19.10.2014

sdrawkcaB

 
hymyilen. 

missä?

sinne päästä haluan.
Vaan kerran taas vajoan
ja suuntaa vailla Ajelehdin
yritän
vaikka rantaan pääse En 
hetkeksikään pysähdy ei 
Se virta kivinen 
kuin mukanaan vie Elämä


Elämä on täynnä vastoinkäymisiä, ja mulla niitä on tullu vastaan jälleen kerran enemmän kun tarpeeks; ihan kuin oisin ajautunut kiviseen koskeen, josta en vaan pääse pois. En voi palata takaisin sinne, mistä lähdin. En voi rantautua, ajelehdin ilman omaa tahtoa. Kaikesta huolimatta mun pää pysyy pinnalla ja katse on eteenpäin. Mä opin edellisestä kerrasta paljon.

Vaikka kuinka tuntuisi siltä, että on joutunut virran vietäväksi ja törmäilee jokaiseen vastaantulevaan kiveen, jossain vaiheessa se reitti selkeytyy. Jossain vaiheessa ne kivet loppuu ja se virta johtaa avoimille vesille. Ja kun sinne pääsee, voi taas hymyillä. Ja niin mä aion tehdäkin :) 

4 kommenttia:

  1. Voi Kati :/ Niin paljon vaan toivoisin, että sun koskesta jo kivet loppuisivat! Mutta sun hymy on niin kaunis, että se tulee vielä löytymään. Koska mitään niin nättiä ei voisi hukata kosken pyörteisiin. Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tiiätkö :) mulla menee taas ihan jopa niinkun tosi hyvin :) kiitos sulle ihan älyttömästi, tosi kauniisti kirjotettu kommentti<3

      Poista

Nikon D7000
Nikon D800

Ellei toisin mainita, on jokainen tällä sivulla esiintyvä kuva itse ottamani ja täten siis suojattu tekijäinoikeuslain mukaisesti.