tulevaisuusahdistus part 35463235

jep, se iski taas. älkää lukeko jos mun ajatusvirta ei kiinnosta mut mun on pakko kirjottaa taas tämmönen ihan vaan omien ajatusteni setvimiseks :D

 juteltiin eilen Katsun, Johanneksen ja Amin kanssa siitä mitä tehään lukion jälkeen. mulla on lähes aina ollu niin selvät suunnitelmat et mitä teen mun tulevaisuuden kans; yläasteelta lukioon, siellä luen matikkaa, bilsaa, kemiaa ja fysiikkaa, jonka jälkeen suuntaan lääkikseen, valmistun siitä kuuden vuoden päästä, oon töissä pari vuotta jonka jälkeen alan erikoistua pediatriks. voiku se oliski noin yksinkertasta. aina saa haaveilla, mut nyt oon alkanu miettii noita asioita ihan realistisesti. mulla on nyt käytynä 8 matikan kurssia, 5 fysiikan kurssia, 4 kemiaa ja 3 bilsaa (ja tällä hetkellä luen 2 viimestä) eli kaikki alkaa olla aikalailla loppusuoralla. mulla siis periaatteessa pitäis olla melko hyvät valmiudet esimerkiks lääkiksen pääsykokeeseen, joka perustuu noihin kyseisiin aineisiin eikä enää Galenokseen. oon kattonu netistä pääsykoekysymyksiä ja niskavillat nousee kyllä pystyyn niitä katellessa. ei. mitään. mahiksia. ei ainakaan vielä.

jos nyt oletetaan, että kaikkien odotusten vastasesti pääsisin sinne lääkikseen (johon nyt siis haen joka tapauksessa ainakin 3 kertaa), niin tottakai se olis ihan unelma. ainakin lähes unelma. mä oon alkanu miettiä kaikkee muutakin et mitä mää tahtosin tehä perustuen siihen, millanen mä oon ihmisenä. tottakai mua on aina kiinnostanu bilsa yms ja ihmisen anatomia ja muiden auttaminen, eli niiden perusteella lääkis ois mulle just se oikee paikka. mut nyt oon vaan miettiny että noiden rinnalla mää rakastan eläimiä ja luontoo ihan tajuttoman paljon. samoin valokuvaamista. puhuin just äitin kanssa, et jos voisin olla mikä vaan ilman mitään rajotteita, niin tahtosin matkustella ympäriinsä National Geographicin valokuvaajana. se nyt kuitenkin on niin epärealistinen toive, että skippaan sen jo heti alkuun. anyways, mää oon luonteeltani tämmönen maailmanparantajaeläinrakashippiviherpiiperö. mitä jos mun pitäiskin tehä jotain tohon liittyvää? tahon vaikuttaa asioihin, matkustella ympäriinsä ja olla keskellä luontoo. toi kuulostaa tosi upeelta noin sanottuna, mut mitä jos se arki oliskin sitä et kiertäsin suolta toiselle mittaamassa turvepitosuuksia? no thanks.

jos mitään rajotteita ei olis... mun unelmatyö olis jossain ulkomailla - vaikka Australiassa. kiertäsin keskellä luontoo ja tutkisin sen monimuotosuutta. auttasin eläimiä, tutkisin populaatioita ja seuraisin niiden kehittymistä. jos tapahtuis vaikka joku öljykatastrofi jossain merellä, niin olisin paikalla pesemässä kaikkia vesilintuja ja yrittämässä korjata vahinkoja. samalla valokuvaisin tota kaikkea jollekin lehdelle ja vaikuttaisin sitä kautta asioihin lisäämällä ihmisten tietosuutta siitä kaikesta. mut millä nimellä tollasta ammattia kutsutaan? eläintenhoitajatutkijasiivooja/valokuvaaja? :D ei tollasta varmaan ookkaan. mutta JOS voisin tehä mitä vaan, se olis just jotain tollasta.

pitää kuitenkin aatella realistisesti totakin. ensinnäkin, mää en vois muuttaa mihinkään ulkomaille ainakaa pysyvästi. en niin kauan kun mulla on Suomessa perhettä ja läheisiä ystäviä. mää en vaan vois olla kaikista niin kaukana. toisekseen, kaikkeen liittyy riskejä. ja joku Australian luonto ei varmaan oo yks niistä maailman turvallisimmista paikoista. puiden oksilta tippuis karvahämiksiä niskaan ja joku ilosesti hymyilevä käärme jäytäis mun nilkkaa samalla kun yrittäsin tutkia koalapopulaatiota. mereen en uskalla vieläkään mennä, koska katoin sen tappajahain astetta liian nuorena. joten se ainakin merieläinten kanssa työskentelystä. plääh. mää en kuitenkaan tahtois välttämättä työskennellä Suomen eläimistön parissa, koska täällä luonnossa mä oon liikkunu jo tosi paljon ja tahon nähä jotain uuttakin. toinen plääh.

mun ajatukset ei oikeestaan selkiytyny yhtään. tällä hetkellä en ees tiiä mikä mää tahon olla. lääkis on tosi vahva ehdokas vieläkin, mutta niiden pääsykoekysymysten lukemisen jälkeen mä en suoraan sanottuna usko et tulisin pääsemään sisään. ja lisäks sitä ajatusta varjostaa mun hirvee halu päästä työskentelemään eläinten kanssa. ja valehtelisin jos sanoisin ettei palkalla oo mitään merkitystä. en nyt mitään huippupalkkaa lähe tavottelemaan, mutta sellanen olis kuitenkin kiva et siitä jäis vähäsen ylikin omiin tarpeisiin. tähän asiaan liittyy niin paljon kaikkee, että en tosiaankaan enää tiiä mistään mitään.

onneks on vielä vuos aikaa. enää vuos.