5.10.2014

Foggy Days



On edessäni sama tie, jota kesäisin kuljin päivästä toiseen.
Ylläni aurinko, joka valaisisi tietäni suljetuinkin silmin.
Ympärilläni vihreys, joka olisi yhtä elävä kuin minäkin.

Eikä mikään, ei mikään veisi sitä minulta.
Ei vierivä sora jalkojeni alla, ei sadepisarat tai jylinä ukkosen. 

 Vaan unohdin, että päivän jälkeen saapuu ilta.

Tulisi jälleen sumuinen aamu, kaiken peittävä halla.

Enkä näkisi enää eteeni. 




14 kommenttia:

  1. Oivoi Kati! Yksi ihan mun lempparipostauksiasi koko sun blogin historiastasi (voi kyllä, olen lukenut ihan jokaisen postauksen). Jotain niin kaunista ja koskettavaa <3

    VastaaPoista
  2. Ihan älyttömän upeita kuvia! Tykkään sun blogista tosi paljon, jään ehdottomasti seurailemaan :)

    Käy kurkkimassa jos kiinnostaa;

    http://emsimatu.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  3. tosi kaunis toi venekuva! :)

    VastaaPoista
  4. Kauniit kuvat ja herkkä kirjoitus :)

    VastaaPoista
  5. Aivan huippuja. Tuo eka kuva varsinki. Niinku itse äänettömyys ois vangittu tuohon kuvaan :)

    http://shiftingmoments.blogspot.fi/

    VastaaPoista

Nikon D7000
Nikon D800

Ellei toisin mainita, on jokainen tällä sivulla esiintyvä kuva itse ottamani ja täten siis suojattu tekijäinoikeuslain mukaisesti.