when you least expect it

Haluun nyt kirjottaa tänne varottavan esimerkin siitä, että maailma on vaaroja täynnä päivästä ja kellonajasta riippumatta. Keskellä kirkasta päivää voi tapahtua jotain, mitä ei koskaan vois uskoa tapahtuvan omalle kohalle.

Mä ja mun paras kaveri, Katsu, lähettiin maanantaina kahen päivän reissulle Helsinkiin. Mentiin junalla Hesaan, jätettiin tavarat hotellille ja suunnattiin ratikalla Lintsille. Kierreltiin siellä ympäriinsä ja ehittiin olla laitteissa jotain neljä tuntia, kun tää tapahtu.

Meillä oli vielä pari laitetta käymättä, ja niistä yks oli Salama-vuoristorata. Mentiin jonottamaan, vaikka se jono näyttikin aika pitkältä. Huomasin, että meidän taakse tuli yks mies, mutten kiinnittäny siihen sen kummempaa huomiota. Sen miehen takana oli muutamia lapsia, joten eka ajatus oli, että se on niiden isä tai jotain vastaavaa. Mun epäilykset alko kuitenkin herätä, kun huomasin, että sillä oli kännykkä kädessä ja sen kamera oli suunnattuna muhun. Siinä kännykässä oli päällä sellanen valo, joka on päällä ainoostaan sillon, kun kuvataan videoo. Tän lisäks tää mies ei kiinnittäny mitään huomiota niihin sen takana oleviin lapsiin, eli se ei ollu tulossa siihen laitteeseen niiden kanssa. Kuinka moni yli 50-vuotias mies menee yksin vuoristorataan? Sen olemuskin alko epäilyttää mua entistä enemmän. Lippalakki oli vedetty silmille, ihan niinkun se ei haluais tulla tunnistetuks. Katsekontaktia se ei koskaan pitäny paria sekuntia enempää.

Kulu pari minuuttia, ja huomasin, että se valo ei sammunu siitä kamerasta hetkekskään. Se kamera oli koko ajan kohdistettuna mun private-alueisiin ja jos käännyin selin, sen käsi ja siinä oleva kännykkä tuli "huomaamattomasti" kaidetta pitkin mun eteen jatkamaan kuvaamista. Käännyin välillä kattomaan sitä miestä tosi pahasti, mutta se oli niinkun mitään ei ois tapahtunukaan. Mitä jos olin vaan vainoharhanen, ja sillä oli unohtunu tyyliin taskulamppu päälle siihen kännykkään tai jotain vastaavaa?

Noin viiden minuutin päästä kaivettiin Katsun kanssa yhtä aikaa kännykät esille. Tajuttiin, että oltiin kirjottamassa toisillemme samasta asiasta; "Näätkö ton takana olevan miehen"

Molempia ahisti se tilanne kauheesti, muttei uskallettu sanoo sille miehelle mitään. Mitä jos me vaan kuviteltiin koko tilanne? Toisaalta - mitä jos ei. Mitä jos se olis tehny meille jotain, jos oltais sanottu asiasta?

Sitten tää mies kyykisty "sitomaan" kengännauhoja. Nauhoja, jotka ei ees ollu auki. Huomattiin molemmat, miten se siirs sen kameran kuvaamaan mun hameen alta. Katsu laitto jalkansa samantien siihen kameran eteen, että sai blokattua näköyhteyden sinne. Molemmat katto tätä miestä että mitä hittoo se luulee tekevänsä. Enää ei ollu epäilystäkään siitä, että oltais kuviteltu koko juttu. Ei ollu myöskään epäilystä siitä, etteikö tää mies olis huomannu, että me huomattiin. Se alko pikkuhiljaa päästää ihmisiä eteensä, ja pakeni äkkiä paikalta.

Meillä meni hetki miettiessä, että mitä ihmettä me tehään nyt. Molemmat oli sen verran sekasin siitä tapahtuneesta. Miten tollasta voi tapahtua huvipuistossa keskellä päivää?

Se jono oli melkein jo menny, joten heti kun oltiin käyty siinä laitteessa, mentiin järjestyksenvalvojien luokse. Ne otti sen miehen tuntomerkit ylös ja lähti ettimään sitä. Ne etti monta tuntia, muttei onnistuneet löytämään sitä. Valvontakameroista näky, että se oli lähteny huvipuistoalueelta pari minuuttia tän tapahtuneen jälkeen. Vaikka oltais menty sanomaan samantien, ne ei olis ehtiny saaha sitä kiinni. Ja seuraamaan ei uskallettu lähtee.

Rikosilmotus on tehty, ja poliisi yrittää löytää tän miehen. Epätodennäköstähän se on, että sitä löytyis, mutta se mahollisuus on olemassa. Ja vaikkei löytyiskään, nyt ne ainakin osaa pitää silmänsä auki tämmösen henkilön varalta Linnanmäellä ja Helsingissä muutenkin. En usko, että olin ensimmäinen - tai viimenen - tyttö jota tää mies kuvas.

En tiiä mitä se mies tekee sillä videolla, ja se on aika ahistavaa ees miettiä sitä. Päätyykö se jonnekin, vai onko se vaan 'yksityiskäyttöön'... Harmittaa kuitenkin, että sillä videolla näky todennäkösesti mun kasvotkin aika selkeesti. Onnellista tässä jutussa on kylläkin se, ettei mun toppi ollu kovin avonainen ja että se hame, joka mulla oli päällä, ei ollu varsinainen hame, vaan shortsihame. Päällepäin se kyllä näyttää ihan oikeelta hameelta, joten tulipa ainakin trollattua kyseistä miestä vähäsen, jos se onnistu kuvamateriaalia sieltä "hameen" alta saamaan :p

Mutta joka tapauksessa: olkaa varovaisia ja epäileminen ei oo koskaan kiellettyä. Tuntemattomiin ei voi luottaa. Ja jos tilanne on noinkin selkee, mitä mun tapauksessa oli, älkää pysykö hiljaa. Jos ihmisiä on ympärillä ja nostatte asiasta metelin, ei se henkilö todennäkösesti pääse kovinkaan pitkälle pakoon tai uskalla alkaa tehä mitään. Niin, ja vielä viimeseks: jättäkää kaikki hameet tai hametta muistuttavat kotiin, kun meette huvipuistoon. Sitä ei koskaan tiiä, millasia ihmisiä niinkin "turvallisessa" paikassa liikkuu.

Rhodes 2013 part 1/3

Mun blogi hiljeni taas vähäks aikaa, koska lenneltiin äitin ja iskän kanssa Rodokselle viimeviikon torstaina ja tultiin takas eilen illalla :) Kerron tästä reissusta samalla tavalla kun viime vuonnakin, eli kirjotan vähän semmoseen matkapäiväkirjatyyliin ja teen tästä kaks erillistä postausta. En tiiä miten pitkä tästä tulee, mutta toivottavasti joku jaksaa lukee, koska tää oli sellanen matka, mikä säilyy mun mielessä aina. Eikä samoista syistä kun aiemmat matkat. Tärkeimmät kohat tässä postauksessa on mun ajatukset ekalta päivältä sekä 29.6.

27.6.

 Oltiin tultu edellisenä iltana Helsinkiin ja viety laukut kentälle. Herättiin viien aikoihin, syötiin aamupala ja käveltiin Helsinki-Vantaalle. Kone lähti ihan ajallaan ja lento kesti vähän alle neljä tuntia. Laskeuduttiin Rodos-kaupungin kentälle siinä kahentoista aikoihin ja lähettiin siitä bussilla hotellille :) Oltiin Atlantica Imperial Resort & Spa hotellissa, ja huoneesta oli ihan täydellinen merinäköala :)

Ulkona oli varjossa 35 astetta, joten kyl siinä pikkusen lämmin alko tulla :D Mentiinkin sit melkein suoraan Välimereen uimaan, kun oltiin saatu laukut purettua... :) Meiän hotelli oli ihan rannalla, joten mereen oli ehkä jotain parinkymmenen metrin matka. Ja se vesi.. Voiko mitään niin kirkasta ja turkoosia ees olla? Rantakivikossa uiskenteli samoja pikkukaloja, mitä näissä fish spa -jalkahoidoissa käytetään, ja ne oli koko ajan meiän jaloissa pyörimässä :D Se oli aika hassun tuntusta :D

Uimisen jälkeen mentiin syömään hotellin ravintolaan. Joka päivä iltapalalla oli eri teema - italialainen, aasialainen, perinteinen kreikkalainen, kansainvälinen, tervetulo, juhlallinen yms, enkä oo aikoihin syöny yhtä paljon mitä nyt söin siellä :D Siellä oli tarjolla 10 eri buffetpöytää: yks alkupala-, yks hedelmä-, yks salaatti-, yks leipä-, kaks pääruoka-, yks liha-, yks grilli-, yks paisto- ja yks jälkiruokapöytä :D Tuolla oli niin paljon valinnanvaraa, että piti käydä hakemassa lautaselle varmaan viis pientä eri vaihtoehtoo pelkistä pääruuista, koska ei vaan pystyny päättämään, että mitä ottaa. Loppuilta menikin sit melkein kokonaan sängyssä ähkyy valitellessa :D Käytiin kuitenkin ennen nukkumaanmenoo pienellä kävelyllä kattelemassa lähiseutuu.

Ja kerron nyt myös rehellisesti mun ajatuksista, et mitä mun päässä liikku tässä vaiheessa. 

Bussimatkan aikana hotellille katoin sitä ympäristöö. Aikalailla valtaosa paikoista oli rempallaan, rakennukset oli jääny kesken tai ei oltu viimeistelty loppuun, kaupat oli konkassa, jätehuolto ei pelannu vaan kaduilla oli roskia, talojen kyljissä oli isolla kylttejä "FOR SALE"...  

Sanon nyt suoraan, et se oli aika erilaista verrattuna Kanariaan. Ja sillon illalla kun kierreltiin ympäriinsä, mulla oli rehellisesti sanottuna aika korkeet ennakkoluulot ja epäilykset koko meiän reissuu kohtaan. En kuitenkaan tahtonu ottaa mitään semmosta asennetta heti ekan päivän perusteella, vaan keskityin kaikkeen hyvään, mitä siellä oli.

28.6.

Tää päivä meni oikeestaan kokonaan vaan uidessa, syödessä, auringon ottamisessa ja muutamien kauppojen kiertelyssä. Varattiin myös kaks retkee Finnmatkojen valikoimasta ja kävin illalla rannalla leikkimässä mun harmaasuotimella :)

29.6.

Herättiin kuudelta ja lähettiin englanninkieliselle opastetulle retkelle Petaloudekseen eli perhoslaaksoon.   Se oli sellanen pieni rotko, jossa meni polkuja ja siltoja ympäriinsä. Se oli täynnä tämmösiä Stryax-puita, joissa oleva pihka toimi houkuttimena tuhansille tosi näteille perhosille :)

Oltiin tuolla laaksossa vaan puoltoista tuntia, mikä oli mun mielestä ihan liian vähän. Ei ehitty nähä kaikkee kunnolla, ja se tuntu vaan semmoselta läpijuoksulta. Joka tapauksessa se oli ihan tajuttoman kaunis paikka, joten jos joskus käytte Rodoksella, suosittelen ehottomasti käymään tuolla! :)

Perhoslaakson jälkeen lähettiin laivalla Rodoksen naapurisaarelle, Halkille, jossa meidät jätettiin pieneen satamaan. Meille oltiin sanottu, että oltais siellä vaan pari tuntia, mutta yhtäkkiä meille ilmotettiinkin, että laiva hakee takasin vasta viiden tunnin päästä.

Tässä vaiheessa iski hetkellisesti semmonen olo et "hei, mitä me oikein tehään pienessä kalastajakylässä viis tuntia?"

Oli ihan tajuttoman kuuma, auringossa lähemmäs 45°C. Lähettiin äitin ja iskän kanssa kävelemään kohti lähintä uimarantaa. Ei kateltu ympärille paljon yhtään, koska ainoo ajatus oli et pakko päästä veteen viilenemään :D 

Se ranta osottautu tosi kauniiks. Se oli semmonen pieni poukama, jossa oli muutama vene. Vesi oli ihan läpinäkyvää ja hiekka tosi pehmeetä. Uitiin pari tuntia, ja kaikkien olotila koheni ihan älyttömästi :)

Mentiin syömään rannalla olevaan pieneen ravintolaan. Juttelin hetken aikaa sen paikan omistajan kanssa, ja siellä oli ehkä maailman sulosin pieni pupu<3

Syömisen jälkeen lähettiin kävelemään takasin sitä kaupunkia kohti. Sillä aikaa kun äiti ja iskä oli vessassa, kiertelin vähän siinä lähistöllä. 

Joka paikka oli kuiva, tien vierellä kasvo kaktuksia. Autonromuja loju pelloilla, muurit oli sortunu. Taustalla näky muutama vuori. 

Ensin katoin sitä kaikkee yhtä ennakkoluulosesti kun ekanakin päivänä. Se oli niin erilaista. Olin ennen sitä ottanu kuvia pelkästään kaikesta kivasta ja kauniista, mutta nyt aattelin, että tahon ottaa kuvia ihan kaikesta. Kaikesta kauniista ja vähemmän kauniista. Halusin realistisen kuvan siitä paikasta, missä oltiin. Otin kameran esiin ja katoin sen läpi. 

Kun katoin sitä kaikkee kameran kautta, mun ajattelussa muuttu jotain. Näin sen rajaaman tietyn alueen, ja pystyin keskittymään pelkästään siihen. Kun sen autonromun asetti tiettyyn kohtaan sitä kuvaa, se näytti kuuluvan siihen, olevan osa sitä. Kun katoin sitä sortunutta muuria, siitä kuvasta ei olis tullu samanlainen, jos se olis ollu ehjä ja vastarakennettu. Jos keskityin pelkästään johonkin kuivaan pensaaseen, ei se näyttäny kovinkaan ihmeelliseltä. Mutta se oli osa sitä kuvaa, ja ne kuvat yhdessä muodosti omanlaisensa kokonaisuuden.

Laskin mun kameran alas, ja näin sen maiseman ihan uudella tavalla. Se oli kaikkee muuta kun upeeta ja hienoo katseltavaa, mutta siitä huolimatta, siinä oli jotain kaunista. Omalla tavallaan jotain tosi tunnelmallista. Liikenteen ääniä ei kuulunu. Oli ainoostaan meri ja tuuli. Missään ei näkyny ketään, paitsi vähän matkan päässä pellolla käveli yksinäinen muuli. Pystyin näkemään sen, että joskus siellä oli joku viljelly maata. Jossain näky talonraunio - siinä oli joskus asunu joku. Se tunne oli tosi hieno. Vähän niinkun mut olis heitetty 100 vuotta ajassa taaksepäin.

Lähettiin kävelemään takasin kohti Halkin satamaa. Olin piristyny tosi paljon uimisen ansiosta, ja sen lisäks näin kaiken ihan uudella tavalla. Kaikki vanhat rautaportit ja hylätyt talot, vanhat naiset kutomassa paitoja, ruostuneet kalastusalukset ja pienet kapeet kadut. Kreikan lama näky tosi selvästi, samoin ihmisten rahapula. Huomasin kuitenkin niissä ihmisissä jotain tosi arvostettavaa. Ne oli ilosia, ne tuli toimeen. Ne ei tarvinnu hienoja autoja tai nopeeta nettiyhteyttä ollakseen onnellisia. Jossakin joku mies oli onnellinen, kun sai asiakkaan pikkuseen kauppaansa. Jossakin isä ja poika vietti aikaa yhessä, ja poika hyppi ilosta kun sai isän opastamana ongittua kalan. Ja tää jos joku oli ihan älyttömän opettava ja koskettava kokemus.

Ennen kun huomasinkaan, viis tuntia oli kulunu. Enkä tahtonu lähtee pois.