Happy New Year!

Taas on yks vuosi takana. Vuosi, joka on pitänyt sisällään sekä iloa, naurua ja onnea, että myöskin surua, kyyneleitä ja pettymyksiä. Jokainen kokemus on kuitenkin kasvattanut mua ihmisenä. Kun täytin 18 vuotta viime tammikuussa, en tuntenut yhtään olevani täysi-ikäinen. Tottakai ajokortin saaminen, eka baarissa käyminen ja muut aikuisen ihmisen oikeudet tuntu siistiltä ja olo oli vapaampi kuin koskaan aiemmin. Kaikesta huolimatta, ei mulla ollut yhtään sellainen tunne, että olisin oikeesti aikuinen. Mulla oli ihan samanlainen olo kuin aina ennenkin.

Vuotta myöhemmin mä tunnen olevani lähes aikuinen. Mä tiedän, mitä haluan elämältä ja mitä päätöksiä mun pitää tehdä. Mä tiedän, ettei kaikki mene aina suunnitelmien mukaan. Mä tiedän, että vuodet kulkee välillä ihan liian nopeesti ja että jokainen niistä vuosista pitää sisällään sekä iloa, naurua ja onnea, että myöskin surua, kyyneleitä ja pettymyksiä. Jokainen kuluva vuosi pitää sisällään kokemuksia, jotka kasvattaa. Kokemuksia, jotka jää mieleen. Kokemuksia, jotka on vasta edessäpäin.

Mä saatan olla aikuinen nyt, mutta kaikki on todellakin vasta edessäpäin. 19-vuotis syntymäpäivä, matka Sveitsiin, kevään kirjotukset, lääkiksen pääsykoe, opiskeluaika, koko elämä. 

Niin kauan kun katse on eteenpäin, ei aikakaan pääse kulkemaan ohitse. Niin kauan kun on tavotteita, ei mikään voi estää tavoittelemasta niitä.

2014, anna tulla. Mä oon valmis, mitä ikinä vastaan tuleekaan.

Hyvää uutta vuotta ihan jokaiselle! <3

Ps. Sorry, no translation this time. Have a great New Year everybody! <3

Photography on a Rainy Day

Alan pikkuhiljaa turhautua tohon säähän :D Kellonajasta riippumatta aina yhtä pimeetä, sateista eikä yhtään lunta - toisinsanoen: ei mitään mahollisuuksia kuvata. Yritin käydä toissapäivänä räpsimässä muutaman otoksen pihalla, mutta just kun olin pääsemässä vauhtiin, alko taas vaihteeks sataa. Pään seinään hakkaamisen lomassa sain kuitenkin pienimuotosen inspiksen tän postauksen aiheesta - mitä valokuvaaja voi oikein tehä sillon, kun pihalla näyttää yhtä pimeeltä kun kanalassa yöllä (xd).

Argh, the weather here is so frustrating at the moment. It's dark and rainy all the time (and no snow at all) no matter what the time is - so in other words: I have absolutely nothing to shoot. I tried to take a few photos the day before yesterday but it started to rain again quite quickly. However, I'm pretty sure I'm not the only photographer facing these problems so I decided to write a short post about the objects you can shoot in spite of the bad weather.

1. Silmäkuvat

Aika kliseinen kohde, mutta makro-objektiivi tuo niihin kuitenkin jotain uudenlaista fiilistä, kun saa noi iiriksen yksityiskohdat näkymään tarkemmin :)

Eye Photography - Yeah, it's quite a cliche, but by using a macro lens you can bring out the details of the iris and thus make the photo look a bit different.

2. Vesipisarat

Haha, kuvailin näitä yhteen aikaan ihan hullusti! Helppo kohde, mutta lopputulos on oikeestaan aina ihan mielenkiintosen näkönen, kunhan vaan on tarkennus kohdillaan :)

Water drops - Haha, I shot these all the time a few years ago. An easy object - but almost always quite an interesting result (as long as the focusing is in the right place).

3. Selfiet

Pahottelen vanhaa kuvaa, en ehtinyt ottaa uutta tätä postausta varten. Selfiekuvat on hyvä ratkasu sillon, kun kalenteri on sille päivälle lusmuilua täynnä, eikä malleja oo näköpiirissä. Oikeestaan se on ihan rentouttavaa, kun voi vaan sotkee naamansa kerrankin ihan täysin ja näyttää semmoselta Kate Mossin täydelliseltä vastakohdalta :D

Selfies - the best solution when your schedule is empty and all your models have vanished into thin air. Actually, it's quite relaxing to make yourself look like the complete opposite of Kate Moss.

4. Photoshoppaus

Viimesenä muttei vähäisimpänä - jos ei vaan yksinkertasesti keksi sisällä mitään kuvattavaa (eikä tahdo alkaa viritellä sateensuojia kameralle), vanhojen kuvien muokkaus on ehkä se varteenotettavin vaihtoehto siinä vaiheessa. Ja oikeestaan se on ihan hauskaa, koska joskus voi löytää jotain vanhoja kovalevylle unohtuneita kuvia, joita ei ees muista ottaneensa.

Last but not least - if you just possibly can't think of any objects to shoot inside (and you aren't willing to start setting umbrellas and shelters in order to keep your camera protected from the rain), then I suggest you to start glancing through all your old photos. Editing them can be pretty fun also because sometimes you just might find photos from the hard disk you don't even remember you've taken.

Ps. Koin eilen ihan tajuttoman ihanan yllätyksen huomatessani, että teidän lukijoiden määrä on lisääntynyt lyhyessä ajassa ihan huimasti. Iso kiitos tästä kuuluu kyllä Inalle, jonka blogin kautta aika moni löysi tiensä tänne :) Kiitos teille kaikille, olette ihania <3

Yesterday I noticed that the number of my followers had increased a lot in a very short time. Firstable, I want to say a massive thank you to Ina, via whose blog quite many of you had found mine. And secondly I want to thank every single one of you; you make my day everyday!

Mustavalkoinen kuva värilliseksi

Löysin äsken meidän vanhasta valokuva-albumista iskän perheen mustavalkosen kuvan vuodelta 1967. Mua alko harmittaa, kun huomasin, ettei iskän ihan lapsuusajoilta oo oikeestaan ollenkaan värillisiä kuvia, joten päätin tossa aikani kuluks muokata semmosen :)

Ennen

Iskä, Mummu, Risto-setä, Pappa, Jorma-setä

Jälkeen

What do you think? :)

A New Camera

Joulu tuli ja meni ihan liian nopeesti, en ehtiny kunnolla ees päästä joulufiilikseen ennen aattoa ja sit se kaikki olikin jo ohi. Onneks kuitenkin jouluruuat ja kirkossa käyminen toi ees pikkusen sitä joulun tuntua ja oli ihan älyttömän ihana viettää aikaa perheen kanssa plus tietysti vetää suklaata vuoden tarpeiden eestä.

It feels like Christmas comes and goes faster than ever. I didn't even manage to get the "feeling of Christmas" until Christmas Eve and before I even noticed, it was all gone again. Fortunately going to the church and eating way too much brought me at least a little bit that childlike enthusiastic mood of the season. I just love spending time with my family. 

Tänä jouluna yllätyin ihan tajuttoman paljon avatessani mun lahjaa äitiltä ja isiltä. En olis koskaan uskonu saavani sitä, mitä sieltä lahjapaperin sisältä paljastu. Ne oli ostanu mulle ammattilaisvalokuvaajan järkkärin, Nikon D800 -kameran. En oo vielä paljoo sillä ehtiny kuvailla, mutta otin aattoiltana parit testikuvat mun kissasta (hahah, aina valmis mun malliks!), jotka aattelin tännekin jakaa :) Huomasin heti eron tolla kameralla kuvatessa verrattuna tohon mun vanhaan D7000 -malliin - se valovoimasuus niissä kuvissa on jotain ihan uskomattoman upeeta ja se terävyys minkä tolla voi saada aikaan saa mut innostumaan kuvaamisesta entistänkin enemmän. Mun päässä kehittyy tällä hetkellä inspiraatio jos toinenkin, enkä malta oottaa, että pääsen toteuttamaan ne kaikki. Ja nyt mulla on vihdoinkin aikaa postata ja kuvata enemmän, joten stay tuned ;)

PS. ULKOASUN MUOKKAAMINEN KESKEN!

This year my parents surprised me completely. I could never have even imagined having that thing hiding from me under the wrapping papers. They had bought me a SLR - camera of a professional photographer, the one and only; Nikon D800. I haven't had time to take so many photos yet, but on Christmas Eve I took a few test shots of my cat - haha, always ready to be my model! Already from the very first photo I saw the difference between my old (Nikon D7000) and new camera - the luminosity and sharpness are out of this world and make me become even more interested in photographing. My head is already now full of inspiration - and I can't wait to get to carry all my ideas out! And now I finally have enough time to update this blog and photograph even more, so stay tuned everybody ;)

Hyvää joulua kaikille!

Eva Meluish - Tonttu ja tähdenlento

+

=

Törmäsin mun vanhoihin yläasteen kuvistöihin jossain välissä. Oltiin muokkailtu johonkin maalaukseen lisäks joku elementti ja piti yrittää arvata, että mikä siinä kuvassa ei oo alunperin ollu. Päättelin toteuttaa samanlaisen projektin tossa vähän aikaa sitten ja lopputulos oli tämmönen :D Alkuperäiset kuvat on siis Eva Meluishin tunnettu joulukortti - Tonttu ja Tähdenlento (jonka siis latasin ihan sallitusti täältä < click) sekä mun ite ottama kuva tosta vanhasta ladosta. Irrotin ton istuvan tontun ekasta kuvasta ja pistin sen istumaan ton lumikinoksen päälle, sulautin reunat ja lisäsin rakeisuutta, ettei se näyttäis niin irtonaiselta siinä. Lisäks tein Elementsin Gradient-työkalulla tollasen vaalennuksen tonne taivaalle tekstin korostamiseks :) Tää olkoon nyt mun joulukortti tänne bloginkin puolelle! 

IHANAA JOULUA IHAN JOKAISELLE! ♥

A while ago I found some of my old art works which I had made in junior high. We had added some random objects to famous paintings by using a photo editing program (Gimp? I'm not quite sure which one it was but I'm pretty sure it was that one) and after that we were supposed to guess which person, animal or item was the added one. Now, a few years later, I decided to carry out a quite similar project. The original pictures are a Christmas card - An Elf and a Shooting Star - made by Eva Meluish and a quite recent photo of a barn taken by me. I cut the sitting elf from the original photo by using the Quick Selection Tool and added him to the other one - so he would look like he'd be sitting on a snowdrift. After that I merged the lines down and added some grain to make everything look natural. Furthermore, I lightened the upper right corner a tiny bit so the text would stand out a little better. This is my Christmas card for you!

Merry Christmas to everyone! ♥

Sunset - 3 Different Views

Kuva 1

Kellonaika 14:12

Nikon D7000

Nikkor 12-24mm (focal 13mm)

NDx400

ISO 100

f/22

20 sec

Kuva 2

Kellonaika 14:18

Nikon D7000

Nikkor 12-24mm (focal 15mm)

Ei filteriä

ISO 100

f/6,3

1/250

Kuva 3

Kellonaika 14:24

Nikon D7000

Nikkor 12-24mm (focal 12mm)

NDx400

ISO 100

f/22

78,1 sec

Muutama esimerkki siitä, että miten erinäkösiä kuvia pelkästään kameran asetuksia säätelemällä voi tulla. Näissä kuvissa toi harmaasuodin on kyllä ollu aika isossa roolissa (ks. kuvat 1 ja 3), mutta kuitenkin pointti tulee varmaan esiin. Kuvat on muokattu jälkeenpäin Ligtroomilla ja oon tehny pelkät perusasetukset (valotus/kontrasti, selkeys, varjot, värit) plus poistellu muutamat linssin roskat näkyvistä. Sama kamera, objektiivi, paikka ja about sama aika - mutta ihan erinäköset kuvat. 

Tän takia mä tykkään valokuvauksesta. Siinä on aina vähän jotain uutta ja jokaisessa kuvassa on ihan omanlainen fiilis :)

Ps. Mun bloglovin' (klik) toimii taas!

I'm going to start writing in English too since I've heard that some people from foreign countries are also reading my blog :) My English isn't the very best and you'll probably be seeing LOTS OF misspellings here but I hope that you'll get my message by and large :)

A few days ago I took some photos to represent the meaning of camera adjustments. As you can see, in these photos my ND-filter plays quite a big role but nevertheless, I'm pretty sure that you'll get the point. I've done just a little bit post processing afterwards with Lightroom - though only the basic adjustments (such as brightness/contrast, clarity, shadows and color saturation plus removing some spots). I've used the same camera and lense, taken them in the same place roughly at the same time - and for all that, every single photo differs from one another. 

This is why I love photographing. It has always something new to provide and you'll never be able to find two exactly identical photos.

See you!

Ps. My bloglovin' (click) account is working again, so feel free to follow me there too!

Colors of the Wind

Have you ever heard the wolf cry to the blue corn moon

Or asked the grinning bobcat why he grinned

Can you sing with all the voices of the mountains

Can you paint with all the colors of the wind

En oo oikeesti varmaan koskaan nähny taivasta, joka olis ton värinen. Sitä katellessa tuli jotenkin tavallistakin ilosempi fiilis - vähän samalla tavalla, kun vaikka sillon, jos joku pikkulapsi kävelee sua vastaan ja hymyilee ilman mitään syytä. Sillä hetkellä ei haitannu ees se, että mun housut oli kastunu polvista läpi (heitän kameralla sitä, joka sanoo että valokuvaus on helppoo :D), hypotermia uhkas ja pipo jäi johonkin oksannokkaan killumaan. Taide on tuskaa, niinkun Vilijonkka asian sanois.

Ps. Mulla tulee olemaan postailusta nyt pieni tauko, koska ens viikolla on neljä koetta :( Lupaan käydä sen jälkeen kuvailemassa paljon, ettei tulis enempää tämmösiä yhen kuvan postauksia :D Mulla on pari inspistä kehittymässä - saa nähä, kehittyykö loppuun asti vai jääkö homehtumaan johonkin mun aivonystyrän perukoille. 

Siihen asti moimoi ja ihanaa joulun odotusta kaikille<3

Ja hei! Tietääkö kukaan, että miksei mun postaukset päivity Blogloviniin? :(

Kun kuiskauskin on huuto

Kylmä lumituisku osuu kasvoihini. 

Kahlaan lähes polviini asti ulottuvissa kinoksissa vailla päämäärää. Tunnen vajoavani askel askeleelta syvemmälle hankeen ja kompastelen alituiseen lumen alle piiloon jääneisiin kiviin ja oksiin. Paksu lumipeite ympärilläni on täysin koskematon - lukuunottamatta vaivattomasti ja leikkisästi puiden lomassa kiemurtelevia, hetki hetkeltä heikommin erottuvia metsän eläinten jälkiä.

Valkea maisema näyttää samalta suunnasta riippumatta - sama lehdetön koivikko, aukoton pilviverhon peittämä taivas, virheetöntä puhtautta hehkuva maa. Aivan kuin olisin ainoa, viimeinen elävä olento maan päällä - seuranani vain kevyesti maata kohti leijailevat lumihiutaleet. 

Tunnen jalkani uppoavan maassa olevaan syvennykseen ja kenkäni täyttyvän lumella. Kylmyys kulkee pysähtymättä lävitseni saaden minut värähtämään vaistomaisesti. Vedän kohmettunein käsin karvareunuksisen huppuni syvemmälle päähäni ja nostan katseeni kohti pilviä, kohti kaukaisuutta, jossa täydellisen hiljaisuuden rikkoo vain tuulen kevyt kuiskaus.

  Seuraan hetken katseellani lumihiutaleiden särkymätöntä rauhaa, joka laskeutuu maahan niiden mukana. Seuraan niiden huolettomuutta, katson niiden keveyttä, tunnen niiden sulavan hiljalleen kasvoilleni. 

Hengitän syvään ja annan itseni kaatua pehmeään maahan.

Rauha, huolettomuus, keveys.

Aivan kuin se ei loppuisi koskaan.

Kun luova hetki yllättää

Haha, tässä kuvassa yhistyy oikeestaan koko mun luonne. Se, ettei missään oo päätä eikä häntää. 

Olin tänään alottelemassa läksyjen tekoo, kun päätin alkaa tehä piparkakkutaloa. Sain sen tehtyä noin puoleen väliin, kun yhtäkkiä mun päähän tupsahti jonkinnäkönen inspis. Se oli oikeestaan aika hauskaa, koska siltä istumalta juoksin mun huoneeseen, sotkin mun oikeen silmän kullanvärisellä glitterillä ja tein vähän Gagamaiset meikit + käärin puolet mun päästä folioon. Jotain kuitenkin näytti puuttuvan siitä kokonaisuudesta, joten kävin hakemassa riikinkukon sulan mun naaman eteen. Sen jälkeen mun oranssi paita ei kuitenkaan enää sopinu sen sulan kanssa, joten päätin laittaa päälle mun 6 vuotta vanhan Kiinasta ostetun paidan ja muodostaa mun hiuspehkosta tollasen Helsingin tuomiokirkon kokosen kupolin mun päälaelle.

Tää kuvastaa käytännössä sitä, ettei valokuvauksen tarvi olla mitään vakavaa puuhaa :D Se on kivaa just siks, että siinä saa päästää oman luovuushirviön pois häkistä ilman, että kukaan pitää sua täysin seonneena. Äitiä ei lasketa. Se tietää, ettei mun päässä oo kaikki funktiot jatkuvia.

Minä ja valokuvaus

Multa on pariin otteeseen toivottu tämmöstä postausta, jossa kerron vähän kuvaamisen taustoista, joten tässä tulee :)

Kaikki alko varsinaisesti kasiluokan joulusta, jollon sain lahjaks mun ensimmäisen (ja ainakin tähän asti ainoan :D) järkkärin. Olin kuvaillu jo ennen sitä semmosella Canonin suht hyvällä pokkarilla jonkun verran, mutta sillon se kuvien räpsiminen oli ollut lähinnä semmosta selfieitä kaverin kanssa ja lomareissuilla sitten turistimaisesti vähän enemmän ympäristöä. Niissä kuvissa oli semmosia satunnaisia onnistumisia, mutta ne tuli oikeestaan puoliks vahingossa. Kuvasin pelkästään täysautomaatilla tai sitten tein jotain yksittäisiä värisäätöjä. Niin, ja horisontti oli aina vinossa :D

Italia 2009,
Canon PowerShot SX200 IS

Jossain vaiheessa kasiluokkaa aloin kuitenkin kiinnostuu valokuvauksesta vähän enemmänkin. Menin koulussa kuviksen valinnaiselle valokuvauskurssille, ja vaikkei ne siellä otetut kuvat mitään huippuja ollutkaan, mun kiinnostus kuvaamiseen alko silti herätä.

Kuviskurssi 2010
Canon Powershot SX200 IS

No, sitten sain jouluna sen järkkärin (Nikon D7000), josta jo alussa mainitsinkin :) Eksyin we<3it sivustolle ja tumblriin ja kaikkialle tollasiin inspiraatiosivustoille ja aloin (lue: yritin) ottaa vähän sen tyyppisiä kuvia (hahah, nyt kun katon niitä niin naurattaa :D) ja aloin muutenkin kuvailla paljon enemmän. Ne oli pääasiassa kuvia vesipisaroista (joista jotkut jopa oli ihan hienoja), koriste-esineistä, mun penaalista, linssinsuojuksesta - ja nekin yhä täysautomaatilla. Pelkkä järkkäri oli siinä vaiheessa jo niin huikee juttu, että pelkäsin pilaavani sen mun virityksillä :D Jos kiinnostaa katella niitä kuvia, suosittelen klikkaamaan TÄSTÄ :D Kati 9lk bloggaa.

Pikkuhiljaa mulle alko kuitenkin syntyy sellanen oma näkemys. En varsinaisesti opetellu kuvaamaan, vaan jotenkin tuntu että kamera kasvo vähitellen osaks mua :D Aloin jollain tasolla nähdä sen, että millanen asettelu näyttää hyvältä, millaset arkisetkin kohteet voi olla kuvauksellisia, millä vois olla jotain sanottavaa. Uskalsin kokeilla uusia asioita.

Kevään ja kesän 2011 (yllä olevat kuvat väliltä huhtikuu-heinäkuu) jälkeen mun kiinnostus kuvien ottamiseen lisäänty entisestään ja mulle alko muodostuu sellanen tietty omanlainen kädenjälki niihin otoksiin. En kokenu mitään ultimaattisia valaistumisia, taidot vaan lisäänty aina vähäsen kuva kuvalta harjottelun myötä. Aloin hahmottaa sen, että mistä kuva kannattaa rajata, miltä tasolta ja etäisyydeltä se kannattaa ottaa, mistä suunnasta valon pitää tulla. Sain myös lisää objektiiveja, jotka toi ihan uusia ulottuvuuksia ja lisää intoa kuvien ottamiseen. Kuvasin enimmäkseen luontoa, mutta satunnaisesti myös ihmisiä, mikäli ne suostu mun malleiks :D

Vilma 2011

Olin muokkaillut mun kuvia pari vuotta pelkästään Photoscapella ym ilmaisohjelmilla, mutta sitten sain 17v lahjaks äitiltä ja iskältä Photoshop Elementsin. Aluks muokkailin ihan näitä perus värisäätöjä ym, mutta vähitellen aloin oppia ihan uusia juttuja sillä. Se tuntu tosi kätevältä esimerkiks tämmösissä asioissa, että jos halus muokata kuvasta jonkun pikkuvirheen pois. Niinkin perusasia, kun "Healing Brush Tool", oli mulle ihan uus ja ihmeellinen juttu. Opin myös vähän aikaa sitten leikkimään layereilla (niinkun saitte täälläkin huomata..), ja tavotteena olis oppia lisää uusia asioita mahollisimman pian :)

Vilma 2011

Syksy 2013, kuvat vuosilta 2011-12

Ehkä noin puoltoista vuotta sitten aloin vihdoinkin luopuu siitä täysautomaatilla räpsimisestä. En antanu enää kameran tarkentaa itekseen, vaan tein sen käsin. Aloin myös kokeilla erilaisia säätöjä, muun muassa pitkää valotusaikaa, mutta en vielä sillon todellakaan tajunnut sitä, että millasiin asioihin ne vois vaikuttaa. Vähitellen opin tekemään niitä samoja asioita mitä teen nykysinkin - muun muassa kuvaamaan virtaavaa vettä päivänvalossa, saamaan tähdet näkyviin, pysäyttämään liikkeen.

Viimesimpiä käänteitä mun "kuvaajan uralla" on varmaankin ollut viime keväänä harmaasuotimen saaminen, joka on mahdollistanut mulle sellasia kuvia, joihin oon jopa ite jollain tasolla tyytyväinen :D Sen lisäks sain muutamia viikkoja sitten vihdoinkin käyttöön Photoshop Lightroomin, joka on tuonut niin paljon sisältöä mun kuvien värimaailmaan! :)

Harmaasuodin + 30sec valotusaika

Harmaasuodin + 20sec valotusaika

Oon nyt viime aikoina saanut täällä blogissa (ja eilen Escapessa Kaisalta ja Mariannelta, kiitos teille siitä :DD <3) kehuja mun blogista ja täällä olevista kuvista ja se on tehny mut aivan tajuttoman onnelliseks. Tuntuu ihan hassulta, että jotkut oikeesti uskoo mun otoksiin ja sanoo, että musta olis taidealalle. Oon siitä ihan tajuttoman kiitollinen, koska kaikki se lisää mun motivaatiota ja halua oppia lisää asioita. Ei sillä, etteikö sitä olis jo ennestään, koska vaikka mä lääkäriks tahdonkin, haluan mä myös isona tehdä valokuvaajan duunia jonkinasteisena sivubisneksenä. En pidä itteeni vielä tarpeeks hyvänä siihen hommaan, mutta onneks mulla on vielä paljon aikaa harjotella :) Ja vaikkei musta koskaan oikeeta valokuvaajaa tuliskaan, tulee tää silti aina säilymään mulle tärkeenä harrastuksena.

On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista

Hiljaisuus.

Väritön maisema, putoavien lehtien havina. 

Hiuksiin tarttuva kylmä tuuli ja höyryävä hengitys. 

Metsän vihreys, lintujen laulu ja aurinkoiset kesäpäivät ovat jääneet taakseni. Pakkanen tanssii kevyesti ilmassa - verhoten hitaasti jäätyvän maan valkeaan lumihuntuun. Lehtien pinnoilla helmeilee jääkiteitä, roudan vangitsemat heinät katkeilevat jalkojeni alla. Käännän katseeni kohti puhtaan valkoista, pilvien peittämää taivasta, joka ennen loisti kirkkautta virheettömällä sinisyydellään.

Viimeiset valonsäteet kajastavat heikosti metsän takaa. Horisontti hohtaa vielä hetken kirkkaana, ennen kuin Aurinko painuu lopullisesti mailleen. Maisema ympärilläni alkaa hämärtyä, ja huomaan kynttilöiden syttyvän yksi kerrallaan ikkunoihin. 

Käännyn ympäri ja lähden seuraamaan omia, hankeen painuneita jalanjälkiäni. Kuljen ohi uinuvan muurahaispesän, yli kaatuneen puunrungon, ali lehdettömän oksiston. Kuulen takaani vaimenevan puron solinan, edestäni askel askeleelta lähestyvät liikenteen äänet. Hiljaisuus jää taakseni.

Pysähdyn.

Pienet, hennot hiutaleet leijailevat hiljalleen kohti maata. 

Tunnen pakkasen kiristyvän.

Talvi on täällä.

Ps. Mulle on sanottu siitä, että valokuvausblogeissa painotetaan yleensä lähes kokonaan niihin kuviin, eikä tekstiosuudet oo sillon kovin pitkiä. Mää tein vähän aikaa sitten muutamia postauksia ihan vaan parin rivin teksteillä, mutta jotenkin tuntu, ettei ne kuvastanu mua ollenkaan. Mä rakastan valokuvausta ja tän blogin teema on edelleenkin vahvasti sidoksissa siihen, mutta toinen asia, joka on oikeestaan yhtä lähellä mun sydäntä, on kirjottaminen. Tykkään tosi paljon kuvailla asioita, tapahtumia, ympäristöä ja mun ajatuksia vähän kaunokirjalliseen tyyliin. Kirjotan tällä hetkellä omaa fantasiaromaania (niinkun oon täällä aiemmin kertonutkin), ja tää on jotenkin tosi ristiriitasta, koska oikeesti luen tosi vähän kirjoja. Pointti oli kuitenkin se, että en halua laittaa postaukseen pelkästään ensiks muutamia kuvia peräkkäin ja sen jälkeen niiden alle teksti "eilisen kuvausreissun saldo". Haluan ennemmin heittää ne kuvat tänne ja lisätä väleihin tän ja edellisen postauksen tapaan pieniä tekstejä - ikäänkun ne olis jonkinasteinen kehyskertomus liittyen niihin kuviin ja niiden ottamiseen. Aina sitä inspiraatiota/jaksamista kirjottamiseen ei kylläkään löydy, mutta jos niitä vaan yhtään on, aion jatkossakin tehä postauksia välillä samalla tyylillä :)

JA AINIIN.

100 lukijaa.

En tiiä mitä sanoo. Ootte ihania. Nyyh.

♥

Flashbacks

Olen yksin. 

Ranta on autio. Kaikki kesän äänet - lintujen laulu, lasten iloinen nauru, virtaava vesi - kaikki ne, kaikki ne onnea ja elämää täynnä olevat äänet, kaikki ne ovat hiljentyneet. Aurinko ei paista, lämmin tuuli ei pyyhkäise kevyesti hiuksia kasvoiltani. Vedän kohmeisin käsin toppatakin vetoketjun ylös asti kiinni ja tunnen vilunväristyksen läpäisevän kehoni päästä varpaisiin. Katselen hitaasti virtaavaa vettä, kuuntelen sen vaimeaa ääntä, tunnen sen hohkaavan kylmyyden. Syksyinen ilma täyttää keuhkoni ja kohoaa höyrynä ilmaan. 

Suljen silmäni.

Vihreä metsä, sininen taivas, luokseen kutsuva vesi. 

Kaikki se avautuu eteeni. 

Mieleni täyttyy kuluneiden kesien muistoilla. Muistoilla, jotka vievät minut aina lapsuuteeni saakka. Muistan kesät rannoilla, muistan retket metsissä. Muistan matkat mummolaan ja huvipuistoihin. Muistan kesän Italian auringossa ja lukemattomat kerrat Kanarian huumaavan kuumuuden syleilyssä. Muistoissani elävä lämpö virtaa lävitseni palauttaen minut ajassa taaksepäin.

Ympärilläni on marraskuu. Kylmä, pakkasen täyttämä kuukausi, joka saa muistikuvien lämmittämän ihoni nousemaan kananlihalle paksusta takista huolimatta. Ajatukseni ovat kuitenkin kaukana todellisuudesta. Kaukana pimeydestä ja harmaudesta. Kaukana nykyhetkestä.

Kylmyys jää taakseni.

Saan siivet.

Muutamia julkasemattomia kuvia vuosilta 2009 - 2013 :)