Puskaselfieitä ja päällekkäisvalotusta

Kun tuuli antaa siivet selkään

On aika jättää mennyt taa

Jää yksin hiljaisuus

Ovi sulkeutuu

Pelkään

Aamu sarastaa

Jo saapuu luo ikuisuus

Poluista kun tutuin ees' avautuu 

Mä tein sen

Tää kevät oli rankin ja kamalin, mitä oon ikinä kokenu. Kaikki mahollinen tuntu menevän pieleen pienintä yksityiskohtaa myöten, jokainen päivä oli taistelu alusta alkaen - että pääsin ylös sängystä, että jaksoin pysytellä jaloillaan, jotka tuntu pettävän alta hetkellä millä hyvänsä. Kaikkein raskainta oli se, että mummu kuoli päivää ennen äikän kirjotuksia, joten olin koko kirjotushetken ihan shokissa ja itkin useita tunteja monen viikon ajan. Luulin, etten vois ees kirjottaa koko ainetta, jossa yleensä oon pärjännyt siis tosi hyvin.

Mä kuitenkin tein sen. Mä kirjotin yhteensä kuusi ainetta, joista pakolliset meni paremmin kun olisin koskaan voinu oottaa. Kirjotin pitkästä matikasta ja enkusta E:n, ja vaikka odotukset olikin äikän kohdalla olleet ihan siellä L:ssä asti, selvisin kuitenkin siitä kunnialla läpi ihan hirveestä tilanteesta huolimatta.

Eilen se kaikki taistelu päätty siihen hetkeen, kun avasin Wilman ja näin mun arvosanat. Mun matikka ja enkku oli nousseet molemmat alustavasta arviosta yhellä pykälällä, kaikki muutkin oli menneet suht hyvin. Mä tajusin, että kahden viikon päästä saisin seistä hymyillen muiden kanssa Paviljongissa ja laittaa valkosen lakin päähän.

Kun iskä tuli kotiin, se tuli halaamaan mua ja sanoi "mummu ois susta niin ylpee". Aloin itkee, koska mummu luotti muhun viimeseen asti ja tiesin lopultakin, ettei sen luottamus ollu turhaa. Mä oikeesti tein sen, mä onnistuin, niinkun mummu aina sanoi. Mä pidin mun antaman lupauksen sille ja selvisin tästä keväästä. Mä oon taas oma itteni, mä oon lopultakin onnellinen. Mä oon kevään 2014 ylioppilas.

Even the smallest creatures can reach the highest places.

... niin, ja tosiaan loppukevennyksenä .. :D Tää mun onnellisuus purkautu eilen Sakun kanssa siten, että päätettiin vielä kerran nolata ittemme lukiolaisina keskellä koulun käytävää. Kerättiin muutamia katseita ja sain tästä jo yhden kommentinkin edelliseen postaukseen, mutta halusin jakaa tän ihanan ja upeen hetken myös teidän kanssa :D

Reflection

Olet kuiskaus

Keskellä hiljaisuuden

Sanoista kaunein

Joka päässäni kaikuu

Ainutlaatuinen

Olet heijastus

Ajatusteni kuva

Alusta loppuun

Lämpö kesäiltojen 

Lintu onnenkyynelten

Eilen oli ihan tajuttoman kaunis auringonlasku, joten heitin heitin fyssankirjat nurkkaan ja lähdin ajelemaan kameran kanssa vähän matkan päähän. Vaikka oli kylmä, se ei haitannut yhtään. Vaikka olin yksin ja kivet oli liukkaita, olin silti onnellisempi kuin aikoihin. Katselin sitä, miten auringonlasku väritti taivaan tasaisen sinisestä pikkuhiljaa melkein kuin maalaukseks. Olin onnellinen, kuvasin, hymyilin. Elämä on aika ihanaa nyt kaikesta stressistä huolimatta. 

         

Kesäfiilistelyä

Heipsis kaikille pitkästä aikaa! Ehdinpäs lopultakin tulla päivittelmään jotain tänne bloginkin puolelle :) En oo ehtinyt kuvailemaan muutamaan viikkoon enkä halunnut hyllyttää tätä blogia ihan kokonaan, joten ajattelin muokkailla muutamat viime kesäiset kuvat. Ihana ajatella, että kohta tää väritön maisema muuttuu samanlaiseks kun noissa. En jaksa oottaa kesäkuuta, en jaksa oottaa vapautta. En sitä, että kaikki uusi alkaa.

Mutta, tosiaan. Mun kaikki aika menee lääkiksen pääsykokeeseen lukiessa, koska nyt oon lähempänä mun unelmaa kun koskaan aiemmin. Oon haaveillut siitä niin kauan kuin muistan ja nyt on mun tilaisuus. Jos mä pääsen sisään, musta tulee lääkäri. Jos en pääse sisään, yritän niin kauan uudestaan, että musta tulee lääkäri. Lupasin mummulle, että se saa olla musta vielä ylpee. Mä lupasin tehdä parhaani ja sen mä myös teen. Mummu tsemppas mua loppuun asti, enkä unohda sen sanoja koskaan. Mä pystyn siihen.


Hi everyone! I know it's been a while since I last posted here. I haven't had time to take photos at all and all these photos above were taken last summer. When I look at these, I'm starting to think the fact that soon - I mean really soon - the landscape will be looking just like in these photos. No more grey colors. It's like a new beginning. For nature. For me.

Anyways... Nowadays I spend all my time studying. Chemistry, Biology, Physics. The holy trinity of the entrance exams of medical school. I've been dreaming of becoming a doctor as long as I can remember and now I'm closer than ever. This is my chance. If I get in, I'll become a doctor. If I don't - I will try again until I become a doctor. Before my granny passed away I promised her that I'll make her proud. I promised to do my best and that's exactly what I'm going to do. She encouraged me till the end and that's something I'll never forget. I can do it.