29.8.2014

Koulukiusaaminen

Suomen lukiolaisten liitolla on menossa varmaan monelle jo tuttu "kutsu mua" -kampanja kiusaamista vastaan, mikä on mun mielestä ihan älyttömän upea asia. Osallistuin siihen instagramissa ( oon siellä nimimerkillä katisara_ ) itsekin ja kirjoitin kuvatekstiksi mun oman tarinan, jonka halusin jakaa kaikille kiinnostuneille - aihe kun sattuu olemaan valitettavan tuttu. Aika harva teistä mua varmaan instassa seurailee, joten päätin tehdä tästä nyt ihan omanlaisensa postauksen (lue: pienimuotoinen romaani tulossa).

Kaikki alkoi siitä, kun ala-asteella mut jätettiin yhtäkkiä yksin. Musta alettiin puhua pahaa selän takana, töniä nurin ja sulkea kaiken yhteisen ulkopuolelle - enkä tiedä vieläkään syytä siihen. Kai sillä sitten oli jotain tekemistä mun homealtistuksen ja sen vaatimien erityisjärjestelyiden kanssa. Meidän luokkaan piti hankkia ilmanpuhdistin, en voinut osallistua sisäliikuntaan, en syödä samoissa tiloissa muiden kanssa - jonkun piti aina tuoda mulle ruoka luokkaan. 

Muistan tosi elävästi kun yhden kerran kyselin kaikilta, että kuka jäisi mun kanssa syömään, mutta jokainen vältteli katsekontaktia ja luokkaan lankesi aika jäätävä hiljaisuus. Itkuhan siinä meinasi tulla. Ajattelin, etten saisi ruokaa ollenkaan, kunnes lopulta opettajan käskytyksen jälkeen yksi meidän luokan poika suostui tuomaan mulle annoksen. Sen jälkeen meidän luokkaan tuli lista, joka pakotti jokaisen jäämään vuorollaan mun seuraksi. Tän jälkeen aloin saada tosi ikävää piikittelyä kaikesta, mitä tein. Esimerkiksi nyt tuli mieleen se, kun olin saanut uudet luistimet, jotka poikkesi siitä tavallisesta valkoisesta mallista. Ne oli siniset ja samettiset, tykkäsin niistä tosi paljon ja laitoin ne iloisena jalkaan ekalle luistelutunnille. Hymy kuitenkin hyytyi aika äkkiä, kun yksi meidän luokan tyttö katsoi mun jalkoja oudoksuen ja kysyi "Miks sulla on tollaset? Etkö sä pysty pitämään edes tavallisia luistimia?"

Kukaan ei halunnut kirjoittaa mun ystäväkirjaan tai viettää aikaa mun kanssa. Olin sen verran pieni, etten tiennyt yhtään, miten siihen olisi pitänyt reagoida. Olin hiljaa, en kertonut edes vanhemmille. Kun mun ongelmat sisäilman kanssa paheni, jouduin jäämään kotiopetukseen. Tunsin olevani ihan yksin ja hukassa; numerotkin laski huomattavasti kun tieto koealueista ei tullut perille. Kaiken tän aikana vaan yks ihminen seiso mun vierellä koko ajan, ja se ihminen on edelleen yks mun parhaista ystävistä. Se ihminen on se mun rakas sekopää, jonka kanssa pyöritän K&M leffayhtiötä.



Lopulta jouduin vaihtamaan koulua. Uusi koulu oli tosi erilainen ja olin ihan ihmeissäni, kun toiset halusi vapaaehtoisesti olla mun kanssa. Numerot nousi takaisin normaalille tasolle, nauroin ensimmäisiä kertoja aikoihin kunnolla. Ne ihmiset sai mut jopa irtautumaan siitä surusta, minkä mun papan hiljattainen kuolema oli jättänyt jälkeensä. Vaikka jonkinlaista huomauttelua ulkonäöstä ja kovaa tahtia kihartuvista hiuksista olikin, olin onnellinen. Vaikka mun pitkäaikainen ihastus vastasikin mun tunteidenvuodatukseen "hyi vittu", hymy mun kasvoilla säilyi. Mä en ollut yksin, se oli tärkeintä.

Yläasteella kaikki alkoi kuitenkin taas muuttua. Kuulin, että musta puhuttiin taas pahaa selän takana. Olin pätijä ja hikke, koska pärjäsin koulussa. Olin huora, koska seurustelin hetken yhden ihmisen kanssa. Ihmiset, joihin olin luottanut, alkoi haukkua mun ulkonäköä.

"Sä oisit niin paljon paremman näkönen suorilla hiuksilla."
"Mikset sä meikkaa? Oisit niin nätti."


Pahin isku oli kuitenkin ehkä se, kun kävin pyynnöstä kysymässä hyvän kaverini ihastukselta, että tahtoisiko tämä joskus käydä juttelemassa kyseiselle kaverilleni. Pari tän pojan kaveria katsoi hetken aikaa yllättyneenä, kunnes toinen avasi lopulta suunsa.

"Hah, no jos se kaveris näyttää yhtään sulta niin no thanks!"

Yritin olla välittämättä, vaikka sattui ihan tosissaan. Yläaste jatkui aika samanlaisena ja ala-asteen huomauttelut ulkonäöstä alkoi vähitellen palautua mieleen. Mun itsetunto laski käytännössä nollaan. Mulla oli kuitenkin vierelläni läpi yläasteen ihminen, joka ei vielä tähän päiväänkään mennessä oo kyllästynyt kuuntelemaan mun murheita tai valitusta edes niistä maailman turhimmista asioista (klik). Katsu, oot mun paras ystävä ja ilman sua olisin varmaan näätäarmeijan kidnappaamana jossain päin Himalajaa.



Lukio tuntui olevan taas uusi alku. Otin heti mahdollisimman itsevarman asenteen ja tutustuinkin moniin ihmisiin. Kaikki sujui hyvin siihen asti, kun sain pari kommenttia mun painoon liittyen tosi lyhyen ajan sisällä. En ollut silloin edes isokokoinen, ehkä kokoa 36-38. Silti mun itsevarmuus alkoi taas laskea ja kaikki aiemmat kommentit ulkonäöstä kummitteli mielessä. Jonkin ajan kuluttua muutama tosi epäedustava valokuva oli tavallaan piste iin päälle. Mä en nähnyt itessäni oikeastaan enää mitään hyvää: hiukset oli oudot, vartalo liian iso.

Päätin laihduttaa muutaman kilon, mutta niinkun varmaan moni huomasikin, homma lähti vähän käsistä. Mun paino tippui neljässä kuukaudessa yhteensä 17 kiloa.



Mulla kesti todella kauan päästä ylös sieltä kuopasta, mihin olin antanut itseni pudota. Se oli kaikkea muuta kuin helppoa - eikä ne silloin saadut ilkeät kommentit ulkonäöstä helpottaneet mun oloa yhtään. Tuntui, etten kelvannut ollenkaan. Isokokoisempana olin läski, laihana rääpäle, jota sai vapaasti alkaa syrjiä ja haukkua. 

Pikkuhiljaa mä kuitenkin nousin. Opettelin arvostamaan itseäni sellaisena kuin oon, ja mun silloisella poikaystävällä oli todella iso merkitys mun itsetunnon kohoamisessa. Vaikka meidän suhde joitakin kuukausia sitten päättyikin, tuun olemaan tälle ihmiselle ikuisesti kiitollinen. Samoin ihanalle Sinille, jonka kanssa lähennyin varsinkin abivuonna. Ootte molemmat uskomattomia.

Yliopisto alkaa kahden päivän päästä ja toivon todella, että tää kaikki on nyt takana päin. Mä alan lopultakin tuntea, että oon taas oma itseni. Valokuvissa on sama, iloinen tyttö kuin lapsenakin. Hiukset nyt ottaa päähän aina, kun peilistä katsoo takaisin ihmisen sijasta pensas tai pari vuotta trimmaamatta ollut puudeli - mutta se ei kuitenkaan vaikuta siihen, miten mä  suhtaudun elämään nykysin. Nyt mä oon vahvempi, nyt mä pärjään. Mä en anna itseni luovuttaa enää.



Kaikkien vaikeuksien aikana mulla on aina ollut ihmisiä tukemassa mua. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Ja se tuki on ollut mulle älyttömän tärkeää. Ilman sitä olisin varmaan vieläkin ihan hukassa, joten kiitos siitä ihan erityisesti kaikille neljälle - Millalle, Katsulle, Juholle ja Sinille. Te kaikki tuutte aina olemaan mulle älyttömän tärkeitä.

Kiusaamisen vaikutuksia ei kannata koskaan vähätellä. Se voi tuntua joskus pieneltä tai harmittomalta, mutta seuraukset voi olla sitäkin suuremmat. Puolustakaa ja olkaa muiden tukena. Se voi nostaa jo luovuttaneenkin takaisin jaloilleen.


24 kommenttia:

  1. Kommentoinkin jo sulle ig:ssä, mutta pakko heittää, että kuolin melkeen tolle voileipäkeskustelulle xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. xDDDD yks huikeimmista pätkistä kyl mitä mun screenshot-historiasta löytyy :DD

      Poista
  2. Miusta siun hiukset on upeet! :) oon aina halunnu tuollaset kiharat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi nyyh, kiitos :') ihana jos oot tota mieltä!! :)

      Poista
  3. Mahtava postaus, ton sll:n kampanjan kautta niin moni kiusattu on avautunut tosi hyvillä teksteillä, jotka kuitenkin kertoo niin kauheita juttuja. Oo ylpee itestäs että oot vielä siinä, moni ois jo luovuttanut! :*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oon itekin lukenut muutamien muiden tekstejä, hirmu surullisia ... :( kiitos <3 paljon pahaa on takana mut edessä on toivottavasti kiva tulevaisuus! :)

      Poista
  4. Ihana postaus ♥ Mä rakastan sun hiuksia ja musta noi sopii sulle niin täydellisesti!

    VastaaPoista
  5. upea postaus, oot tosi rohkea! :) on tosi hienoa, että joku uskaltaa näin avoimesti kirjoittaa tällaisista asioista, siihen ei todellakaan moni pystyisi. sä oot selvinnyt paljosta, oot todella vahva ja upea nuori nainen ♥ itsellänikin on huonoja kokemuksia ala-asteen ja yläasteen ajalta, mutta en ainakaan vielä rohkene niistä avoimesti kirjoittaa. ja pakko sanoa vielä, että oon aina ihaillut sun hiuksia ihan mielettömästi! ne on yhdet upeimmista jotka oon koskaan nähnyt, ja sopii sulle täydellisesti :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos ihan ihan ihan hirmusen paljon <3 ymmärrän hyvin, jos et halua kokemuksistas puhua - ei tää siis mullekaan helppoa ollut :/ pitkään piti miettiä, että julkaisenko ollenkaan, mutta tän kaiken purkaminen toimi jonkinnäkösenä 'terapiakeinona' mulle. mutta hei ää, ihana kuulla, että joku on mun hiuksista tota mieltä!! :) means a lot to me :)

      Poista
  6. Ihan kamalaa! Mä oon seurannu sun blogia pitkään ja pitäny sua aina tosi kauniina ihmisenä - sisältä ja ulkoa, enkä siksi voi ymmärtää näitä kiusaajia. Huippua, että uskalsit jakaa tän asian, oot tosi vahva ihminen, ehkä jopa vahvempi kuin itse uskotkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi kiitos<3 toi on ihan uskomatonta kuulla :) en mä aina vahva oo osannu olla, välillä on iskeny tosi heikkoja hetkiä - niinkun toi mun syömiskamppailu varmaan antaakin ymmärtää. en kuitenkaan kanna kaunaa kellekään mun kiusaajista, vaikken suurimpaan osaan väleissä olekaan. ilman näitä kokemuksia olisin varmaan aikalailla eri ihminen :)

      Poista
  7. Sun hiukset on upeet ja persoonalliset, eikä sun kauniit kasvot tarvii meikkiä näyttääkseen hyvältä! Ärsyttää että joidenkin mielestä kaikkien pitäisi olla samasta muotista. On kyllä kamalaa miten ilkeitä ihmiset voi toisilleen olla. Mulle on myös tuttua hikettely ja että "oisit nätempi laihempana" vaikken ylipainoinen edes ole. Jos kaikki negatiivisuus jätettäisiin pois ja alettaisiin kehua toisia, kuinka paljon parempi paikka maailma olisikaan? :) Oot upee tyyppi, keep going girl! <3 ja huikeen mahtavaa yliopiston alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi kiitos <33 älyttömän ihana kuulla :) kaikkien ei tosiaankaan tarvi näyttää samalta, mun meikkaamattomuus tulkittiin aikanaan laiskuudeks ja piittaamattomuudeks tosi negatiivisella tavalla, minkä seurauksena meikkasinkin sit aktiivisesti 8lk lähtien aina abivuoteen saakka :D abivuotena iski kuitenkin sellanen fiilis, että ei mun tarvi tehä suurta vaikutusta enää yhtään kehenkään. mulla oli poikaystävä, joka hyväksy mut meikillä ja ilman - sama juttu kavereiden kohdalla :D ei siis väliä vaikka olisinkin näyttäny mutakuopassa eläneeltä lintukirpulta :D ihmiset tosiaan voi olla ilkeitä, mutta usein se johtuu niiden omasta pahasta olosta. nykyisin osaan jotenkin suodattaa ne ikävät kommentit pois. :)

      kauheeta kuulla et suakin on haukuttu ja sanottu noinki pahasti :( jokainen kroppa on täydellinen sellasena kun se on. tärkeintä, että itellä on hyvä olla henkisesti ja fyysisesti. toivottavasti joku päivä maailmasta tulis juurikin tuollanen paikka :) kiitos vielä kerran <3

      Poista
  8. Mä en käsitä miten lapset voivatkaan olla niin julmia ! ja miksi sitä jatketaan myöhemmällä iällä? Miksi oisit yhtään nätimpi muunlaisena kuin juuri sellaisena kuin olet? surullista, että me eletään nykyään sellaisessa maailmassa missä kaikki muu on kaunista paitsi luonnollinen minä. Sun tarina oli koskettava ja samalla se sai tuntemaan pientä vihaa niitä kaikkia kiusaajia kohtaan... anteeksi täytyy antaa, mutta hyvin vaikea on unohtaa! Sun innostamana mäkin uskalsin jakaa oman tarinani jota en koskaan aikaisemmin ole tehnyt ! =) Ja sä olet upea !

    http://nevergiveupsarara.blogspot.fi/2014/08/kutsumua.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. lapset on julmia, ne usein sanoo just sen mitä ne ajattelee. ja siis en sitä mäkää oo luultavasti lapsena mikään viaton ollu, varmasti munkin sanomiset tai tekemiset on jotakin loukannut :( mut mä oon samaa mieltä - nykysin pitäis suunnilleen olla mallinmitoissa, omata tietynlaiset kasvonpiirteet, pukeutua tietyllä tavalla ja käyttää meikkiä, että vois tuntea itsensä hyväksytyks. pitäis vaan pitää mielessä, et me kaikki ollaan täydellisiä just sellasena kun ollaan!

      ja totta - vaikeeta on unohtaa, mutta eteenpäin on mentävä :) oon kuitenkin antanu anteeks jokaiselle mua satuttaneelle. en sen kummemmin nykyisin enää mieti mitään näistä asioista :) tosi upeeta kuulla, et jaoit oman tarinas! meen heti kattomaan! :) kiitos vielä kerran, säkin oot upee! <3

      Poista
  9. Oot upea ja nätti! :) hieno kirjoitus ♥

    VastaaPoista
  10. Sä kirjotat aina upeita tekstejä ja noi kuvat värittää sun sanoja mahtavasti! Ja kiusaus tosiaan ei oo harmitonta, eikä sillä oo väliä tapahtuuko se sanoin vai teoin, se kuitenki tuntuu ja siitä voi jäädä huono maku suuhun pitkäks aikaa.
    Ps. Mun mielestä noi sun kiharat hiukset on tosi nätin näköset ja sopii sulle ihan tajuttoman hyvin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi kiitos kauniista sanoista <3 ihana kuulla, et ajattelet noin :) kiusaus ei oo harmitonta, toivottavasti kiusaajatkin tajuais sen jossakin välissä. mun tapaus on vielä lievä verrattuna niihin, mitä oon kuullut. toivottavasti tän kiusaamisen vastasen kampanjan myötä asiat muuttuis :)

      Poista
  11. Apua :0 Oon jotenki tän blogin kautta pitäny sua aina sellasena tosi positiivisena, hyvinvoivana ja kauniina ihmisenä, ajattelematta hetkeäkään mitä kaikkea sä oot kokenu ennen ku susta on tullu sellanen. Oot mun silmissä älyttömän vahva, taitava ja inspiroiva ihminen, enkä ois ikinä uskonu et sua on kiusattu.. Eli toisinsanoen mä en nää sussa mitään vikaa saati haukuttavaa. Ainoastaan positiivisia piirteitä ja asioita :) Harmi et oot joutunu kokemaan kaiken tos paskan, mut muista et oot upee ja sun valokuvat on ihan mahtavuutta c: Tuut pääsee viel pitkälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä menin ihan sanattomaks, kiitos ihan kamalan paljon <3 paljon on koettu, mutta paljon on myös opittu :) kaiken ton jälkeen on sellanen fiilis, että mua tää maailma ei saa enää hakattua maanrakoon. mä rakastan elämää nykysin ja haluan vaan, ettei kukaan joutuis kokemaan enää kiusatuks tulemista. mun silmissä säkin oot ihan tajuttoman upee ihminen ja tää sun kommenttis sai mut hymyilemään ihan hullusti <3 kiitos :)

      Poista
  12. Sä olet just persoonallisen kaunis, mikä on hyvin harvinaista nykymaailman muovinukkejen keskellä! Hieno teksti, kiitos, että jaoit sen meille!

    Jos kiinnostaa, mun aiheeseen liittyvän tekstin voi lukea osoitteesta http://unihiekkaahiuksissa.blogspot.fi/2014/09/kutsuelamaa.html :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi eikä, ihana kommentti <3 kiitos älyttömästi :) ihana jos oot itekin jakanu oman tarinas muille! mä meen heti lukemaan :)

      Poista

Nikon D7000
Nikon D800

Ellei toisin mainita, on jokainen tällä sivulla esiintyvä kuva itse ottamani ja täten siis suojattu tekijäinoikeuslain mukaisesti.