Kuvia eiliseltä + Kolmiodraama Elementsin (Elmeri) ja Lightroomin (Vallu) kanssa

Kävin eilen nappaamassa Sakesta parit profiilikuvat ja ajattelin jakaa ne sitten tännekin :) Mitä tykkäätte?

Tiedättekste sen fiiliksen, kun opitte jotain uutta, ja tekis mieli sen jälkeen vaan tehä sitä samaa asiaa taukoomatta? Heitellä 1362 volttia peräkkäin, piirtää joka paikkaan elävän näkönen orava, neuloa 17 paria kirjolapasia, neljä villapaitaa, 12 sukkaparia ja päälle 10 patalappua (*köh* äiti *ysk*) tai vaikka photoshopata 6 tuntia putkeen kuvia ihan vaan siitä ilosta, että vihdoinkin värit alkaa näyttää samalta kun omissa mielikuvissa? Jos joltakin meni ohi, niin puhuin viimesessä kohdassa siis itestäni :D 

Kolmen vuoden ajan mä ja mun Elements ollaan oltu aika erottamattomia, mutta meidän suhde on ollu oikeestaan aina tosi pinnallinen. Oon käyttäny sitä häpeilemättä hyväkseni tosi basic asioissa, mutten koskaan vaivautunu ottamaan selvää, mitä kaikkea se pieni, hiljainen softa oikeesti pitääkään sisällään. Se on ollu mun apuna aina kun oon halunnu poistaa keskellä nenää nököttävän finnin tai luoda lasittuneeseen katseeseen säihkettä ja vipinää, tehdä muutamia tavanomaisia virityksiä värimaailmaan tai vaikka piirtää jonkun pään päälle virnistelevän kissan. Suoraan sanottuna pidin sitä vaan tylsänä, satunnaisesti tarpeellisena asiana mun elämässä. Se oli mulle laastari, koska en voinut saada sitä, mitä palavasti halusin - Photoshop CS6:tta, tuota kaikkivoipaa valokuvaajien oikeaa kättä.

 Ikäänkun mulla ja Elmerillä ei olis ollu jo tarpeeks ongelmia ennestään; pahin oli vasta edessä. Meidän suhde koki kovan kolahduksen viime syksynä mun ajauduttua suhteeseen helpon ja vastustamattoman Lightroomin kanssa. Vietin sen kanssa aikaa, muokkasin kuvia aamusta iltaan - samalla kun mun uskollinen Elmeri itki käyttämättömyyttään. Mihin mä tarvitsisin murto-osaa Photoshoppien kuninkaasta, kun voisin saada Lightroomin, nuoren prinssi Valohuoneen ? Sen avulla mä saisin harmaan tähtitaivaan sinertämään safiirien tavoin, sen avulla mä poistaisin kerralla 10 finniä yhdellä klikkauksella. Tummat silmänaluset? Gone. Levinneet meikit? No problem. 

Yhtenä rumaakin rumempana syysiltana (oon kyllästyny romantiikkaan, kaikki on aina hienoo ja kaunista. Munkin novelleissakin lumihiutaleet tanssahtelee keveästi ilmassa saaden jok' ikisen solun huokaamaan yhteen rauhaisasti ikiunta nukkuvan lumipeitteen kanssa. Siis come on, mitä järkeä tossakin lauseessa todellisuudessa on? Jotain rajaa.) päätin kuitenkin lähestyä Elmeriä uudestaan. Yllätyin suunnattomasti kun mun unohdettu hylkiö mahdollistikin jotain, mihin Vallu ei pystynyt. Opettelin käyttämään tasotyökaluja, tein asioita, joita en uskonut tekeväni. Rakas Elmeri, miten en nähnyt sitä kaikkea potentiaalia sussa aiemmin? Miten en nähnyt sitä, mikä oli piilossa harmahtavan aloitusnäytön toisella puolen?

Mun ja Elmerin suhde oli syttynyt uudestaan ennennäkemättömällä tavalla, mutta olin yhä vahvasti sidoksissa Valluun. Se poisti yhä finnit tehokkaammin kuin Vanish Oxi Action Crystal White likatahrat valkopyykistä. Mä en tahtonut ajautua taas sen pauloihin - halusin oppia tuntemaan Elmerin paremmin. Vallu oli - ja on - tosi upea kumppani, mutta se paljasti oikeastaan todellisen luonteensa kerralla. Mitään ei jäänyt piiloon, mitään ei jäänyt arvailun varaan. Helppoa ja haasteetonta; meidän suhde oli tasaisempi kuin Pohjojammaan peltomaisema - ihan toista kuin se, mitä Elmerin kanssa. Kaikesta huolimatta halusin molemmat. 

Tänään mä, Elmeri ja Vallu ollaan polyamorisessa suhteessa ja tullaan tosi hyvin toimeen. Saatan ensin vierailla Vallun luona ja säätää jotain, minkä jälkeen käännyn Elmerin puoleen. Vallu poistaa finnit ja kirkastaa päivän, Elmeri saa aikaan taianomaisia efektejä. Oli miten oli, ne tekee mun päivistä upeita, ne tuo niihin sisältöä. Me ollaan erottamattomat.

Kirjotinko just draamanovellin mun suhteesta kahteen elottomaan kuvanmuokkausohjelmaan? Lähtikö tää todellakin liikkeelle siitä, että opin eilen tekemään Elementsillä muutamia uusia värisäätöjä ja tänään muokkasin huvikseni yhtä kuvaa kaks tuntia? Ens yönä nukun enemmän. I promise.

Sorry guys, no translation this time. I just wrote a short story about my relationship with two completely lifeless Photoshop softwares.  I guess I should sleep a bit more.