Veden kuvaaminen pitkällä valotuksella

Multa on muutamaan otteeseen kysytty, että miten saan aikaan sen sellasen "pehmeen" efektin mun vesikuviin, joten päätin tehä jonkinnäkösen tutoriaalin kyseiseen aiheeseen liittyen :) Siinä käytetään siis pitkää valotusta, kuten otsikko jo vähän siihen viittaakin.

30sec, f/7.1, ISO 100

1. Näiden kuvien kuvaaminen ilman valaistusta vähentävää suodinta onnistuu vain ja ainoastaan

a) Iltahämärissä

b) Todella harmaalla ja pilvisellä säällä

c) Muuten vain pimeähkössä paikassa.

Täydessä päivänvalossa lopputuloksesta tulee oikeastaan poikkeuksetta ylivalottunut / kokonaan valkoinen.

Mulla on siis käytössäni Hoya NDx400 -harmaasuodin, joka himmentää kuvaa niin, että objektiiviin tulevasta valosta läpi pääsee vain noin 0,002% (arviolta 9 aukkoa). Valotusajan voi säätää päivänvalossa noin yhdestä sekunnista yhteen minuuttiin - ilman, että kuva ylivalottuu.

15sec, f/4, ISO 100

2. Varmista, että sinulta löytyy jalusta tai jokin vakaa alusta kameralle.

3. Asetusten säätäminen:

a) Ohjeet suotimen omistaville

• Valotusaika riippuu tilanteesta; joskus lähes samaan tulokseen pääsee 10 sekunnin tai 30 sekunnin valotuksella. On vain kokeiltava, mikä näyttää omaan silmään parhaalta. Mulla on yleensä aina 20-30 sekunnin mittanen valotus.
• Aukko riippuu valotusajan pituudesta. Mitä pitempi valotusaika, sitä pienempi (suuri luku) on aukon oltava. Suotimen kanssa kuvattaessa harvoin kuitenkaan tarvitsee mennä ihan suurimpiin lukuihin asti. Vastaavasti mikäli valotus on lyhyempi, on aukon oltava suurempi. Hyvä aloituspiste on yleensä sellainen f/11. Jos kuva on liian kirkas, kokeile seuraavaksi vaikka f/16. Vastaavasti jos se on liian tumma, kokeile f/8 jne. 

Nää asetukset on aika pitkälti pelkkää kokeilemista, kaikki riippuu niin paljon tilanteesta ja tavoiteltavasta lopputuloksesta. On vaan säädeltävä kärsivällisesti, mullakin lopputulos alkaa yleensä näyttää mielikuvien mukaiselta vasta 3-5 testikuvan jälkeen. Tottakai sitä alkaa pikkuhiljaa silmäkin sit harjaantua sille, että millaset asetukset vois sopia parhaiten. Tekemällä oppii :)

• ISO kannattaa pitää melko pienenä (ettei tule rakeisuutta), 100-200 on yleensä sopiva.

30sec, f/4, ISO 100

b) Ohjeet ilman suodinta kuvaaville

• Valotusaika ei voi olla kovin pitkä, mikäli puhutaan tilanteesta, jossa kuitenkin vielä näkee ympärilleen. En voi sanoa mitään tarkkaa rajaa, mutta aiemmin kun otin kuvia ilman suodinta, 3-5 sekuntia alkoi olla aika ehdoton maksimi. 
• Aukon kannattaa olla yleensä melko pieni. Testailu on hyvä aloittaa esimerkiksi arvosta f/18. Fiksailut tehdään tilanteen mukaan: mitä pitempi valotusaika, sitä pienempi (suuri luku) on aukon oltava. Vastaavasti mikäli valotus on lyhyempi, on aukon oltava suurempi (luvun pienempi). Jos kuva on liian kirkas, kokeile seuraavaksi f/22. Vastaavasti jos se on liian tumma, kokeile f/14 jne.

Toistan saman mitä sanoin jo edellisessä kohdassa: ei ole olemassa mitään tarkkoja lukuja tai tiettyjä säätöjä, mitä on käytettävä. Silmä oppii pikkuhiljaa näkemään ne rajat, minkä sisällä asetusluvut liikkuu, mutta ihan yhtälailla mun on joka kerta otettava useampia testikuvia eri säädöillä ja vertailtava niitä keskenään :)

• ISO kannattaa pitää melko pienenä (ettei tule rakeisuutta/ylivalottuneisuutta), 100 on yleensä sopiva.

3,1 sek, f/22, ISO 100

4. Räps. Kokeilua, kärsivällisyyttä ja paljon kuvailua eri tilanteissa :) Toivottavasti tästä oli apua ja kysymyksiä saa aina heitellä, mikäli jäi jotain epäselväksi :)

30sec, f/4, ISO 100

Ps. If there's someone who doesn't speak/understand Finnish and would still like to read this tutorial on long exposure photography, just let me know and I'll translate this. 

Jokavuotiset joutsenkuvat

Tästähän alkaa tulla pikkuhiljaa perinne... :D Kumpanakin kahtena edellisenä vuotena oon päätynyt seurailemaan joutsenten soidinmenoja teleputken kanssa lähietäisyydeltä, vaikka ne kuvat vähän samanlaisia lopulta onkin. Olin jo muutama viikko sitten kuvailemassa joutsenia, mutta oikeestaan kaikki meni pieleen liian huonon valaistuksen takia. Onneks eilen oli kuitenkin onni matkassa ja joutsenperinne sai taas jatkoa!

Kuvia eiliseltä + Kolmiodraama Elementsin (Elmeri) ja Lightroomin (Vallu) kanssa

Kävin eilen nappaamassa Sakesta parit profiilikuvat ja ajattelin jakaa ne sitten tännekin :) Mitä tykkäätte?

Tiedättekste sen fiiliksen, kun opitte jotain uutta, ja tekis mieli sen jälkeen vaan tehä sitä samaa asiaa taukoomatta? Heitellä 1362 volttia peräkkäin, piirtää joka paikkaan elävän näkönen orava, neuloa 17 paria kirjolapasia, neljä villapaitaa, 12 sukkaparia ja päälle 10 patalappua (*köh* äiti *ysk*) tai vaikka photoshopata 6 tuntia putkeen kuvia ihan vaan siitä ilosta, että vihdoinkin värit alkaa näyttää samalta kun omissa mielikuvissa? Jos joltakin meni ohi, niin puhuin viimesessä kohdassa siis itestäni :D 

Kolmen vuoden ajan mä ja mun Elements ollaan oltu aika erottamattomia, mutta meidän suhde on ollu oikeestaan aina tosi pinnallinen. Oon käyttäny sitä häpeilemättä hyväkseni tosi basic asioissa, mutten koskaan vaivautunu ottamaan selvää, mitä kaikkea se pieni, hiljainen softa oikeesti pitääkään sisällään. Se on ollu mun apuna aina kun oon halunnu poistaa keskellä nenää nököttävän finnin tai luoda lasittuneeseen katseeseen säihkettä ja vipinää, tehdä muutamia tavanomaisia virityksiä värimaailmaan tai vaikka piirtää jonkun pään päälle virnistelevän kissan. Suoraan sanottuna pidin sitä vaan tylsänä, satunnaisesti tarpeellisena asiana mun elämässä. Se oli mulle laastari, koska en voinut saada sitä, mitä palavasti halusin - Photoshop CS6:tta, tuota kaikkivoipaa valokuvaajien oikeaa kättä.

 Ikäänkun mulla ja Elmerillä ei olis ollu jo tarpeeks ongelmia ennestään; pahin oli vasta edessä. Meidän suhde koki kovan kolahduksen viime syksynä mun ajauduttua suhteeseen helpon ja vastustamattoman Lightroomin kanssa. Vietin sen kanssa aikaa, muokkasin kuvia aamusta iltaan - samalla kun mun uskollinen Elmeri itki käyttämättömyyttään. Mihin mä tarvitsisin murto-osaa Photoshoppien kuninkaasta, kun voisin saada Lightroomin, nuoren prinssi Valohuoneen ? Sen avulla mä saisin harmaan tähtitaivaan sinertämään safiirien tavoin, sen avulla mä poistaisin kerralla 10 finniä yhdellä klikkauksella. Tummat silmänaluset? Gone. Levinneet meikit? No problem. 

Yhtenä rumaakin rumempana syysiltana (oon kyllästyny romantiikkaan, kaikki on aina hienoo ja kaunista. Munkin novelleissakin lumihiutaleet tanssahtelee keveästi ilmassa saaden jok' ikisen solun huokaamaan yhteen rauhaisasti ikiunta nukkuvan lumipeitteen kanssa. Siis come on, mitä järkeä tossakin lauseessa todellisuudessa on? Jotain rajaa.) päätin kuitenkin lähestyä Elmeriä uudestaan. Yllätyin suunnattomasti kun mun unohdettu hylkiö mahdollistikin jotain, mihin Vallu ei pystynyt. Opettelin käyttämään tasotyökaluja, tein asioita, joita en uskonut tekeväni. Rakas Elmeri, miten en nähnyt sitä kaikkea potentiaalia sussa aiemmin? Miten en nähnyt sitä, mikä oli piilossa harmahtavan aloitusnäytön toisella puolen?

Mun ja Elmerin suhde oli syttynyt uudestaan ennennäkemättömällä tavalla, mutta olin yhä vahvasti sidoksissa Valluun. Se poisti yhä finnit tehokkaammin kuin Vanish Oxi Action Crystal White likatahrat valkopyykistä. Mä en tahtonut ajautua taas sen pauloihin - halusin oppia tuntemaan Elmerin paremmin. Vallu oli - ja on - tosi upea kumppani, mutta se paljasti oikeastaan todellisen luonteensa kerralla. Mitään ei jäänyt piiloon, mitään ei jäänyt arvailun varaan. Helppoa ja haasteetonta; meidän suhde oli tasaisempi kuin Pohjojammaan peltomaisema - ihan toista kuin se, mitä Elmerin kanssa. Kaikesta huolimatta halusin molemmat. 

Tänään mä, Elmeri ja Vallu ollaan polyamorisessa suhteessa ja tullaan tosi hyvin toimeen. Saatan ensin vierailla Vallun luona ja säätää jotain, minkä jälkeen käännyn Elmerin puoleen. Vallu poistaa finnit ja kirkastaa päivän, Elmeri saa aikaan taianomaisia efektejä. Oli miten oli, ne tekee mun päivistä upeita, ne tuo niihin sisältöä. Me ollaan erottamattomat.

Kirjotinko just draamanovellin mun suhteesta kahteen elottomaan kuvanmuokkausohjelmaan? Lähtikö tää todellakin liikkeelle siitä, että opin eilen tekemään Elementsillä muutamia uusia värisäätöjä ja tänään muokkasin huvikseni yhtä kuvaa kaks tuntia? Ens yönä nukun enemmän. I promise.

Sorry guys, no translation this time. I just wrote a short story about my relationship with two completely lifeless Photoshop softwares.  I guess I should sleep a bit more. 

Pilvilinnan prinsessa

Malli: Heidi

Model: Heidi

Kun aurinko nousee

Katselen rikkoutunutta jäätä ja vapaata virtaa, joka onnellisena kulkee ohitseni. Vapaana, täynnä voimaa, täynnä puhtautta. Valmiina kevääseen, valmiina uuteen alkuun. Katselen väsymätöntä vettä, joka pyyhkii edellään teräviä risuja ja soraisia penkereitä. Vettä, joka pehmeydellään kulkeutuu ajatuksiini - saaden minut unohtamaan menneet, keskittymään vain siihen hetkeen. 

Katselen pilven takaa esiin tulevaa aurinkoa, joka kirkastaa päiväni. Liian kauan olen odottanut sen näkemistä ja lämmöntunnetta kasvoillani. Jokainen säde pyyhkii mielestäni viimeisetkin murheet, poskiltani viimeisetkin kyyneleet. Olen keskellä uutta syntymää ja tietään kulkevaa elämää, jonka suunta ei olisi enää alaspäin. En pelkää. Aurinko on tullut noustakseen. 

Kuten minäkin. 

Natural Light Effect in Photoshop

Kauan kauan sitten suuressa blogimaailmassa joku pyysi, että tekisin jonkinnäköstä videota mun perusmuokkailuista. Sain lopultakin sen aikaseks, joten tässä tulee :)


A long long time ago someone asked me to do a tutorial of the basic adjustments I do while editing. I finally had time to carry it out - so feel free to enjoy looking at my face for 4 whole minutes xd