Falling to Pieces

Vierelläni lentää tumma lintu. Pieni, terävänokkainen lintu, joka ei irrota katsettaan minusta hetkeksikään. Tiedän, että tuo sinnikäs olento seuraisi minua perille asti. Se jatkaisi matkaansa väsymättä aamusta iltaan - aina siihen saakka, kunnes saavuttaisin korkeimpienkin vuoristojen huiput. 

Pienestä koostaan huolimatta lintu on voimakkaan näköinen - juuri sellainen, jonka kulkua myrskyisinkään vastatuuli ei voisi pysäyttää. Se lentää välillä edelleni, välillä kierrellen ympärilläni. Sen elämää hehkuvasta olemuksesta huolimatta tiedän kuitenkin, ettei näin jatkuisi loputtomiin.  

Joka päivä lintu pudottaa yhden mustan sulan. 

Eräänä päivänä huomaan kulkevani yksin. Käännyn ympäri, ja näen matkaseurani muutaman metrin päässä. Se yrittää ottaa minut kiinni, mutta jokaisen siiveniskun myötä se vaipuu alemmaksi. Se ei kuitenkaan luovuta, vaan pysyttelee lähes väkisin perässäni. Käännän katseeni takaisin kulkusuuntaani ja otan päättäväisin mielin askeleen eteenpäin.

Kun viimein saavun huipulle, lähes kokonaan sulkansa menettänyt lintu putoaa maahan - hajoten samassa hetkessä pieniksi, hauraiksi kappaleiksi. Voimakas tuulenpuuska tarttuu niihin saaden ne nousemaan ilmaan, kohoamaan pilviin ja katoamaan nopeasti pois näkyvistä. Katseeni pysyy suunnattuna ylös, kiinnitettynä siihen kohtaan pilviverhossa, johon särkynyt lintu nousi. 

Muutamaan minuuttiin ei tapahdu mitään, ja piinaavan hiljaisuuden rikkoo ainoastaan hengitykseni kiihtynyt ääni. Äkkiä tasainen pilvilautta kuitenkin rikkoutuu. Kirkas valonsäde työntyy siitä läpi - saaden minut horjahtamaan säikähdyksestä taaksepäin. Alas laskeutuu hitaasti suuri, puhtaanvalkoinen olento. 

Vaikka hahmo on kaukana, tiedän sen olevan minulle tuttu. Tiedän sen olevan vierelläni lentänyt lintu - täysikasvuisena, täysin uudessa höyhenpuvussa. Katselen sen kevyttä lentelyä ja suupieleni nousevat hymyyn. Pian lintu laskeutuu viereeni. Se katsoo minua hetken, mutta pyrähtää sitten taas ilmaan - tällä kertaa nostaen minutkin mukanaan.

Lennän maailman kirkkaimman olennon kanssa yhdessä vuorten yläpuolella. Maanpinta on kauempana kuin koskaan aiemmin, olen kevyempi kuin yksikään höyhen. Näen alapuolellani reitin, jota pitkin kuljin. Näen jokaisen maahan pudonneen mustan sulan, jotka tuntuvat jääneen jo kauas taakseni. 

Tuuli tarttuu linnun siipiin ja kohoamme hetki hetkeltä korkeammalle. En tiedä, laskeutuisimmeko koskaan. 

Tää teksti on omistettu mun rakkaalle ystävälle, jolla on tällä hetkellä todella vaikeeta. Mä tiedän, että se matka takaisin onnellisuuteen voi olla raskas, eikä se tumma varjo meinaa jättää hetkeksikään rauhaan. Muista kuitenkin, että se kaikki mustuus hälvenee vähitellen sulka kerrallaan, kunnes jäljelle jää pelkästään muisto niistä. Sen kaiken jälkeen oot vahvempi. Niistä kaikista raskaista kokemuksista tulee valo, joka ohjaa sua läpi elämän. Niistä tulee sulle kantavat siivet, jotka nostaa sut lopulta ilmaan. Eikä sun tarvitse enää koskaan pudota.

Black 'n White Tripfilm

Kuvailin ekaa kertaa ikinä matkustellessani tämmösiä pikku videonpätkiä ja kotiin päästyäni yhdistin ne tämmöseks omanlaisekseen matkakertomukseks :) Toivottavasti tykkäätte!

While traveling in Switzerland and France I decided to do something different for a change. In addition to taking photos I also took tiny video clips during our trip - which I then combined into a one complete film :) Hope you guys like it!

Simplicity

Valkoinen taivas

Vasten mustaa maailmaa 

Vasten totuutta

Lepää ikuinen puhtaus

Joka ei koskaan kuole

Metsän henki

Maahan sato toissapäivänä jostain tilapäisestä häiriöstä johtuen (oikeesti. tammikuu ja maa on kaukana valkosesta?!) ehkä pari milliä lunta, joten päätin hyödyntää tilaisuuden ja mennä ulos kuvaamaan hetkeks. Mulla oli ulos lähtiessä valmis inspiraatio, joka kuitenkin muuttu matkan varrella aika paljon. Tarkotuksena oli ottaa kuva sekaisin olevasta morsiamesta, mutta päädyinkin ottamaan kuvia metsän hengestä. Kotiin tullessa mun oli myöskin tarkotus jättää nää värilliseks ja tehä noista savuista/valopalloista turkoosit, mutta sekin vähän muuttu sitten lopulta :D Mut ei se mitään, hauskaa mulla oli ainakin heiluu keskellä talvee (?) valkonen kesämekko päällä ja sanomalehdillä verhottu naamari päässä. Hehee.

Ps. Mun 200. postaus!

When I woke up the day before yesterday I noticed that it had been snowing a little during the night. I decided to take advantage of the moment and go out to take a few photos. My plans changed a lot while shooting and I ended up with a theme of "The Spirit of the Forest" instead of "A Bride Gone Mad". I had also planned leaving the photos colorful and making turquoise smoke lines but in the end that scenario changed a bit too... :D At any rate, I had a lot of fun wearing a white summer dress in the middle of the winter (even though it doesn't feel like one since all the snow melted already) and a mask covered with shreds cut from the newspapers. Haha.

Ps. My 200th post!

A New Camera

Joulu tuli ja meni ihan liian nopeesti, en ehtiny kunnolla ees päästä joulufiilikseen ennen aattoa ja sit se kaikki olikin jo ohi. Onneks kuitenkin jouluruuat ja kirkossa käyminen toi ees pikkusen sitä joulun tuntua ja oli ihan älyttömän ihana viettää aikaa perheen kanssa plus tietysti vetää suklaata vuoden tarpeiden eestä.

It feels like Christmas comes and goes faster than ever. I didn't even manage to get the "feeling of Christmas" until Christmas Eve and before I even noticed, it was all gone again. Fortunately going to the church and eating way too much brought me at least a little bit that childlike enthusiastic mood of the season. I just love spending time with my family. 

Tänä jouluna yllätyin ihan tajuttoman paljon avatessani mun lahjaa äitiltä ja isiltä. En olis koskaan uskonu saavani sitä, mitä sieltä lahjapaperin sisältä paljastu. Ne oli ostanu mulle ammattilaisvalokuvaajan järkkärin, Nikon D800 -kameran. En oo vielä paljoo sillä ehtiny kuvailla, mutta otin aattoiltana parit testikuvat mun kissasta (hahah, aina valmis mun malliks!), jotka aattelin tännekin jakaa :) Huomasin heti eron tolla kameralla kuvatessa verrattuna tohon mun vanhaan D7000 -malliin - se valovoimasuus niissä kuvissa on jotain ihan uskomattoman upeeta ja se terävyys minkä tolla voi saada aikaan saa mut innostumaan kuvaamisesta entistänkin enemmän. Mun päässä kehittyy tällä hetkellä inspiraatio jos toinenkin, enkä malta oottaa, että pääsen toteuttamaan ne kaikki. Ja nyt mulla on vihdoinkin aikaa postata ja kuvata enemmän, joten stay tuned ;)

PS. ULKOASUN MUOKKAAMINEN KESKEN!

This year my parents surprised me completely. I could never have even imagined having that thing hiding from me under the wrapping papers. They had bought me a SLR - camera of a professional photographer, the one and only; Nikon D800. I haven't had time to take so many photos yet, but on Christmas Eve I took a few test shots of my cat - haha, always ready to be my model! Already from the very first photo I saw the difference between my old (Nikon D7000) and new camera - the luminosity and sharpness are out of this world and make me become even more interested in photographing. My head is already now full of inspiration - and I can't wait to get to carry all my ideas out! And now I finally have enough time to update this blog and photograph even more, so stay tuned everybody ;)