Kati ja Milla partiolaisina

https://www.youtube.com/watch?v=1DHINDJfObM



Tämän nyt aattelin julkasta vielä ekstrana ennen sitä paljon puhuttua Lontoon kakkospostausta :D Meidän leffatuotanto nyt saattaa jäädä pienelle tauolle pääsykokeiden takia, ellei sitten keksitä jotain vähän pienempiä projekteja. K&M kiittää katsojiaan ja huikeita 25 tilaajaa ja palaa ruutuun mahdollisimman pian!

My Bucket List: Capture the Northern Lights

Yksi kerrallaan

Taivaan silmät aukeaa

On loisto yllä hangen

Tulen entisaikojen

Vaan alla lämmön

Ja päällä ikiroudan 

Sitä yksi katsoo

Hievahtamatta kuin jää

Vaikkei tänne keskustan lähettyville revontulet kovin hyvin näkyneetkään (kaikki ne ihanat punasen sävyt jäi kokonaan piiloon ja vastarannan valosaaste sai mut melkein hyppäämään jäästä läpi...), niin sain otettua elämäni ensimmäisen revontulikuvan. 

Palaisin sen verran vielä edellisen postauksen aiheeseen, että mikäli jollakin on tallessa Keskisuomalainen viime sunnuntailta, niin sieltä löytyy juttu musta ja Heidistä :) Samaa asiaa löytyy myös verkkolehden nettisivuilta, jonne pääsee klikkaamalla t ä s t ä.

Ps. Seuraava postaus on Lontoo 2/2. Lupaan.

Putkirannan Kukka - musiikkivideo ja tarina sen takana

Sanat ei riitä. Meidän musiikkivideo on valmis vuoden kestäneen työn jälkeen. 

Heinämäki & Hämäläinen & Jääskeläinen esittää:

Putkirannan Kukka - omistettu Kaija Heinämäen (os. Putkiranta) muistolle.

Kati Heinämäki (sanoitus, suunnittelu, toteutus, ohjaus, kuvaus, editointi)

Heidi Hämäläinen (sävellys, laulu, toteutus)

Matias Jääskeläinen (säestys, äänitys, miksaus, masterointi)

https://www.youtube.com/watch?v=sr6GBjS21c0

En oikein edes käsitä sitä, kuinka päädyin 367 päivän takaisesta hetkestä tähän pisteeseen. En ymmärrä, kuinka matka, joka alkoi Ähtärin terveyskeskuksesta, johti Cygnaeus-lukion auditorion ja äänitysstudion kautta kymmeniin eri kuvauspaikkoihin ja yli sadan tunnin editoimiseen. Tarina kaiken takana on pitkä ja monikäänteinen, mutta päätin kirjoittaa sen luettavaksi. 

Ps. Tätä saa jakaa facessa ja muutenkin :) Mun facebook-julkaisuun pääsette siis tästä: CLICK

Pps. Tätä koskevan jutun voi myös lukea tämän viikon Keskisuomalaisesta :)

Putkirannan Kukka - Tarina laulun takana

Oli vuosi 2014. Oli maaliskuu, sen seitsemäs päivä. Perjantai. 

Olin menossa Ähtärin terveyskeskukseen vierailemaan mummun luona. Istuin autoon ja katsoin ikkunasta ulos. Leikkauksista ja lääkkeistä huolimatta hänen tajuntansa tila oli laskenut koko ajan, eikä kukaan tiennyt siihen vielä silloin syytä. Pelkäsin, mutta yritin pysyä positiivisena.

Vähän ajan kuluttua päässäni ajelehtivan hiljaisuuden rikkoi pieni, mutta selkeä ajatus. Hetken inspiraation seurauksena otin tietokoneen esille ja päätin kirjoittaa puolentoista tunnin matkan aikana mummulle runon, joka kertoisi hänen matkastaan kohti parantumista vuodenaikojen kautta. Runon, joka sai nimekseen Putkirannan Kukka - mummun tyttönimen mukaan. 

Tulimme terveyskeskuksen pihaan juuri, kun sain viimeisen sanan kirjoitettua. 

Parin tunnin vierailun päätteeksi pyysin hetkeä kahdestaan mummun kanssa ja luin hänelle kirjoittamani tekstin ääneen. Toivon yhä todella paljon, että mummu kuuli kaiken, mitä sanoin, sillä asiat kääntyivät pian huonompaan päin. 

Tuli yö, saapui aamu. Oli lauantai ja pelkäsin. Tuli toinenkin yö, saapui sunnuntaiaamu. Heräsin, mutta mummu ei enää herännyt. Mummu oli lähtenyt papan luokse Taivaaseen.

Runo jäi viimeisiksi sanoikseni hänelle.

***

Kun Heidi kuuli asiasta ja näki kirjoittamani runon, hän inspiroitui tekstin sanoista ja sen sanomasta. Hän soitti minulle muutaman päivän päästä ja lauloi puhelimessa viidessätoista minuutissa säveltämänsä kappaleen, joka kantoi samaa nimeä kuin runoni. Vaikka sanat olivat samat kuin kirjoittamani, koko teos oli saanut niin uudenlaisen muodon, että en voinut uskoa sitä todeksi.

Parin viikon kuluttua Putkirannan Kukka äänitettiin Cygnaeus-lukion auditoriossa (Heidin ollessa kipeänä) mummun hautajaisia varten. Aloin kuitenkin miettiä, että olisi todella upeaa saada kappale täysin viimeisteltyyn muotoon. Kysyin Heidiltä, haluaisiko hän saada oman musiikkivideon.

***

On vuosi 2015, maaliskuu, sen yhdeksäs päivä. 

On kulunut tasan vuosi siitä, kun mummu nukkui pois. On kulunut lähes yksitoista kuukautta siitä, kun aloimme kuvaamaan musiikkivideota Heidin kanssa. Tämä oli ehkä isoin, haastavin ja merkityksellisin projekti, mitä olen koskaan tehnyt - enkä voi mitenkään kiittää tarpeeksi niitä ihmisiä, jotka ovat olleet tässä mukana. 

Äiti ja isä, kiitos muokkausohjelman ja kameratarvikkeiden sponsoroimisesta ja auton lainaamisesta. Matias, kiitos upeasta säestyksestä, äänityksestä ja laulun jälkikäsittelystä. Heidi, kiitos tästä uskomattomasta sävellyksestä, koskettavasta laulusta, sekä siitä, että omistauduit kaikelle niin käsittämättömällä tavalla. Te teitte tästä mahdollista. En unohda tätä koskaan.

Lepää rauhassa, rakas mummu. Kiitos, että opetit, mitä on olla vahva. 

Saapuu pimeys

Saa lehdet puu jo jättää

On poissa vihreys

On halla, nukahtaa maa

Sen routa alleen peittää

Se tarttuu hiuksiin

Kesä silmänsä sulkee

Se tarttuu lehtiin

Saapuu aika harmauden

Herra sateiden kulkee

Kerran kirkkaus

Kaiken kuitenkin muuttaa

Kerran kosketus

Kevyt, hento, valkoinen

Pilvet tummat karkottaa

Lumihiutaleet

Lähettiläät talvisään

Hautaa jo virheet

Hautaa risut piikkeineen

Vahvistaa pettävän jään

Hetken hiljaisuus

Mikään ei voi satuttaa

Loppuu ikuisuus

Kun siipi kevättuulten

Maan kahleistaan vapauttaa

Avautuu lehdet

Kun kuiskaus taivaanrannan

Hetket kirkastaa

Silti kaunein kaikista

On kukka Putkirannan

Kerran kirkkaus

Kaiken kuitenkin muuttaa

Kerran kosketus

Kevyt, hento, valkoinen

Pilvet tummat karkottaa

Lumihiutaleet

Lähettiläät talvisään

Hautaa jo virheet

Hautaa risut piikkeineen

Vahvistaa pettävän jään

Kerran kirkkaus

Kaiken kuitenkin muuttaa

Kerran kosketus

Kevyt, hento, valkoinen

Pilvet tummat karkottaa

This is a story of how my last words to my grandmother turned into a music video. If there's someone who doesn't speak Finnish and wants this to be translated, please let me know.

Ilmoitusasiaa

Huomenna tapahtuu jotain tosi jännää ja mulle ihan hirmu tärkeetä. Huomenna mä julkasen mun ja mun kaverin projektin, josta oon kertonut vaan harvoille. Me ollaan tehty sitä vuosi ja nyt on vihdoinkin aika julkasta se. Siitä on juttu myös tiistain tai keskiviikon Keskisuomalaisessa, eli oon ihan sanaton tästä kaikesta. En ymmärrä, miten tähän pisteeseen päädyttiin. Pidemmittä puheitta, käykääpäs huomenna siinä klo 16 kieppeillä tsekkaamassa mun blogia ;)