Kun hetki lyö

Aika pysähtyy

Kun sydän väriloiston 

Hiljaa nukahtaa

Ikuisen rauhantunteen

Saa vuosituhansien

Spring is here

Kosketus tuulten

Ja kuiskaus kevätsään

Avaa nyt portit 

Avaa silmät kirkkauden

Sulattaa ikuisen jään

Kävelen pitkin halkeilevaa jäätä. Jäätä, joka kerran oli vahvempi kuin miehet, jotka jo tuhansien vuosien unta nukkuvat. Jäätä, joka tulisi pettämään askeleideni alta, joka hetkessä tiputtaisi minut syvyyksiin. 

Juoksen, hypin, huudan - mutta halkeamaakaan ei synny. Itken, kaadun, luovutan - mutta jää allani ei petä, vaikka sen pitäisi. Se kestää jokaisen askeleeni, jotka jo ajatukseksi syntyessään olivat täynnä epävarmuutta. Se ei petä, sillä en ole yksin. Se ei petä, sillä vierelläni lentää lintu - kevyt kuin höyhen, valkoisempi kuin koskematon lumi. 

Lintu, jonka siivet nostavat minutkin ilmaan. 

Ps. Kirjoitukset ohi, lukio takana. Kesäloma edessä, elämä alussa. ♥

How to Photograph the Moon

Mummu olis tahtonu ettei mun elämä pysähdy - joten mähän postaan kaiken tän kiireen ja kurjuuden keskelläkin. :) Tää pitää mun ajatukset pois ikävistä asioista.

Joskus multa toivottiin jonkinnäkösiä valokuvaustutoriaaleja, joten aattelin tässä illan ratoks toteutella yhden melko basicin.

Katin putkijussit osa 1- Miten kuvata kuuta.

Eli ennenkun hyppelet pihalle, tarkista ihan ekana, että sulta löytyy...

• Jalusta (tai vakaa käsi)
• Kamera (voi Sherlock mun kans)
• Pitkäputki (polttoväli mielellään 200mm -->)

1. Aseta kamera jalustaan ja tähtää kuuta.

2. Tarkista, että sekä sun runko että objektiivi on säädetty manuaalitarkennukselle.

3. Säädä kuvausmoodi myöskin manuaalille (merkitään yleensä M:llä), että voit valita säädöt itse.

4. Asetukset on yleensä se haastavin juttu, koska ne riippuu ihan kamerasta ja valaistuksesta. Esimerkiks Nikonilla ja Canonilla suositeltavissa arvoissa on eroja.

ISO

Ihan ensinnäkin, koska kuu on kirkas, ISO-arvon ei tarvitse olla mikään lehmänradalle ampuva (Ammuva. Hehe. Muu. Kuvittelenks mä vaan vai käykö mun vitsit päivä päivältä huonommiks?), vaan ihan 100-200 riittää. Nikonille suositellaan 200, Canonille 100. 

SULJINAIKA

Samoin kun edellisessä kohdassa, suljinajan täytyy olla melko pieni, ettei kuva ylivalotu. Yleensä sellanen 1/125 tai 1/250 on sopiva.

AUKKO

Ei kannata alottaa kokeilua kummastakaan ääripäästä, vaan suosittelen ottamaan testikuvan esimerkiks f:n arvolla 11. Sitä arvoa voi sitten kokeilla muuttaa suuntaan tai toiseen (mitä pienempi luku, sitä kirkkaampi kuva ja päinvastoin) löytääkseen sopivimman mahdollisen luvun. 

5. Tarkenna kuuhun ja paina liipasinta. Pam.

ISO 200, f/16, 1/250, 300mm

Ellei omista tosi pitkää putkea, kuu näkyy yleensä melko pienenä - kuten yllä olevassa kuvassa. Laadun ei pitäis kauheasti kärsiä, vaikka sitä kuvaa vähäsen jälkikäteen rajaiskin, ja sillä pääsee yleensä aika kivaan lopputulokseen. Koneella tehtävistä perusmuokkauksista suosittelen säätämään värilämpötilaa ihan pikkusen miinukselle, kirkastamaan kuvaa ja vähentämään ylivalottuneita kohtia. Näillä säädöillä saa mukaan jo ihan uutta ilmettä :)

Tää oli nyt tämmönen vähän suppeahko kertomus pääkohdista, mitä kuun kuvaamiseen liittyy. Jos jotain jäi epäselväks, saa laittaa kommentilla lisäkysymyksiä :) Mä painun nukkumaan, hyvää yötä ja kauniita unia, mahdollisimman vähän mörköjen kuvia <3

Sorry guys, no translation this time. It's way too late and I had my English matriculation examination today - so it's been quite a rough day :D If you want to know how I managed to capture this shot, feel free to ask.

Good night and sleep tight <3

Rest in Peace

Viime yönä mummu ja pappa löysivät toisensa seitsemän vuoden jälkeen. Viime yönä Taivas sai enkelin. Viime yönä mummu sai rauhan. 

Tänä aamuna sain kuulla siitä. Tänä aamuna mun maailma pysähtyi. Tänä aamuna itkin enemmän kuin vuosiin.

Tänä aamuna tunsin kuitenkin kaikesta huolimatta kiitollisuutta - ja tunnen sitä yhä.

Oon kiitollinen siitä, että saatiin nähdä vielä perjantaina. Saatiin sanoa kaikki, mitä haluttiin - vaikka mummu nukkuikin, vaikkei me tiedetty täysin varmaksi kuuliko se meitä. Saatiin silittää poskea, kertoa miten rakas toinen voi olla. Sain olla hetken aikaa kahdestaan ja lukea runon, jonka matkalla kirjoitin. Sanoa, että se on omistettu mummulle viimeistä lausetta myöten. 

Oon kiitollinen siitä, miten mahtava esikuva mulla oli - ja on edelleen. Mummu näytti mulle, miten kaikesta selviää kun vaan päättää tehdä niin. Mummu näytti mulle, ettei meidän rakkaat koskaan oikeasti jätä meitä. Vaikka kaikki loppuu aikanaan, kaikki voi olla myös ikuista.

Mummu näytti mulle, ettei koskaan saa luovuttaa. Mummu taisteli luovuttamatta viimeseen asti, enkä vois olla ylpeempi siitä. Kun viime yönä enkelipappa otti melkein seitsemän vuoden jälkeen mummua kädestä kiinni ja pyysi tulemaan mukaansa, vuosien erossaolo loppui. Nyt mummulla ja papalla on edessä ikuisuus yhdessä - ilman kipua, ilman sairauksien kahleita. Ne katsoo lastensa, lastenlastensa ja lastenlastenlastensa elämän tietä onnellisena tietäen, että meillä on asiat hyvin - kuten niilläkin.

Kun katsoin mummun kuvaa tänä aamuna, näin sen kasvoilta rauhan. Näin sen kasvoilta, ettei siihen satu. Näin sen saman ihmisen, joka opetti mulle paljon. Näin sen saman ihmisen, joka oli mun elämässä yhdeksäntoista vuotta. Näin sen saman ihmisen, joka on mun elämässä nyt ja aina.

Näin sen mulle rakkaan ihmisen, jota kaipaan siihen asti kunnes tavataan uudestaan.

Sen saman ihmisen, jota rakastan ikuisesti. 

Lepää rauhassa <3

My dear granny passed away last night. 

There's no way I could understand it today or tomorrow - maybe never - but nevertheless, I'm grateful. 

We had a chance to say goodbye. We had a chance to say everything we wanted to, tell her how much we loved her. I had a chance to spend a moment with her alone, read a poem I had written, tell her that it's dedicated to her all the way from the very beginning to the end.

She showed me how to keep your head above water. She showed me that the ones we love never really leave us. She showed me that even if all things end at some point, they'll live in our memories.

She taught me not to ever give up. She fought till the end and I couldn't be more proud of her. She's with my grandpa now - with no pain, with no worries, having an eternity together. They'll look at their children, grandchildren and great grandchildren growing up. They'll look at us knowing at the same time that one day we'll be happy - just like they are now.

When I looked at my granny's photo this morning, all I could see was peace - no pain at all. I saw the same person, who taught me so much. I saw the same person, who was in my life for 19 years. I saw the same person who will be a part of my life now and always. 

I saw the same person whom I'll be missing until we meet again.

The same person, whom I'll love forever.

Rest in peace<3

When the stars come out

Pieni lintu yön

ja siivet tähtisumun

taivaan silmät auki saa

Penkkarit 2014 kuvakilpailu

Jameralla on käynnissä penkkarikuvakilpailu, jossa voi voittaa Samsungin Galaxy Tabin. Meidänkin porukan kuva on nyt kyseisessä kilpailussa mukana, joten olis ihana jos voisitte käydä äänestämässä :) Raati valitsee voittajan suosituimpien kuvien joukosta, joten klikkaamalla viittä tähteä voittomahikset paranee :D 

Äänestämään pääsette klikkaamalla TÄSTÄ !

A Finnish bookshop Jamera arranges a photo contest with a theme of "Penkkarit" (a celebration for the ones finishing their high school) and the winner gets a brand new Samsung Galaxy Tab. Me and my gang are also taking part in this contest and it would be awesome if you voted for us too. The panel chooses the winner between the most popular photos - so by clicking on that five stars over there, you'll improve our chances of winning ;)

Click HERE to see our photo!