Mä tein sen

Tää kevät oli rankin ja kamalin, mitä oon ikinä kokenu. Kaikki mahollinen tuntu menevän pieleen pienintä yksityiskohtaa myöten, jokainen päivä oli taistelu alusta alkaen - että pääsin ylös sängystä, että jaksoin pysytellä jaloillaan, jotka tuntu pettävän alta hetkellä millä hyvänsä. Kaikkein raskainta oli se, että mummu kuoli päivää ennen äikän kirjotuksia, joten olin koko kirjotushetken ihan shokissa ja itkin useita tunteja monen viikon ajan. Luulin, etten vois ees kirjottaa koko ainetta, jossa yleensä oon pärjännyt siis tosi hyvin.

Mä kuitenkin tein sen. Mä kirjotin yhteensä kuusi ainetta, joista pakolliset meni paremmin kun olisin koskaan voinu oottaa. Kirjotin pitkästä matikasta ja enkusta E:n, ja vaikka odotukset olikin äikän kohdalla olleet ihan siellä L:ssä asti, selvisin kuitenkin siitä kunnialla läpi ihan hirveestä tilanteesta huolimatta.

Eilen se kaikki taistelu päätty siihen hetkeen, kun avasin Wilman ja näin mun arvosanat. Mun matikka ja enkku oli nousseet molemmat alustavasta arviosta yhellä pykälällä, kaikki muutkin oli menneet suht hyvin. Mä tajusin, että kahden viikon päästä saisin seistä hymyillen muiden kanssa Paviljongissa ja laittaa valkosen lakin päähän.

Kun iskä tuli kotiin, se tuli halaamaan mua ja sanoi "mummu ois susta niin ylpee". Aloin itkee, koska mummu luotti muhun viimeseen asti ja tiesin lopultakin, ettei sen luottamus ollu turhaa. Mä oikeesti tein sen, mä onnistuin, niinkun mummu aina sanoi. Mä pidin mun antaman lupauksen sille ja selvisin tästä keväästä. Mä oon taas oma itteni, mä oon lopultakin onnellinen. Mä oon kevään 2014 ylioppilas.

Even the smallest creatures can reach the highest places.

... niin, ja tosiaan loppukevennyksenä .. :D Tää mun onnellisuus purkautu eilen Sakun kanssa siten, että päätettiin vielä kerran nolata ittemme lukiolaisina keskellä koulun käytävää. Kerättiin muutamia katseita ja sain tästä jo yhden kommentinkin edelliseen postaukseen, mutta halusin jakaa tän ihanan ja upeen hetken myös teidän kanssa :D