Mä rakastan merta niin paljon. Joka kerta kun pääsin Rodoksen reissun aikana mereen, siinä vaan tuns ittensä niin pieneks olennoks.
Mulla on ikävä sitä, kun juoksen rantaan ja hypin kun retardi kananpoika kiehumispisteessä olevan hiekan yrittäessä tappaa mun varpaat.
Mulla on ikävä sitä, kun kahlaan veteen ja se viilee vesi tuntuu niin ihanalta vastakohdalta kuumalle ilmalle.
Mulla on ikävä sitä, kun seison rantavedessä ja pikkukalat kiertelee mun jaloissa.
Mulla on ikävä sitä, kun sukellan syvälle ja annan itteni painua pohjaan. Mun ympärillä uiskentelee kaloja, pinta on jossain mun yläpuolella. Mun hiukset leijuu kevyesti veden kannatellessa niitä. Puhallan pari kuplaa ja katon niiden matkaa pintaan. Sitten ponnistan pehmeestä hiekasta ja nousen niiden kuplien mukana. Voiko mikään olla ihanampaa?
....Vedän henkee hetkee liian aikasin ja nenä menee täyteen suolavettä. Köhköh.
Nojoo, toihan se todellisuus oli :D Räpiköin siellä ja tein kuperkeikkoja ja nielin litran suolavettä ja yskin pinnalla pari minuuttia. Mutta se oli silti kivaa. Jee.
ps. ei ihme et kalat pelkäs mua loppujenlopuks aika paljon. tältä mä näytän niiden silmissä.
Oi ihana postaus:) tosi nättejä kuvia ja tekstiä!
VastaaPoistavoikiitti! :)
Poistajoo kävin osallistumassa:)
VastaaPoistaMoi! Sulla on ihana blogi! Kirjotat tosi monipuolisesti ja oot älyttömän taitava kuvaamaan! Postaustoiveita saisko esittää: uus poikaystävä postaus jossa kertosit enemmän sun poikaystävästä, sen luonteesta yms :) ootte sulonen pari! Ja sit vielä jos voisit postata vaikka sun hiuksista kun ne on niin ihanan luonnonkiharat!! :)
VastaaPoistavoii kiitos ihan hirmusesti!!! :) ja joo hei mää lupaan toteutella noita ihan heti kun vaan ehin! :)
Poistavoi kiitti paljon! :))
VastaaPoista