Tunnen ihoni lämmön kaikkoavan hiljalleen aina vain kauemmaksi. Näen maata kohti laskeutuvat hiutaleet, kuulen kevyen puhalluksen kuiskaavan korvaani. Tunnen jalkojeni jäätyvän kiinni kristallinkirkkautta peittävään pehmeyteen. Olen näkymättömän häkin vanki - sidottuna ilmaan, lukittuna pimeyteen. Lintu ilman siipiä, talo ilman tiiliä. Ovi, jonka taakse on kätketty tyhjyys.
Valo kulkee lävitseni pysäyttäen ikuisuuden kanssa kilpaa juoksevat ajatukseni sijoilleen, antaen niille siivet. Ajatukseni nostavat minut ylemmäs jättäen taakseen kesän ilman aurinkoa, talven ilman lunta. En ole kädetön muurari, en laulaja ilman ääntä. Keveys virtaa kehossani kuin lanka, jonka päätä ei voi saavuttaa. Nousen ilmaan ajatusteni mukana - kuin elämäni olisi kirja, joka on käännettävä ylösalaisin. Tarina, joka alkaa loputtuaan.
Menneisyyden kevyt kosketus tarttuu käteeni. En ole yksin.
En tänään.
En koskaan.
Teeppä joskus sellanen postaus, mihin laitat tällasista photoshop-kuvista alkuperäisen kuvan ja sitte käsitellyn kuvan? Tykkään itse ainaki sellasista postauksista tosi paljo, ois kiva nähdä myös sulta sellasia :-)
VastaaPoistawww.tiia-valokuvaa.blogspot.com
joo voisin tässä lähiaikoina semmosta tehä! :) joskus aiemmin oon sellasen tehnykin mutta siitä nyt on jo aikaa :D kiittivinkistä!!
PoistaKaunis banneri. Ihana runo <3 osaat kirjoittaa!
VastaaPoistakiitos<3 haha, taidoista en tiiä mutta rakastan kirjottelua :---)
Poista