YO Milla

Merry Christmas!

Ihanaa ja rauhallista joulua kaikille multa ja karvapallolta! <3

Ps. December full of kindness osiin 5 ja 6 pääsette TÄSTÄ ja TÄSTÄ!

(Click the links above to see the next December full of kindness -parts!)

December full on kindness - parts 2,3 and 4

Suosittelen kattomaan ainakin nelosen eli jälkimmäisen videon, siitä tuli mulle ja Juholle kummallekin ihan käsittämättömän hyvä fiilis :)

December full of kindness – Part 1

Tästä lähtee mun ja Juhon joulukuinen Random acts of kindness -projekti! Tarkotuksena on siis osottaa oma kiitollisuutensa kaikista elämän hyvistä asioista tekemällä 24 päivän ajan ainakin yksi hyvä teko päivittäin. Eka video nyt tuli julkaistua pari päivää myöhässä, mutta eiköhän tää tästä lähde sujumaan :)

"Paistaa se aurinko risukasaankin"

Joulukuu pyörähti eilen käyntiin ja ihanan sään kunniaks pyöräilin eilen järven ympäri kameran kanssa :) Vielä kun sitä lunta tulis niin ei olis mitään lisättävää...  

Ps. Postaustoiveita saa muuten laitella, jos sellaisia tulee mieleen! :)

K&M: Työhakemukset

Favorites of the Year

Helou kaikille!

Täällä kirjottelee tosi epäaktiivinen (.... passiivinen? :D) bloggaaja. Mulla on ollu ihan kamalasti kiireitä ens kevään pääsykokeeseen valmistautuessa ja joululahjojen kanssa säätämisessä, joten en oo ehtinyt kuvailemaan oikeastaan yhtään. Äsken lähdin kyllä liikkeelle auton ja kameran kanssa, mutta ennenkuin kivaa kuvailupaikkaa löytyi, huomasin huristelevani noin 50km päässä kotoa oravien armoilla keskellä kuusimetsää.

Kiireet ei tunnu helpottavan kyllä ollenkaan, kun katson kalenteria eteenpäin. Ens vikolla on edessä

1) Heti maanantaina yhdeksältä aamulla esitelmä yläastelaisille lukio- ja yliopistoelämästä 

2) Tiistaina autokoulun kakkosvaiheen ajotunti 

3) Heti perään info vapaaehtoistyöstä vanhusten parissa! Lähdin siis mukaan vapaaehtoistoimintaan ja menen viikottain pitämään seuraa vanhainkotiin jollekin, joka kaipaa juttuseuraa ja ulkoilukaveria :) 

4) Keskiviikkona meenkin sitten tapaamaan sitä kyseistä vanhusta ja tutustumaan siihen! :) 

5) Torstai-perjantai menee luonnontieteilijöiden risteilyllä Itiksellä...

6)... Ja jos aikaa jää ja jaksamista on, niin viikonloppuna suuntaan parhaan kaverin luokse Kuopioon :D

Mutta nyt tosiaan tämän postauksen aiheeseen! Katselin mun arkistoja ja huomasin, että tänä vuonna kameran kanssa on tapahtunut jonkinasteista kehittymistä. Muokkailu menee jo suht rutiininomaisesti, eikä enää tarvitse räpsiä kahtasataa kuvaa samasta kohteesta ja toivoa, että josko siellä joku onnistuisi :D Ajattelinkin siis tehdä tämmöisen koosteen mun omista kuluneen vuoden lemppariotoksista - alkaen siis joulukuusta 2013.

Colors of the Wind (oma lemppari!)

Day Escapes

Generations

(Tällä kuvalla on ihan hirmusen iso tunnearvo, koska se on viimeinen kuva mummusta elossa kotona. Sylissä hänen lapsenlapsenlapsensa <3)
(This photo has a lot of sentimental value. It's the last photo of my granny alive at home. She's holding her great grandchild <3)

Ja kehykset ihan sen takia vaan, että kuva erottuisi paremmin, kun on sen verran läheltä otettu.

The Night of Geneva

Meltdown

Takeoff

The Last Rays of Light

Pilvilinnan Prinsessa

Resurrection

YO Ami

YO Taru

YO Katariina

The Road

The Milky Way

Lightrays

The Fallen Angel

The Sun Corral

Windy Fields

After the Rain

Night and Day

Reflections

Rocky Stream

Mikä oli teidän suosikki tältä vuodelta? :)

Which one was your favorite?

Falling to Pieces

Vierelläni lentää tumma lintu. Pieni, terävänokkainen lintu, joka ei irrota katsettaan minusta hetkeksikään. Tiedän, että tuo sinnikäs olento seuraisi minua perille asti. Se jatkaisi matkaansa väsymättä aamusta iltaan - aina siihen saakka, kunnes saavuttaisin korkeimpienkin vuoristojen huiput. 

Pienestä koostaan huolimatta lintu on voimakkaan näköinen - juuri sellainen, jonka kulkua myrskyisinkään vastatuuli ei voisi pysäyttää. Se lentää välillä edelleni, välillä kierrellen ympärilläni. Sen elämää hehkuvasta olemuksesta huolimatta tiedän kuitenkin, ettei näin jatkuisi loputtomiin.  

Joka päivä lintu pudottaa yhden mustan sulan. 

Eräänä päivänä huomaan kulkevani yksin. Käännyn ympäri, ja näen matkaseurani muutaman metrin päässä. Se yrittää ottaa minut kiinni, mutta jokaisen siiveniskun myötä se vaipuu alemmaksi. Se ei kuitenkaan luovuta, vaan pysyttelee lähes väkisin perässäni. Käännän katseeni takaisin kulkusuuntaani ja otan päättäväisin mielin askeleen eteenpäin.

Kun viimein saavun huipulle, lähes kokonaan sulkansa menettänyt lintu putoaa maahan - hajoten samassa hetkessä pieniksi, hauraiksi kappaleiksi. Voimakas tuulenpuuska tarttuu niihin saaden ne nousemaan ilmaan, kohoamaan pilviin ja katoamaan nopeasti pois näkyvistä. Katseeni pysyy suunnattuna ylös, kiinnitettynä siihen kohtaan pilviverhossa, johon särkynyt lintu nousi. 

Muutamaan minuuttiin ei tapahdu mitään, ja piinaavan hiljaisuuden rikkoo ainoastaan hengitykseni kiihtynyt ääni. Äkkiä tasainen pilvilautta kuitenkin rikkoutuu. Kirkas valonsäde työntyy siitä läpi - saaden minut horjahtamaan säikähdyksestä taaksepäin. Alas laskeutuu hitaasti suuri, puhtaanvalkoinen olento. 

Vaikka hahmo on kaukana, tiedän sen olevan minulle tuttu. Tiedän sen olevan vierelläni lentänyt lintu - täysikasvuisena, täysin uudessa höyhenpuvussa. Katselen sen kevyttä lentelyä ja suupieleni nousevat hymyyn. Pian lintu laskeutuu viereeni. Se katsoo minua hetken, mutta pyrähtää sitten taas ilmaan - tällä kertaa nostaen minutkin mukanaan.

Lennän maailman kirkkaimman olennon kanssa yhdessä vuorten yläpuolella. Maanpinta on kauempana kuin koskaan aiemmin, olen kevyempi kuin yksikään höyhen. Näen alapuolellani reitin, jota pitkin kuljin. Näen jokaisen maahan pudonneen mustan sulan, jotka tuntuvat jääneen jo kauas taakseni. 

Tuuli tarttuu linnun siipiin ja kohoamme hetki hetkeltä korkeammalle. En tiedä, laskeutuisimmeko koskaan. 

Tää teksti on omistettu mun rakkaalle ystävälle, jolla on tällä hetkellä todella vaikeeta. Mä tiedän, että se matka takaisin onnellisuuteen voi olla raskas, eikä se tumma varjo meinaa jättää hetkeksikään rauhaan. Muista kuitenkin, että se kaikki mustuus hälvenee vähitellen sulka kerrallaan, kunnes jäljelle jää pelkästään muisto niistä. Sen kaiken jälkeen oot vahvempi. Niistä kaikista raskaista kokemuksista tulee valo, joka ohjaa sua läpi elämän. Niistä tulee sulle kantavat siivet, jotka nostaa sut lopulta ilmaan. Eikä sun tarvitse enää koskaan pudota.

Throwbacks

VIDEO: Menorca 2014

Haha jee, sain vihdoinkin kaikki viime kesän videoklipit tuolta reissusta yhisteltyä videomuotoon :) Ei helpottanu mun matkakuumetta kyllä yhtään, mutta eipä sillä niin väliä.

sdrawkcaB

 

hymyilen. 

missä?

sinne päästä haluan.

Vaan kerran taas vajoan

ja suuntaa vailla Ajelehdin

yritän

vaikka rantaan pääse En 

hetkeksikään pysähdy ei 

Se virta kivinen 

kuin mukanaan vie Elämä

Elämä on täynnä vastoinkäymisiä, ja mulla niitä on tullu vastaan jälleen kerran enemmän kun tarpeeks; ihan kuin oisin ajautunut kiviseen koskeen, josta en vaan pääse pois. En voi palata takaisin sinne, mistä lähdin. En voi rantautua, ajelehdin ilman omaa tahtoa. Kaikesta huolimatta mun pää pysyy pinnalla ja katse on eteenpäin. Mä opin edellisestä kerrasta paljon.

Vaikka kuinka tuntuisi siltä, että on joutunut virran vietäväksi ja törmäilee jokaiseen vastaantulevaan kiveen, jossain vaiheessa se reitti selkeytyy. Jossain vaiheessa ne kivet loppuu ja se virta johtaa avoimille vesille. Ja kun sinne pääsee, voi taas hymyillä. Ja niin mä aion tehdäkin :) 

Light in the Darkness

Foggy Days

On edessäni sama tie, jota kesäisin kuljin päivästä toiseen.

Ylläni aurinko, joka valaisisi tietäni suljetuinkin silmin.

Ympärilläni vihreys, joka olisi yhtä elävä kuin minäkin.

Eikä mikään, ei mikään veisi sitä minulta.

Ei vierivä sora jalkojeni alla, ei sadepisarat tai jylinä ukkosen. 

 Vaan unohdin, että päivän jälkeen saapuu ilta.

Tulisi jälleen sumuinen aamu, kaiken peittävä halla.

Enkä näkisi enää eteeni. 

Amazing Race - Kati & Milla Edition

Mä voin vaan sanoo, ettei mulla oo ollu aikoihin yhtä hauskaa kun mitä mulla oli tätä leffaa kuvatessa :Dd Ja mitään tässä olevaa ei kannata ottaa turhan vakavasti, ei me itekään tajuta tätä kokonaan :D

Meidän youtube-kanavan voi käydä tilaamassa painamalla TÄSTÄ, joten tehkää meidät iloseks ja klikatkaa sitä kivaa punasta nappia :)

Menorca 2014 part 2/2

Haha, ihan jo naurattaa itteänikin, että kuinka myöhässä voin olla tänkin postauksen kanssa... :D Mulla tuli kesken näiden kuvien muokkauksien hirveesti yo-duunia, jolloinka mun välimerellisestä projektista tuli koneen kovalevyn syövereihin unohtunut, koko bittiavaruudesta isoloitunut hylkiö - enkä siis päässyt jatkamaan ennen kuin vasta nyt. Mutta ehkäpä tää toimii tämmösenä kesäthrowbackina? :) Anyways, jatketaan siitä, mihin viimeksi jäätiin!

26.6.

Me vuokrattiin auto, jolla lähdettiin kiertelemään saarta. Käytiin tosi tunnetulla kenkätehtaalla, shoppailtiin, syötiin jätskiähkyt ja kierreltiin nähtävyyksiä. Mentiin loppupäivästä muun muassa tollaselle korkeelle nyppylälle (ei sitä ihan vuoreks voi kutsua), jolta näki ihan koko saaren. Siellä oli myöskin jonkinnäkönen vanha luostari/kirkko, jonka pihamaalla oli ehkä maailman söpöin kissa (heti mun oman läskipää-Livian jälkeen) nukkumassa kukkaruukussa.

27.6.

Meillä oli auto käytössä vielä toisenkin päivän ajan, joten päätettiin ajaa muutaman kilometrin päähän yhdestä luonnonvaraisesta hiekkarannasta (Cala Macarella). Mä olin edellisenä päivänä fiksuna tyttönä katsonut Google Mapsista, että helpostihan sen matkan taittaa jalkapatikassa - autolla kun ei kerran perille asti päässyt. Lähdettiin hetken harhailun jälkeen kävelemään sellasta Saharan autiomaalta tuntuvaa polttavaa hiekkatietä, joka ei oikeesti tuntunut loppuvan koskaan - eikä asiaa helpottanut yhtään se, että lämpöä oli sellaset 40°C, ampparinhampparit pörräs mun korvan juuressa ja herra Rakkula ja sen kolme muuta kaveria teki vähän turhankin läheistä tuttavuutta mun toiseen jalkaan. Me suunnilleen ryömittiin se viimenen kilometri. 

Mutta voi sitä tunnetta, kun kirkkaan turkoosi vesi tuli näkyviin puiden takaa! Lähdin juoksemaan rantaa kohti, kompastelin maan pinnalle työntyneisiin juurakoihin, hypin ikuisuuden kestävät porrasaskelmat alas ja syöksyin luokseen kutsuvaan viileyteen...

...vain huomatakseni, että se koko hiton ranta oli täynnä meduusoita. Pylly.

...Ja että siinä 50 metrin päässä oli parkkipaikka. Sinne olis päässyt autolla sittenkin. Tuplapylly.

No, ranta oli hieno joka tapauksessa, vaikkei uimaan päässytkään.. :D

Kati: Hei kattokaa! Ihan niinkun noi veneet kelluis!
Iskä: Tiiätkö, se on ihan positiivinen asia.
Kati: Eiku hitto..... Siis ei kelluis vaan leijuis!!
Äiti: Sä oot pahvi.

28.6.

Viimesenä lomapäivänä mä ulkoilutin äitin tekemää kesämekkoa (en vaan voi käsittää, miten se osaa tehä kaikkia käsitöitä niin hyvin...), söin itteni paristi ähkyyn ja menin illalla kuvailemaan iskän kanssa rannalle tähtiä. Ja no.. Sanotaanko, että juurikin tältä illalta tuli mun yks koko matkan lempparikuvista :) 

Oonko ainoo, jonka mielestä iskä muistuttaa ton takana olevan palmun kanssa vähän tätä: click :D
Ps. Äiti on tehny ite tuon oman mekkonsakin :)

Että sellanen reissu! :) Vaikka tää matka ei viikkoa pitempi ollutkaan, voin vaan sanoa, että se tuli enemmän kun tarpeeseen viime kevään jälkeen. Mikä/mitkä kuvat oli teidän lemppareita? :)

Night and Day

Jee, yks mun isoimmista kuvaprojekteista on nyt valmis! Tähän uppoutu yllättävän paljon aikaa 4h kuvaussession lisäks, mutta tulipa kerrankin kokeiltua jotain erilaista :) Mitä tykkäätte?

Ps. Multa ja Millalta terkut. Tässä videossa ei siis tosiaankaan oo mitään ideaa, kaks minuuttia puhdasta Katin käymistä ylikierroksilla. Julkaisinpa nyt kuitenkin, ettei tästä tuu vaan  yhen kuvan postausta :D Uutta leffaa tulossa parin viikon päästä.

Pps. musta ei koskaan tuu oopperalaulajaa.