Reflection

Olet kuiskaus

Keskellä hiljaisuuden

Sanoista kaunein

Joka päässäni kaikuu

Ainutlaatuinen

Olet heijastus

Ajatusteni kuva

Alusta loppuun

Lämpö kesäiltojen 

Lintu onnenkyynelten

Eilen oli ihan tajuttoman kaunis auringonlasku, joten heitin heitin fyssankirjat nurkkaan ja lähdin ajelemaan kameran kanssa vähän matkan päähän. Vaikka oli kylmä, se ei haitannut yhtään. Vaikka olin yksin ja kivet oli liukkaita, olin silti onnellisempi kuin aikoihin. Katselin sitä, miten auringonlasku väritti taivaan tasaisen sinisestä pikkuhiljaa melkein kuin maalaukseks. Olin onnellinen, kuvasin, hymyilin. Elämä on aika ihanaa nyt kaikesta stressistä huolimatta. 

         

Kun hetki lyö

Aika pysähtyy

Kun sydän väriloiston 

Hiljaa nukahtaa

Ikuisen rauhantunteen

Saa vuosituhansien

Colors of the Wind

Have you ever heard the wolf cry to the blue corn moon

Or asked the grinning bobcat why he grinned

Can you sing with all the voices of the mountains

Can you paint with all the colors of the wind

En oo oikeesti varmaan koskaan nähny taivasta, joka olis ton värinen. Sitä katellessa tuli jotenkin tavallistakin ilosempi fiilis - vähän samalla tavalla, kun vaikka sillon, jos joku pikkulapsi kävelee sua vastaan ja hymyilee ilman mitään syytä. Sillä hetkellä ei haitannu ees se, että mun housut oli kastunu polvista läpi (heitän kameralla sitä, joka sanoo että valokuvaus on helppoo :D), hypotermia uhkas ja pipo jäi johonkin oksannokkaan killumaan. Taide on tuskaa, niinkun Vilijonkka asian sanois.

Ps. Mulla tulee olemaan postailusta nyt pieni tauko, koska ens viikolla on neljä koetta :( Lupaan käydä sen jälkeen kuvailemassa paljon, ettei tulis enempää tämmösiä yhen kuvan postauksia :D Mulla on pari inspistä kehittymässä - saa nähä, kehittyykö loppuun asti vai jääkö homehtumaan johonkin mun aivonystyrän perukoille. 

Siihen asti moimoi ja ihanaa joulun odotusta kaikille<3

Ja hei! Tietääkö kukaan, että miksei mun postaukset päivity Blogloviniin? :(