The End

Vaikka mä vasta hetki sitten vannoin palaavani, tuntuu musta nyt siltä, että tää blogi on tullut tiensä päähän. Oon itse asiassa miettinyt tätä jo jonkun aikaa, mutta lykännyt tän postauksen tekemistä viimeseen pisteeseen asti.

Se piste tuli vastaan viime keskiviikkona 9.12., kun sain kuulla, että musta tulee hammaslääkäri. Ja niin... Ei Suomessa, vaan Ruotsissa.

Mä muutan kuukauden päästä Uumajaan, opiskelu alkaa 18.1. ja oon tottakai superinnoissani. Pääsen lääkikseen. Tästä mä oon haaveillut melkein 10 vuotta. Mä saan ammatin, josta tuun varmasti tykkäämään. Töihin lähteminen aamusin ei tuu olemaan tuskaa, mä voin nousta ylös hymy huulilla.

Mulla on kuitenkin tosi ristiriitaset fiilikset, vaikka oonkin ihan älyttömän onnellinen... Mulla jää Suomeen mun perhe, kissa, kaikki ystävät ja se ihminen, joka tekee tästä poislähdöstä kaikkein vaikeinta - poikaystävä, jota rakastan enemmän kun uskoin koskaan voivani ketään rakastaa. Poikaystävä, jota katsoessa mä en nää vaan nykyhetkee, vaan koko mun tulevaisuuden. Sen ihmisen, jonka kanssa haluan kulkea käsi kädessä vielä silloinkin, kun oon harmaantunut rusina ja mun hymystä on tullut hampaaton. Eihän se (enintään) viiden vuoden kaukosuhde oo oikeesti ongelma eikä mikään, mutta ei se siltikään poista sitä ikäväntunnetta, kun ei saakaan nukahtaa sen toisen kainaloon aina kun huvittaa ja nauraa vedet silmissä kutituskuoleman kourissa.

Mun vähänen vapaa-aika tulee siis olemaan tosi tiukilla, eikä aikaa valokuvailulle tai blogin kirjottelulle yksinkertasesti jää. Ne hetket iltasin, kun en yritä tajuta ruotsinkielisiä luentodioja, haluun käyttää tutustuen mun uuteen kotikaupunkiin ja uusiin ihmisiin, urheillen ja katsellen tietokoneen ruudulta mulle rakkaiden ihmisten kasvoja.

Tää blogin kirjottaminen on kasvattanut mua ihmisenä tosi paljon. Mä nään mun matkan tähän hetkeen aina sieltä yläasteen teinikiukkuvuosista asti, enkä aio piilottaa sitä näkyvistä. Mun vanhat postaukset tulee edelleen olemaan täällä ja eihän sitä tiedä, vaikka joskus palaisinkin uusien juttujen kanssa.

Nyt on kuitenkin aika sille, että mä sanon heihei. Haluun kiittää teitä kaikkia lukijoita ihan hirmusesti siitä, että ootte jaksaneet lukea mun juttuja ja jättää ihania kommentteja. Ootte nostaneet mun kirjotus- ja kuvausmotivaatiota ihan älyttömästi ja piristäneet pimeitä iltoja uskomalla mun kykyihin.

Mut löytää edelleen Facebookin lisäksi Instagramista (katisara_), Snapchatista (katisara) sekä Youtubesta (K&M Leffayhtiö), jos haluatte seurailla mun seikkailua Ruotsissa. Ja juttelemaan saa aina tulla :)

En gång till - tack så så mycket och hejdå, tästä tää mun matka vasta alkaa.

- Kati

Pariisi, lokakuu 2015

I'm back!! (ja K&M Leffayhtiö ylpeänä esittää Afrikan tähti -parodian: PALOKAN KÄPY)

Onko siellä enää ketään...? :D

Eipä sitten tullutkaan blogintäytteistä kesää niinkun alunperin suunnittelin... Mun kaikki aika meni lähinnä kuvauskeikoilla, eikä aikaa sellaseen tavalliseen puskajussikuvailuun jäänyt oikeastaan ollenkaan. YO-kuvia saatan julkasta tänne myöhemmin :)

Mutta niin, vähän taustatietoo mun elämästä nykysin! Mähän en siis päässyt vieläkään opiskelemaan, mutta suoraan sanottuna se ei enää haittaa. Mulla on hyvä backup-plan, josta kerron heti kun asiat varmistuu. Nyt mä en stressaa yhtään mistään, koska oikeasti mun elämä on tosi mallillaan. Mulla on maailman ihanin poikaystävä ja mä lähen alle kuukauden päästä mother-daughter-tripille Pariisiin.

Ja kaiken tän lisäks mä saan toteuttaa itseäni hyppimällä sombrero päässä ja banaani kädessä Prisman parkkipaikalla. Life is good.

Landeilua

Ne jotka mut tuntee, tietää, että oon viettänyt melkein puolet mun elämästä pohojammaan peltomaisemissa, vaikken siellä koskaan ookaan asunut. Joistakin ehkä muutamantuhannen asukkaan paikkakunta voi tuntua... no, tuppukylältä ja suurkaupunkien meno houkuttelis paljon enemmän, mutta mä oon aina rakastanut sitä fiilistä, kun traktorinmunia (niitä valkosia heinäpaaleja) alkaa tulla vastaan, puhetyyli muuttuu pikkuhiljaa pohojalaaseks, töyhtöhyypät rääkyy ja kaikki on niin kivan huoletonta. Siks mä päätinkin tossa reilu viikko sitten ottaa ja tehdä pienen miniloman itekseni landelle. En mä siellä viittä päivää enempää ehtinyt olla juhannuskiireiden takia, mutta jo se muutama päivä siellä tuntui ihan älyttömän ihanalta ja vahvisti vaan mun haavetta siitä, notta joskus mä pistän pystyyn oman farmin xd

Ainiin, ps.

VIIIIIIIIIS PÄIVÄÄÄÄÄÄ JÄLJELLÄÄÄÄÄ

(livenationfinlandin kilpailukuva)

5 Ways to Eat a Pineapple

K&M tekee paluun pitkän tauon jälkeen ja niin teen mäkin! 

Mulla meni loppukevät pelkästään hammaslääkiksen pääsykokeeseen lukiessa, joten bloggailulle ei jäänyt aikaa juuri ollenkaan. Luin yhteensä 43 kirjaa + lisämatskut ja onnistuin silti feilaamaan sen kokeen, joten pari viikkoa on mennyt myös vähän mökötellessä :D Nyt alkaa kuitenkin olla suunnitelmat melkein selvillä ens vuotta varten, joten ajattelin ottaa tän kesän mahdollisimman rennosti ja kuvailla paljon. Oon kiertänyt tekemässä jo muutamat yo-kuvaukset, joten muistuttelen vielä, että jos siellä on joku jyväskyläläinen valmistunut/muuten kuvaajaa kaipaava, täällä on yks vapaaehtonen :) 

Kuvaaja haussa?

Tukehdutko öylättiin? Ostatko harvinaisen epäkäytännöllisen merimieslakin? Onko sinulla jokin muu syy poseerata kesällä 2015 poskilihaksesi kipeäksi?

Mikäli vastasit kyllä, mutta et ole vielä löytänyt ketään katselemaan sinua kyseisenä päivänä linssin läpi krampinomaisissa asennoissa (click), olisi täällä yksi vapaaehtoinen.

Jos kiinnostuit, laita mulle sähköpostia osoitteeseen kati.heinamaki@elisanet.fi / viestiä facebookissa, niin sovitaan hinnasta ja ajankohdasta tarkemmin :) Asun Jyväskylässä, mutta olen valmis liikkumaan myös autolla lähipaikkakunnille bensamaksua vastaan.

London 2015 part 2/2

Nyt olis lopultakin vuorossa Lontoon reissun toinen osa! Eka osa löytyy täältä: London 2015 part 1/2

29.1.

Aamupalan jälkeen lähdettiin Katsun kanssa Madame Tussaudsiin. Kierreltiin siellä aikamme ja otettiin yhteiskuvia "julkkisten" kanssa. Lisäksi käytiin Scream-kauhuosastolla, missä vahanukkejen seassa oli eläviä ihmisiä, jotka sitten hyppäs jostain nurkan takaa säikyttelemään - eli toisin sanoen kuljin koko matkan silmät puoliummessa, kädet korvilla ja Katsun kyljessä kiinni. :D Säikyn kaikkea vähän turhankin helposti... (Nimimerkki putosin tuolilta eilen jäätävän huudon saattelemana kun pappa koputti mun ikkunaan)

Kuvia on tuolta vahakabinetista ihan kiitettävästi, mutta isken tähän vaan pari tai luette tätä postausta vielä huomennakin. Kyseistä paikkaa voin kyllä ihan suositella, vaikka se nyt onkin sellainen perus turistikohde. Oli oikeasti tosi kivaa päästä kävelemään julkkisten keskellä, vaikka vähän jäykän näköstä sakkia olivatkin... :D

Kuvan pääpointtihan on sitten toi mun Potter-villatakki.

Ja kyllä. Oon hajalla siitä että Zayn lähti :(

Vahakabinetin jälkeen lähdettiin käymään Natural History Museumissa. Oltiin siellä melko aliravittujen dinosaurusten keskellä reilun tunnin ajan, minkä jälkeen lähdettiin hetkeksi vielä shoppailemaan.

Illalla me lähdettiin käymään Leijonakuningas-musikaalissa, joka oli ehkä yksi koko reissun odotetuimmista tapahtumista. Mä oon tunnetusti yks maailman isoimmista Disney-faneista ja muistan varsinkin Leijonakuninkaan jokaisen replan ja laulun ulkoa, joten sen näkeminen ihan uudenlaisessa muodossa oli tosi hieno kokemus. Ja kyllä, pillitin ihan liikaa. Jo siinä AAAAATSIBENGAAAA:n kohdalla.

Harmi vaan, ettei siellä saanut kuvata :(

30.1.

Reissun viimeisenä kokonaisena päivänä ehdittiin tehdä tosi paljon.

Aamusta lähdettiin käymään London Eyessa ja en voi mitenkään kuvailla sitä, kuinka upeat ne maisemat oli. Toivottavasti kuvista kuitenkin välittyy edes vähäsen :)

Kierroksen jälkeen suunnattiin Big Benin lähistölle ottamaan perinteiset puhelinkoppikuvat. Haha, voi että mua turhautti kun yritin saada yhden kuvan ilman ketään poseeraamassa sen pömpelin kyljessä. Löysin täydellisellä paikalla olevan kopin, kun samaan aikaan paikalle tuli n. 15 tytön porukka. Ja voi kyllä. Kaikki kuvautti ensin yksitellen itseään siinä, sen jälkeen toistensa kanssa. Sen jälkeen pienissä porukoissa. Sen jälkeen sama uudestaan. Mä seisoin siinä jonossa varmaan 20 minuuttia yhden kuvan takia......... Mutta en voi valittaa, ite oon ihan samanlainen :D

Iltapäivällä lähdettiin Piccadilly Circusin kautta ehkä Lontoon kauneimpaan kaupunginosaan, Notting Hilliin. Toi paikka on ollut mun bucket listillä jo pitkään, koska siinä on vaan jotakin taianomaista. Se ei tunnu yhtään Lontoolta, ikään kuin se olis oma pieni kylänsä suojassa suurkaupungin vilinältä. Värikkäät talot ja ihana Portobellon markettikuja, voi että tuonne mä haluan uudestaan.

Iltapäivän loppupuolella suunnattiin vielä British Museumiin katselemaan muumioita, mutta väsähdettiin melko nopeasti. Mä varsinkin lähemmäs 10kg kantamusteni kanssa. Sillä hetkellä kadutti, että en jättänyt kameranjalustaa kotiin.

Katumus katosi kuitenkin illalla, kun lähdettiin kuvailemaan Lontoon yötä. Kykin samassa kohdassa varmaan puoli tuntia virittelemässä kuvaa siten, että sain Tower Bridgen sillankaaret osumaan täsmälleen kuvan molempiin nurkkiin ja jalkakäytävän menemään yhdensuuntaisesti kuvan reunan kanssa. Katsulle iso kiitos kärsivällisyydestä... :D

Mä halusin ottaa matkalla pari tuollaista sateenvarjokuvaa, ja toista niistä päädyttiin ottamaan juurikin kyseisenä perjantai-iltana metroasemalle. Saatiin kyllä joku vartija tuosta hyvästä peräämme; ilmeisesti jalustaa ei saa käyttää laiturilla...

31.1.

Aamulla hotellista lähtiessä oli tosi kiva tajuta se, että oli ehtinyt käydä kaikissa paikoissa, missä meinasikin. Mietin siinä sitä, että mä Lontooseen tahdon uudestaankin vielä joskus, mutta tällä kertaa en halua viettää mun koko lomaa siellä. Mä haluan kierrellä Englannin maalaisseutua ja käydä Skotlannissa.

Tää reissu oli kuitenkin ihan uskomaton. En olis voinut toivoa parempaa tapaa viettää synttäreitä, kun ottaa ja lähteä parhaan kaverin kanssa ekaa kertaa kahdestaan reissuun. Tuli tosi itsenäinen olo, kun huomasi, että hei - mä pärjään. Tai no, en tiedä miten asian laita olis ollut, jos mulla ei olis ollut Katsua matkassa mukana... Kaikki, jotka mut tuntee, tietää, että oon luultavasti juossut jänispuku päällä ympäri Prismaa silloin, kun suuntavaistoa jaettiin.

Kaiken kaikkiaan, Lontoo on upea paikka. Suosittelen ehdottomasti käymään siellä, jos vain sellainen mahdollisuus tulee.

- Ja jos joku tahtoo matkaseuraa Potter-studioille (khehe, click), I'm definitely in.

Kati ja Milla partiolaisina

https://www.youtube.com/watch?v=1DHINDJfObM



Tämän nyt aattelin julkasta vielä ekstrana ennen sitä paljon puhuttua Lontoon kakkospostausta :D Meidän leffatuotanto nyt saattaa jäädä pienelle tauolle pääsykokeiden takia, ellei sitten keksitä jotain vähän pienempiä projekteja. K&M kiittää katsojiaan ja huikeita 25 tilaajaa ja palaa ruutuun mahdollisimman pian!

My Bucket List: Capture the Northern Lights

Yksi kerrallaan

Taivaan silmät aukeaa

On loisto yllä hangen

Tulen entisaikojen

Vaan alla lämmön

Ja päällä ikiroudan 

Sitä yksi katsoo

Hievahtamatta kuin jää

Vaikkei tänne keskustan lähettyville revontulet kovin hyvin näkyneetkään (kaikki ne ihanat punasen sävyt jäi kokonaan piiloon ja vastarannan valosaaste sai mut melkein hyppäämään jäästä läpi...), niin sain otettua elämäni ensimmäisen revontulikuvan. 

Palaisin sen verran vielä edellisen postauksen aiheeseen, että mikäli jollakin on tallessa Keskisuomalainen viime sunnuntailta, niin sieltä löytyy juttu musta ja Heidistä :) Samaa asiaa löytyy myös verkkolehden nettisivuilta, jonne pääsee klikkaamalla t ä s t ä.

Ps. Seuraava postaus on Lontoo 2/2. Lupaan.

Putkirannan Kukka - musiikkivideo ja tarina sen takana

Sanat ei riitä. Meidän musiikkivideo on valmis vuoden kestäneen työn jälkeen. 

Heinämäki & Hämäläinen & Jääskeläinen esittää:

Putkirannan Kukka - omistettu Kaija Heinämäen (os. Putkiranta) muistolle.

Kati Heinämäki (sanoitus, suunnittelu, toteutus, ohjaus, kuvaus, editointi)

Heidi Hämäläinen (sävellys, laulu, toteutus)

Matias Jääskeläinen (säestys, äänitys, miksaus, masterointi)

https://www.youtube.com/watch?v=sr6GBjS21c0

En oikein edes käsitä sitä, kuinka päädyin 367 päivän takaisesta hetkestä tähän pisteeseen. En ymmärrä, kuinka matka, joka alkoi Ähtärin terveyskeskuksesta, johti Cygnaeus-lukion auditorion ja äänitysstudion kautta kymmeniin eri kuvauspaikkoihin ja yli sadan tunnin editoimiseen. Tarina kaiken takana on pitkä ja monikäänteinen, mutta päätin kirjoittaa sen luettavaksi. 

Ps. Tätä saa jakaa facessa ja muutenkin :) Mun facebook-julkaisuun pääsette siis tästä: CLICK

Pps. Tätä koskevan jutun voi myös lukea tämän viikon Keskisuomalaisesta :)

Putkirannan Kukka - Tarina laulun takana

Oli vuosi 2014. Oli maaliskuu, sen seitsemäs päivä. Perjantai. 

Olin menossa Ähtärin terveyskeskukseen vierailemaan mummun luona. Istuin autoon ja katsoin ikkunasta ulos. Leikkauksista ja lääkkeistä huolimatta hänen tajuntansa tila oli laskenut koko ajan, eikä kukaan tiennyt siihen vielä silloin syytä. Pelkäsin, mutta yritin pysyä positiivisena.

Vähän ajan kuluttua päässäni ajelehtivan hiljaisuuden rikkoi pieni, mutta selkeä ajatus. Hetken inspiraation seurauksena otin tietokoneen esille ja päätin kirjoittaa puolentoista tunnin matkan aikana mummulle runon, joka kertoisi hänen matkastaan kohti parantumista vuodenaikojen kautta. Runon, joka sai nimekseen Putkirannan Kukka - mummun tyttönimen mukaan. 

Tulimme terveyskeskuksen pihaan juuri, kun sain viimeisen sanan kirjoitettua. 

Parin tunnin vierailun päätteeksi pyysin hetkeä kahdestaan mummun kanssa ja luin hänelle kirjoittamani tekstin ääneen. Toivon yhä todella paljon, että mummu kuuli kaiken, mitä sanoin, sillä asiat kääntyivät pian huonompaan päin. 

Tuli yö, saapui aamu. Oli lauantai ja pelkäsin. Tuli toinenkin yö, saapui sunnuntaiaamu. Heräsin, mutta mummu ei enää herännyt. Mummu oli lähtenyt papan luokse Taivaaseen.

Runo jäi viimeisiksi sanoikseni hänelle.

***

Kun Heidi kuuli asiasta ja näki kirjoittamani runon, hän inspiroitui tekstin sanoista ja sen sanomasta. Hän soitti minulle muutaman päivän päästä ja lauloi puhelimessa viidessätoista minuutissa säveltämänsä kappaleen, joka kantoi samaa nimeä kuin runoni. Vaikka sanat olivat samat kuin kirjoittamani, koko teos oli saanut niin uudenlaisen muodon, että en voinut uskoa sitä todeksi.

Parin viikon kuluttua Putkirannan Kukka äänitettiin Cygnaeus-lukion auditoriossa (Heidin ollessa kipeänä) mummun hautajaisia varten. Aloin kuitenkin miettiä, että olisi todella upeaa saada kappale täysin viimeisteltyyn muotoon. Kysyin Heidiltä, haluaisiko hän saada oman musiikkivideon.

***

On vuosi 2015, maaliskuu, sen yhdeksäs päivä. 

On kulunut tasan vuosi siitä, kun mummu nukkui pois. On kulunut lähes yksitoista kuukautta siitä, kun aloimme kuvaamaan musiikkivideota Heidin kanssa. Tämä oli ehkä isoin, haastavin ja merkityksellisin projekti, mitä olen koskaan tehnyt - enkä voi mitenkään kiittää tarpeeksi niitä ihmisiä, jotka ovat olleet tässä mukana. 

Äiti ja isä, kiitos muokkausohjelman ja kameratarvikkeiden sponsoroimisesta ja auton lainaamisesta. Matias, kiitos upeasta säestyksestä, äänityksestä ja laulun jälkikäsittelystä. Heidi, kiitos tästä uskomattomasta sävellyksestä, koskettavasta laulusta, sekä siitä, että omistauduit kaikelle niin käsittämättömällä tavalla. Te teitte tästä mahdollista. En unohda tätä koskaan.

Lepää rauhassa, rakas mummu. Kiitos, että opetit, mitä on olla vahva. 

Saapuu pimeys

Saa lehdet puu jo jättää

On poissa vihreys

On halla, nukahtaa maa

Sen routa alleen peittää

Se tarttuu hiuksiin

Kesä silmänsä sulkee

Se tarttuu lehtiin

Saapuu aika harmauden

Herra sateiden kulkee

Kerran kirkkaus

Kaiken kuitenkin muuttaa

Kerran kosketus

Kevyt, hento, valkoinen

Pilvet tummat karkottaa

Lumihiutaleet

Lähettiläät talvisään

Hautaa jo virheet

Hautaa risut piikkeineen

Vahvistaa pettävän jään

Hetken hiljaisuus

Mikään ei voi satuttaa

Loppuu ikuisuus

Kun siipi kevättuulten

Maan kahleistaan vapauttaa

Avautuu lehdet

Kun kuiskaus taivaanrannan

Hetket kirkastaa

Silti kaunein kaikista

On kukka Putkirannan

Kerran kirkkaus

Kaiken kuitenkin muuttaa

Kerran kosketus

Kevyt, hento, valkoinen

Pilvet tummat karkottaa

Lumihiutaleet

Lähettiläät talvisään

Hautaa jo virheet

Hautaa risut piikkeineen

Vahvistaa pettävän jään

Kerran kirkkaus

Kaiken kuitenkin muuttaa

Kerran kosketus

Kevyt, hento, valkoinen

Pilvet tummat karkottaa

This is a story of how my last words to my grandmother turned into a music video. If there's someone who doesn't speak Finnish and wants this to be translated, please let me know.

Ilmoitusasiaa

Huomenna tapahtuu jotain tosi jännää ja mulle ihan hirmu tärkeetä. Huomenna mä julkasen mun ja mun kaverin projektin, josta oon kertonut vaan harvoille. Me ollaan tehty sitä vuosi ja nyt on vihdoinkin aika julkasta se. Siitä on juttu myös tiistain tai keskiviikon Keskisuomalaisessa, eli oon ihan sanaton tästä kaikesta. En ymmärrä, miten tähän pisteeseen päädyttiin. Pidemmittä puheitta, käykääpäs huomenna siinä klo 16 kieppeillä tsekkaamassa mun blogia ;)

Stargazing

Pakotin iskän tulemaan mun seuraksi eilen Nyrölän kallioplanetaariolle kuvailemaan tähtiä - ja oon ihan sanaton vieläkin. Ellei pakkanen olisi hyytänyt mun luita jääpuikoiksi, olisin lähtenyt varmaan vasta aamulla kotiin. Mä en oo koskaan nähnyt missään yhtä paljon tähtiä taivaalla, se oli ihan kuin lumisadetta, joka ei koskaan saavuttaisi maanpintaa.

Jos vaan asutte inhimillisen matkan päässä jostain valosaasteettomasta paikasta, suosittelen ehdottomasti väijymään Forecaa selkeän illan varalta. Suosittelen myös sellaisen sattuessa kohdalle pukemaan kaikki vaatekaapista löytyvät toppavaatteet päälle, kunnes ette taivu sitomaan kengännauhoja ja kiroatte sitä, kun ulko-ovella alkaa pissittää.

Ihan uskomatonta. Ja jopa ukulelen soittoakin rentouttavampaa. (Hahah, oon ihan koukussa siihen... Ja siitä puheen ollen uskaltauduin julkaisemaan lyhyen laulu-/soittovideon instagramissa... Ääk. Tästä pääsette sinne: click)

Yesterday my dad took me (read: I forced him to come with me) to the outdoor planetarium of Nyrölä. The beauty of the starry sky made me completely speechless; it was one of the most amazing things I've ever seen. Being there was even more relaxing than playing the ukulele. (Haha, I'm so addicted to it. And speaking of that... I published a short singing-/playing video on Instagram... Yikes. You'll find it here: click)

London 2015 part 1/2

Kotiuduin Lontoosta viikonloppuna, joten nyt oliskin vuorossa perinteistä matkapäiväkirjaa! Päätin jakaa tämän kahteen osaan, vaikka reissu olikin suhteellisen lyhyt. Kerrottavaa löytyy jokaiselta päivältä ihan älyttömästi ja musta tuntuu, että jos tekisin tästä vaan yhden postauksen, kukaan ei jaksaisi lukea sitä...

27.1.

Mun puhelimesta raikui ihan liian ilonen muumimusiikki siihen nähden, että kello ei ollu edes viittä aamulla. Yyh, ei tee hyvää sellaselle, joka nukkuu joka aamu kymmeneen... 

Mun aamuäreys haihtui kuitenkin melko äkkiä ja sen tilalle tuli hirmu iso innostus. Olin lähdössä ekaa kertaa Katsun kanssa kaupunkiin, joka oli jo pitkään ollu tyhjä rasti mun bucket listissä. Oltiin edellisenä iltana tultu meidän kaverin luokse Vantaalle, joten puettiin päälle ja otettiin taksi lentokentälle. 

Lento oli ajallaan ja oltiin Heathrowlla jo yhdeksältä paikallista aikaa. Mentiin metrolla hotellille ja päästiin heti huoneeseen, joka osoittautuikin paremmaksi kuin olin kuvien perusteella edes ajatellut. Ikkunasta oli näköala suoraan Russel Squaren puistoon ja sänky tuntui ihanan pehmeeltä monen tunnin matkustamisen jälkeen. Ainut haittapuoli oli vieressä kulkeva tie ja huonot äänieristykset, mutta ei niitä siinä sen kummemmin edes miettinyt. 

Koska sää oli yllättävän hyvä (+10°C), lähdettiin museoiden sijasta kiertelemään nähtävyyksiä. Mentiin ekana käymään King's Crossilla ja Tower Bridgellä ja suunnattiin sieltä sitten Big Benin ja London Eyen kautta Buckinghamin palatsille. Enempää me ei oikeastaan edes jaksettu, oltiin ihan poikki jo viiden-kuuden aikoihin ja päätettiin sitten suunnata takasin hotellille valmistautumaan seuraavaan päivään, josta voisinkin selittää loputtomiin...

Platform nine and three quarters

28.1.

Mistä mä ees alotan. Oon ollu Potter-fani ihan pienestä pitäen ja lukenu suurimman osan kirjoista varmaan seitsemän kertaa, joten Warner Brosin The Making of Harry Potter eli näin talvisin Hogwarts in the Snow -studiokierrokselle pääseminen oli ihan valtavan iso dream come true. 

Siispä: Ei-Potter-fanit tai te, jotka ette halua paikasta spoilereita (yllättävän vaikee sana muuten, meinaa aina väkisin tulla sbroileri), skipatkaa tää osuus :D

Me mentiin overgroundilla ensin Watfordiin, mistä lähti bussi suoraan studiolle. Aulassa oli Emman, Danin ja Rupertin kädenjäljet, näyttelijöiden kuvia ja katosta riippui Ford Anglia. Lisäksi siellä oli ihan hirvittävän iso Potter Studio Shop, missä onnistuinkin sitten kuluttamaan eniten rahaa koko reissun aikana...

Meidän ohjattu kierros alkoi 11.30 ja kesti puolisen tuntia. Sen jälkeen studiota sai kierrellä eteenpäin itsenäisesti niin kauan kun vaan halus. Siellä oli käytännössä melkein kaikki aidot rekvisiitat jokaisesta kahdeksasta leffasta, mikä oli ihan käsittämätöntä. Meillä siellä meni yhteensä jotain 4 tuntia, joten ehkä annan kuvien kertoa murto-osan siitä kaikesta, mitä kaikkea yli 150 000 neliömetrin sisälle kätkeytyi...

Suuren salin ovet

Itse sali

Liekehtivän pikarin tanssiaispuvut ja Dumbbiksen huoneen sisäänkäynti

Kermakaljalla! Taustalla olevaa miestä ei kauheesti hymyilytä... :D

Likusteritie 4

Hagridin moottoripyörä ja tunnetuimpien hahmojen taikasauvat

Viistokuja

Tylypahkan linna

Studion kiertelyn jälkeen käskin Katsua hillitsemään mua edessä päin näkyvässä Potter-kaupassa, mutta jo sisään astuessani tunsin, kuinka homma lähti totaalisesti käsistä. Mukaanhan lähti yks Rohkelikko-villatakki, yks Rohkelikko-kaulahuivi, kolme suklaasammakkoa, kolme pakettia joka maun rakeita (jotka kyllä todellakin on nimensä mukasia, löytyy oksennusta ja saippuaa...) , kaks J.K. Rowlingin uutta kirjaa (Fantastic Beasts and Where to Find Them & Quidditch Through the Ages) sekä Tylypahka-haalarimerkki odottamaan mun toivottavasti ens vuonna saatavia hammaslääkishaalareita.  

Studiolta lähdettiin kohti Oxford Streetiä shoppailemaan. Hirveesti en mitään sieltä löytänyt, kunnes...

Edessäpäin näkyi ehkä kaunein näky yli kolmenkymmenen kilometrin säteellä.

Disney-kauppa. Pääsin sinne ekaa kertaa elämässäni ja tunsin saman innostuksentunteen kuin vaahtosammuttimen kokosena tiitiäisenä muumimaailmassa. Sisällä soi Frozen-biisit ja koko paikka oli sisustettu sen mukaan. Hommasin itelleni kolme pehmolelua (Tikun, Takun ja Rumpalin) sekä Wall•e-mukin. Materialismionnellisuus oli kyllä huipussaan, kun joku päästi tän riemuidiootin häkistä jo toistamiseen saman päivän aikana. 

Näiden kahden ekan päivän ostokset löytyy sitten instagramista, jos jotakin kiinnostaa... :D Click tai sitten löydyn nimimerkillä katisara_ :) Mutta anyways, matka jatkuu täällä blogissa vielä seuraavassa postauksessa, joten ensi kertaan! :)

10 Things To Do When You're Bored

Haha, ehdinpäs tehä vielä yhen postauksen ennen Lontoota. Tänään siis klo 17.30 kohti Helsinkiä ja huomenna sitten kahdeksan aikoihin nokka Heathrowta päin :) Näkyillään!

Kuvia ja kuulumisia

Täytin eilen 20 vuotta. Tosi outo olo, vaikkei toi luku oo vielä ees mikään kovin suuri... Nyt on oikeesti jo aika itsenäinen ja aikuinen fiilis (paitsi Millan seurassa) - ja se vaan vahvistuu ens viikolla, koska.....

MÄ LÄHDEN LONTOOSEEN!

En muista oonko tästä aiemmin blogin puolella maininnut, mutta viime syksynä päätettiin Katsun kanssa, että mun 20v synttäreiden aikoihin lähdetään juhlistamaan sitä kahdestaan vähän Jyväskylän ulkopuolelle. Mietittiin sitten siinä kaikkien kohteiden välillä, ja tultiin melko pian siihen tulokseen, että London it is. 

Me lähdetään sinne ens viikon tiistaina, joten en varmaankaan ehdi postailemaan enää ennen sitä. Tän meidän vähän alle viikon kestävän reissun aikana olis tarkoitus käydä erilaisissa museoissa, London Eyessä, vahakabinetissa, Leijonakuningas-musikaalissa ja Warner Brosin studiolla katsomassa Harry Potter -elokuvien kulisseja. (Haha, ikuisena Potta-fanina oon tästä ihan innoissani...) Lisäks jos ehditään, niin Notting Hill olis ihan superkiva nähdä. 

Mun seuraava postaus tuleekin sitten varmaan olemaan loputon kuvaspygäys Briteistä, joten stay tuned ja heipsis siihen asti :)

Loving this season

Pari kuvaa viime päiviltä :)

Ääk. Mulla alkaa olla ihan järkyttävä ikäkriisi, koska ens viikolla tulee mittariin 20 vuotta... En todellakaan tunne itseäni vielä yhtään sen ikäseks, mutta toisaalta on taas sellanen olo, että tekis mieli olla kauheen itsenäinen.

Hahah, tosta tulikin mieleen mun edellinen kauppareissu. Olin hedelmäosastolla, kun kuulin tämmösen keskustelun jonkun 5-vuotiaan tytön ja sen äidin välillä: 

"Hei äiti, voitaisko me ostaa tollanen mango?"

"No ei me nyt mitään mangoja mennä ostamaan"

En tiedä, miksei tää kyseinen nainen halunnu ostaa mangoa, mutta mun oli pakko mennä ostamaan itelleni mango ihan vaan siitä ilosta, että oon aikuinen ja saan ostaa mangon itsenäisesti ilman kenenkään lupaa. Ja se oli muuten hyvä mango. 

Ehkä on ihan siistiä olla aikuinen.

Sellerisysterit ja kadonneiden kinkkujen arvoitus

Mä pahottelen tätä mun epäaktiivisuutta :( Kaikki aika on menny vaan pääsykokeeseen lukiessa ja kavereita nähdessä, mutta eilen kävin pitkästä aikaa kuvailemassa ja nyt on muokkausprosessi käynnissä :) Tähän väliin heitän kummiskin mun ja Millan uusinta tuotantoo, joka lähti kyllä paikoin vähän lapasesta.

Dear 2015

Instead of darkness...

...Let our days be happy and colorful.

Instead of goodbyes...

...Give us pieces of eternity.

Dear 2015

Please be good.