

Toisiks viimenen päivä vietettiin lähes kokonaan Cernissä. Luentoja ja kiertelyä riitti, välillä meinas vähän nukuttaakin.. :D Syytän liian mukavia ja pehmeitä tuoleja. En ala kertoo enempiä niistä luennoista, koska oletan ettei kovinkaan montaa täällä kiinnosta hiukkasfysiikan syvimmät olemukset...

Tuesday

Lectures, lectures, lectures (sleeping). There were way too nice and soft chairs in Cern...

Illalla jäätiin Geneven vanhaankaupunkiin kuvailemaan, shoppailemaan (löysin yhen kivan paidan ja ihan liikaa suklaata) ja syömään. Siinä vähän ennen kahdeksaa Katsu, Sini ja Johannes meni hostellille pakkaamaan, mutta mulla oli liian suuri kuvailuinnostus päällä, joten Heidi jäi mun seuraks räpsimään kuvia Geneven yöelämästä. Se oli jotain niin kaunista katottavaa - ne valot, ne autot, ne ihmiset, ne pikkukaupat ja -kujat. Kaikki oli niin tunnelmallista ja kirosin mielessäni hiljaa (hmh okei, aika kovaankin ääneen) sitä, että seuraavana päivänä pitäis lähtee kotiin.

In the evening we decided to get off the tram a bit earlier than usually and begun rambling around the old part of the city. I took a lot of photos and bought a new shirt plus way too much chocolate. While the others returned to our hostel, me and my friend Heidi stayed there a little longer taking photos of the nightlife of Geneva. It was so beautiful and lyrical - the lights lighting up the city, the cars, the people, the tiny cozy shops and alleys. Every single part of me wanted to stay there, not to go return to Finland next day.

Joutsenia ei oo editoitu, otin tän vaan jotenkin vahingossa :D
The swans in the picture are non-edited - this was a pure accident :D

Ja no, saatettiin vähän eksyä Heidin kanssa. Luultiin tietävämme oikee suunta, mutta jotenkin päädyttiin kiertämään aika täydellisen epäsäännöllisen muotosta ympyrää. Muut oli sanonu, että meidän suuntavaistolla eksyttäis ihan varmasti, joten ylpeys oli liian suuri pieneen avunpyyntöön kyseisille henkilöille puhelimen välityksellä. Soitettiin siis meidän kaverille, Matiakselle, joka Google Mapsin avulla opasti meidät takas hostellille Suomesta käsin. Kauhulla odotan sitä laskua, joka postilaatikkoon kolahtaa.... :D

And well.. Somehow me and Heidi managed to stray in the middle of the center of Geneva. We thought we knew the right route back to our hostel but for some unknown reason we ended up circulating the tiny streets with no idea of our location. Well, fortunately our friend Matias and the Google Maps succeeded to advise us back to our lodging.

Keskiviikko 29.1.2014

Aamulla oltiin ehkä yhellä mielenkiintosimmista luennoista, joka käsitteli antimateriaa. Oikeesti se oli ihan käsittämättömän käsittämätöntä, mutta tajuttavaa. Taisiis - jos antimateriaa saatais kehiteltyä jossakin vaiheessa lääketieteellisiin sovellutuksiin - syöpää voitais ehkä hoitaa ihan uusin keinoin. Annihilaatio vois mahdollistaa niin paljon kaikkea. Ja Cernissä on jo onnistuttu tekemään vuonna 2011 15 MINUUTIN ajaks antivetyä. Niin upeeta. 

[x] Kiinnostuksen kivivyöry, mutta mä saan tosta ajatuksesta jostain syystä hullut kiksit.

Wednesday

In the morning we had a lecture about antimatter - which was probably one of the most interesting lectures we had during the whole trip. I mean - if people managed to evolve the applications of antimatter a bit further and apply them in medicine, there could be developed completely new ways of curing cancer. The annihilation of particles and their antiparticles could enable so much to humankind. AND in Cern they've already succeeded to create antihydrogen that lasted for 15 MINUTES. So awesome.

[x] Yep, you're probably jumping up and down for the excitement. 

Ennen lentokentälle menoa käytiin vielä YK:n päämajalla pienellä tutustumiskierroksella. Lento lähti takas Suomeen siinä seittemältä paikallista aikaa - kotona olin bussimatka mukaanlukien joskus kolmen aikoihin yöllä.

Before going to the airport we visited the United Nations headquarters. The flight back to Finland left from Geneva at 7pm (local time) and landed at 11pm. I was back at home at 3am.

Että sellanen reissu! Koin ihan mahtavia hetkiä, vaikka välillä väsyttikin. Nauroin ihan liikaa, vaikka reppu aiheuttikin jonkinnäkösen rasitusvamman mun vasempaan olkapäähän. Seura oli parasta, maisemat upeita, Sveitsi ja Ranska ihania.

Tää ei todellakaan jääny mun viimeseks kerraks tuolla! :)

So I guess that was pretty much it. I had the best time in spite of the fatigue. I laughed way too much even if my backpack induced some kind of RSI in my left shoulder. The company was the best, the landscapes awesome, Switzerland and France wonderful.

This wasn't a "goodbye" - this was a "see you later".


Ps. Teen vielä myöhemmin postauksen tän reissun mustavalkokuvista ja jonkinnäkösen videon :)
Ps. I'm also gonna do a tiny extra-post of this trip that includes the black and white photos I took plus a short video, so stay tuned :)

Winter Wonderland

Ulkona on vaan niin kaunista nyt, etten voi oikeestaan olla mikään päivä menemättä pihalle kameran kanssa. Rakastan sitä lumisadetta auringon valoo vasten, rakastan niitä pieniä hiutaleita jotka laskeutuu mun hiuksiin ja jäätyy niihin kiinni. Rakastan sitä, miten valkosta ja virheetöntä kaikki on. Sitä, miten päivät ei oo enää niin pimeitä. Sitä, miten pitkä odotus on lopultakin palkittu. Nyt on vihdoinkin lunta, nyt on oikeesti talvi.

This season is just so beautiful that I find myself almost everyday wandering outside with a camera hanging around my neck. I love when it snows against sunlight, I love those tiny snowflakes landing in my hair and freezing there. I love it how white and pure everything is, how the brightness puts the darkness aside. The waiting is finally over. There's finally snow.

 I'm finally living in the winter wonderland. 

Metsän henki

Maahan sato toissapäivänä jostain tilapäisestä häiriöstä johtuen (oikeesti. tammikuu ja maa on kaukana valkosesta?!) ehkä pari milliä lunta, joten päätin hyödyntää tilaisuuden ja mennä ulos kuvaamaan hetkeks. Mulla oli ulos lähtiessä valmis inspiraatio, joka kuitenkin muuttu matkan varrella aika paljon. Tarkotuksena oli ottaa kuva sekaisin olevasta morsiamesta, mutta päädyinkin ottamaan kuvia metsän hengestä. Kotiin tullessa mun oli myöskin tarkotus jättää nää värilliseks ja tehä noista savuista/valopalloista turkoosit, mutta sekin vähän muuttu sitten lopulta :D Mut ei se mitään, hauskaa mulla oli ainakin heiluu keskellä talvee (?) valkonen kesämekko päällä ja sanomalehdillä verhottu naamari päässä. Hehee.

Ps. Mun 200. postaus!

When I woke up the day before yesterday I noticed that it had been snowing a little during the night. I decided to take advantage of the moment and go out to take a few photos. My plans changed a lot while shooting and I ended up with a theme of "The Spirit of the Forest" instead of "A Bride Gone Mad". I had also planned leaving the photos colorful and making turquoise smoke lines but in the end that scenario changed a bit too... :D At any rate, I had a lot of fun wearing a white summer dress in the middle of the winter (even though it doesn't feel like one since all the snow melted already) and a mask covered with shreds cut from the newspapers. Haha.

Ps. My 200th post!

Photography on a Rainy Day

Alan pikkuhiljaa turhautua tohon säähän :D Kellonajasta riippumatta aina yhtä pimeetä, sateista eikä yhtään lunta - toisinsanoen: ei mitään mahollisuuksia kuvata. Yritin käydä toissapäivänä räpsimässä muutaman otoksen pihalla, mutta just kun olin pääsemässä vauhtiin, alko taas vaihteeks sataa. Pään seinään hakkaamisen lomassa sain kuitenkin pienimuotosen inspiksen tän postauksen aiheesta - mitä valokuvaaja voi oikein tehä sillon, kun pihalla näyttää yhtä pimeeltä kun kanalassa yöllä (xd).

Argh, the weather here is so frustrating at the moment. It's dark and rainy all the time (and no snow at all) no matter what the time is - so in other words: I have absolutely nothing to shoot. I tried to take a few photos the day before yesterday but it started to rain again quite quickly. However, I'm pretty sure I'm not the only photographer facing these problems so I decided to write a short post about the objects you can shoot in spite of the bad weather.

1. Silmäkuvat

Aika kliseinen kohde, mutta makro-objektiivi tuo niihin kuitenkin jotain uudenlaista fiilistä, kun saa noi iiriksen yksityiskohdat näkymään tarkemmin :)

Eye Photography - Yeah, it's quite a cliche, but by using a macro lens you can bring out the details of the iris and thus make the photo look a bit different.

2. Vesipisarat

Haha, kuvailin näitä yhteen aikaan ihan hullusti! Helppo kohde, mutta lopputulos on oikeestaan aina ihan mielenkiintosen näkönen, kunhan vaan on tarkennus kohdillaan :)

Water drops - Haha, I shot these all the time a few years ago. An easy object - but almost always quite an interesting result (as long as the focusing is in the right place).

3. Selfiet

Pahottelen vanhaa kuvaa, en ehtinyt ottaa uutta tätä postausta varten. Selfiekuvat on hyvä ratkasu sillon, kun kalenteri on sille päivälle lusmuilua täynnä, eikä malleja oo näköpiirissä. Oikeestaan se on ihan rentouttavaa, kun voi vaan sotkee naamansa kerrankin ihan täysin ja näyttää semmoselta Kate Mossin täydelliseltä vastakohdalta :D

Selfies - the best solution when your schedule is empty and all your models have vanished into thin air. Actually, it's quite relaxing to make yourself look like the complete opposite of Kate Moss.

4. Photoshoppaus

Viimesenä muttei vähäisimpänä - jos ei vaan yksinkertasesti keksi sisällä mitään kuvattavaa (eikä tahdo alkaa viritellä sateensuojia kameralle), vanhojen kuvien muokkaus on ehkä se varteenotettavin vaihtoehto siinä vaiheessa. Ja oikeestaan se on ihan hauskaa, koska joskus voi löytää jotain vanhoja kovalevylle unohtuneita kuvia, joita ei ees muista ottaneensa.

Last but not least - if you just possibly can't think of any objects to shoot inside (and you aren't willing to start setting umbrellas and shelters in order to keep your camera protected from the rain), then I suggest you to start glancing through all your old photos. Editing them can be pretty fun also because sometimes you just might find photos from the hard disk you don't even remember you've taken.

Ps. Koin eilen ihan tajuttoman ihanan yllätyksen huomatessani, että teidän lukijoiden määrä on lisääntynyt lyhyessä ajassa ihan huimasti. Iso kiitos tästä kuuluu kyllä Inalle, jonka blogin kautta aika moni löysi tiensä tänne :) Kiitos teille kaikille, olette ihania <3

Yesterday I noticed that the number of my followers had increased a lot in a very short time. Firstable, I want to say a massive thank you to Ina, via whose blog quite many of you had found mine. And secondly I want to thank every single one of you; you make my day everyday!

Mustavalkoinen kuva värilliseksi

Löysin äsken meidän vanhasta valokuva-albumista iskän perheen mustavalkosen kuvan vuodelta 1967. Mua alko harmittaa, kun huomasin, ettei iskän ihan lapsuusajoilta oo oikeestaan ollenkaan värillisiä kuvia, joten päätin tossa aikani kuluks muokata semmosen :)

Ennen

Iskä, Mummu, Risto-setä, Pappa, Jorma-setä

Jälkeen

What do you think? :)