Rhodes 2013 part 1/3

Mun blogi hiljeni taas vähäks aikaa, koska lenneltiin äitin ja iskän kanssa Rodokselle viimeviikon torstaina ja tultiin takas eilen illalla :) Kerron tästä reissusta samalla tavalla kun viime vuonnakin, eli kirjotan vähän semmoseen matkapäiväkirjatyyliin ja teen tästä kaks erillistä postausta. En tiiä miten pitkä tästä tulee, mutta toivottavasti joku jaksaa lukee, koska tää oli sellanen matka, mikä säilyy mun mielessä aina. Eikä samoista syistä kun aiemmat matkat. Tärkeimmät kohat tässä postauksessa on mun ajatukset ekalta päivältä sekä 29.6.

27.6.

 Oltiin tultu edellisenä iltana Helsinkiin ja viety laukut kentälle. Herättiin viien aikoihin, syötiin aamupala ja käveltiin Helsinki-Vantaalle. Kone lähti ihan ajallaan ja lento kesti vähän alle neljä tuntia. Laskeuduttiin Rodos-kaupungin kentälle siinä kahentoista aikoihin ja lähettiin siitä bussilla hotellille :) Oltiin Atlantica Imperial Resort & Spa hotellissa, ja huoneesta oli ihan täydellinen merinäköala :)

Ulkona oli varjossa 35 astetta, joten kyl siinä pikkusen lämmin alko tulla :D Mentiinkin sit melkein suoraan Välimereen uimaan, kun oltiin saatu laukut purettua... :) Meiän hotelli oli ihan rannalla, joten mereen oli ehkä jotain parinkymmenen metrin matka. Ja se vesi.. Voiko mitään niin kirkasta ja turkoosia ees olla? Rantakivikossa uiskenteli samoja pikkukaloja, mitä näissä fish spa -jalkahoidoissa käytetään, ja ne oli koko ajan meiän jaloissa pyörimässä :D Se oli aika hassun tuntusta :D

Uimisen jälkeen mentiin syömään hotellin ravintolaan. Joka päivä iltapalalla oli eri teema - italialainen, aasialainen, perinteinen kreikkalainen, kansainvälinen, tervetulo, juhlallinen yms, enkä oo aikoihin syöny yhtä paljon mitä nyt söin siellä :D Siellä oli tarjolla 10 eri buffetpöytää: yks alkupala-, yks hedelmä-, yks salaatti-, yks leipä-, kaks pääruoka-, yks liha-, yks grilli-, yks paisto- ja yks jälkiruokapöytä :D Tuolla oli niin paljon valinnanvaraa, että piti käydä hakemassa lautaselle varmaan viis pientä eri vaihtoehtoo pelkistä pääruuista, koska ei vaan pystyny päättämään, että mitä ottaa. Loppuilta menikin sit melkein kokonaan sängyssä ähkyy valitellessa :D Käytiin kuitenkin ennen nukkumaanmenoo pienellä kävelyllä kattelemassa lähiseutuu.

Ja kerron nyt myös rehellisesti mun ajatuksista, et mitä mun päässä liikku tässä vaiheessa. 

Bussimatkan aikana hotellille katoin sitä ympäristöö. Aikalailla valtaosa paikoista oli rempallaan, rakennukset oli jääny kesken tai ei oltu viimeistelty loppuun, kaupat oli konkassa, jätehuolto ei pelannu vaan kaduilla oli roskia, talojen kyljissä oli isolla kylttejä "FOR SALE"...  

Sanon nyt suoraan, et se oli aika erilaista verrattuna Kanariaan. Ja sillon illalla kun kierreltiin ympäriinsä, mulla oli rehellisesti sanottuna aika korkeet ennakkoluulot ja epäilykset koko meiän reissuu kohtaan. En kuitenkaan tahtonu ottaa mitään semmosta asennetta heti ekan päivän perusteella, vaan keskityin kaikkeen hyvään, mitä siellä oli.

28.6.

Tää päivä meni oikeestaan kokonaan vaan uidessa, syödessä, auringon ottamisessa ja muutamien kauppojen kiertelyssä. Varattiin myös kaks retkee Finnmatkojen valikoimasta ja kävin illalla rannalla leikkimässä mun harmaasuotimella :)

29.6.

Herättiin kuudelta ja lähettiin englanninkieliselle opastetulle retkelle Petaloudekseen eli perhoslaaksoon.   Se oli sellanen pieni rotko, jossa meni polkuja ja siltoja ympäriinsä. Se oli täynnä tämmösiä Stryax-puita, joissa oleva pihka toimi houkuttimena tuhansille tosi näteille perhosille :)

Oltiin tuolla laaksossa vaan puoltoista tuntia, mikä oli mun mielestä ihan liian vähän. Ei ehitty nähä kaikkee kunnolla, ja se tuntu vaan semmoselta läpijuoksulta. Joka tapauksessa se oli ihan tajuttoman kaunis paikka, joten jos joskus käytte Rodoksella, suosittelen ehottomasti käymään tuolla! :)

Perhoslaakson jälkeen lähettiin laivalla Rodoksen naapurisaarelle, Halkille, jossa meidät jätettiin pieneen satamaan. Meille oltiin sanottu, että oltais siellä vaan pari tuntia, mutta yhtäkkiä meille ilmotettiinkin, että laiva hakee takasin vasta viiden tunnin päästä.

Tässä vaiheessa iski hetkellisesti semmonen olo et "hei, mitä me oikein tehään pienessä kalastajakylässä viis tuntia?"

Oli ihan tajuttoman kuuma, auringossa lähemmäs 45°C. Lähettiin äitin ja iskän kanssa kävelemään kohti lähintä uimarantaa. Ei kateltu ympärille paljon yhtään, koska ainoo ajatus oli et pakko päästä veteen viilenemään :D 

Se ranta osottautu tosi kauniiks. Se oli semmonen pieni poukama, jossa oli muutama vene. Vesi oli ihan läpinäkyvää ja hiekka tosi pehmeetä. Uitiin pari tuntia, ja kaikkien olotila koheni ihan älyttömästi :)

Mentiin syömään rannalla olevaan pieneen ravintolaan. Juttelin hetken aikaa sen paikan omistajan kanssa, ja siellä oli ehkä maailman sulosin pieni pupu<3

Syömisen jälkeen lähettiin kävelemään takasin sitä kaupunkia kohti. Sillä aikaa kun äiti ja iskä oli vessassa, kiertelin vähän siinä lähistöllä. 

Joka paikka oli kuiva, tien vierellä kasvo kaktuksia. Autonromuja loju pelloilla, muurit oli sortunu. Taustalla näky muutama vuori. 

Ensin katoin sitä kaikkee yhtä ennakkoluulosesti kun ekanakin päivänä. Se oli niin erilaista. Olin ennen sitä ottanu kuvia pelkästään kaikesta kivasta ja kauniista, mutta nyt aattelin, että tahon ottaa kuvia ihan kaikesta. Kaikesta kauniista ja vähemmän kauniista. Halusin realistisen kuvan siitä paikasta, missä oltiin. Otin kameran esiin ja katoin sen läpi. 

Kun katoin sitä kaikkee kameran kautta, mun ajattelussa muuttu jotain. Näin sen rajaaman tietyn alueen, ja pystyin keskittymään pelkästään siihen. Kun sen autonromun asetti tiettyyn kohtaan sitä kuvaa, se näytti kuuluvan siihen, olevan osa sitä. Kun katoin sitä sortunutta muuria, siitä kuvasta ei olis tullu samanlainen, jos se olis ollu ehjä ja vastarakennettu. Jos keskityin pelkästään johonkin kuivaan pensaaseen, ei se näyttäny kovinkaan ihmeelliseltä. Mutta se oli osa sitä kuvaa, ja ne kuvat yhdessä muodosti omanlaisensa kokonaisuuden.

Laskin mun kameran alas, ja näin sen maiseman ihan uudella tavalla. Se oli kaikkee muuta kun upeeta ja hienoo katseltavaa, mutta siitä huolimatta, siinä oli jotain kaunista. Omalla tavallaan jotain tosi tunnelmallista. Liikenteen ääniä ei kuulunu. Oli ainoostaan meri ja tuuli. Missään ei näkyny ketään, paitsi vähän matkan päässä pellolla käveli yksinäinen muuli. Pystyin näkemään sen, että joskus siellä oli joku viljelly maata. Jossain näky talonraunio - siinä oli joskus asunu joku. Se tunne oli tosi hieno. Vähän niinkun mut olis heitetty 100 vuotta ajassa taaksepäin.

Lähettiin kävelemään takasin kohti Halkin satamaa. Olin piristyny tosi paljon uimisen ansiosta, ja sen lisäks näin kaiken ihan uudella tavalla. Kaikki vanhat rautaportit ja hylätyt talot, vanhat naiset kutomassa paitoja, ruostuneet kalastusalukset ja pienet kapeet kadut. Kreikan lama näky tosi selvästi, samoin ihmisten rahapula. Huomasin kuitenkin niissä ihmisissä jotain tosi arvostettavaa. Ne oli ilosia, ne tuli toimeen. Ne ei tarvinnu hienoja autoja tai nopeeta nettiyhteyttä ollakseen onnellisia. Jossakin joku mies oli onnellinen, kun sai asiakkaan pikkuseen kauppaansa. Jossakin isä ja poika vietti aikaa yhessä, ja poika hyppi ilosta kun sai isän opastamana ongittua kalan. Ja tää jos joku oli ihan älyttömän opettava ja koskettava kokemus.

Ennen kun huomasinkaan, viis tuntia oli kulunu. Enkä tahtonu lähtee pois.